Turvallista matkaa

Pienten koululaisten matkaa ovat turvanneet ensimmäisinä koulupäivinä isät, äidit, poliisi kuin kaupungin virkamiehetkin. Hienoa. Kuka turvasi aikoinaan 8 kilometriä pitkän pienen koululaisen matkan ? Naapurin villit pojat, humisevat hongat ja koulussa opitut virret. Olin onnekas koululainen, kun sain oppia laulamaan virsiä ja aloittaa koulutyön aamuhartaudella (rukoillen) kuin myös kunnioittamaan opettajaa. Elämä sai turvallisen pohjan ja luottamuksen Taivaan Jumalaan, joka lähettää enkelit suojelemaan korpitaivalta.

 Lomareissulla löysin mökin uumenista vanhan SANA-lehden numeron 7, 14.2. 1973 jossa oli otsake:

Olemme ehkä menettämässä kristillisen koulumme
Opetusministeri Ulf Sundqvist esitti uskonnonopettajain konferenssissa, että maassamme olisi luovuttava tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta. Lausuntoa tarkasteli piispa Osmo Alaja huolestuneena. Samalla sivulla siteerattiin arkkipiispa Martti Simojoen vuoden 1973 valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen saarnaa. "Me kannamme vastuuta siitä, että tulevat sukupolvet oppivat tässä maassa rukoilemaan  Jeesuksen nimessä ja hengessä. Tämän tulee olla uskonnonopetuksen ja kristillisen kasvatuksen tavoite."

Mitä...tarkensin katseeni artikkeleihin.  Mietin. Vanhako ministeri oli tuolloin. Nuori ja kokematon. Silloin myös vyöryi maamme yli kummallinen radikaali aalto. Keskiolut alkoi virrata, avoliitot yleistyi, abortit sallittiin, seksuaalimoraali murtui, Jumalan nimeä yritettiin pyyhkiä pois lainsäädännöstä., Pyhän kunnioitusta alettiin murentaa, opettajien auktoriteettia kouluissa nakerrettiin ja tunnustuksellista uskonnonopetusta alettiin kyseenalaistaa.

Arkkipiispa teroitti rukouksen merkityksen opettamista tulevalle sukupolvelle ja valtiovallanedustaja tunnustuksellisen uskonnonopetuksen poistamista kouluista. Alkoi vuosikymmenien kiivas taistelu - onko Jumala todella sanonut?

Nykyisen hallituksen eräs kiista koski juuri tänä keväänä uskonnonopetuksen tuntimäärän vähentämistä. Perusta, jolle koulutus on aikoinaan rakennettu roikkuu enää parin hiuskarvan varassa. Pitkälle on päässyt missio tunnustuksellisen uskonnonopetuksen pois kitkemisestä kouluista. Missioon kuuluu myös Jumalan pyyhkiminen koko kansakunnan elämästä. Mutta tuolla kitkemisellä on seuraukset, joka on tuottanut turvattomuuden ja pelon hedelmää lasten ja nuorten elämään.

Kristillisten perusarvojen romuttamisella ei ole tullut vapauden onnelaa vaan pelon ja turvattomuuden rämeikkö. Rämeikköä yritetään vahvistaa monenmoisin tukikeinoin. Kunnat tekevät hikihatussa töitä parantaakseen turvallisuutta kouluissa tai ylipäätään turvallisuutta ihmisten elämässä.

Pienenä koululaisena opin laulun. "Jonk`on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa..."

- Tarvitaan paljon rukousta, ahkeraa viipymistä Jumalan edessä. Ellei ihminen pääse Jumalalle tunnustamaan syntejään, hänen on kaadettava ahdistuksensa ja katkeruutensa toisten kanssa ihmistensä päälle. Tiedämme hyvin, mitä siitä on seurauksen. Elämä muuttuu yhä epäinhimillisemmäksi, sanoi arkkipiispa Simojoki SANA-lehden haastattelussa.