sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuinka suloista on....

MATKALAULU PYHÄLLÄ MAALLA

KATSO, KUINKA HYVÄÄ JA SULOISTA ON, ETTÄ VELJEKSET SOVUSSA ASUVAT! SE ON NIIN KUIN KALLIS ÖLJY PÄÄN PÄÄLLÄ, JOTA TIUKKUU PARTAAN - AARONIN PARTAAN, JOTA TIUKKUU HÄNEN VIITTANSA LIEPEILLE. SE ON NIIN KUIN HERMONIN KASTE, JOKA TIUKKUU SIIONIN VUORILLE. SILLÄ SINNE ON HERRA SÄÄTÄNYT SIUNAUKSEN, ELÄMÄN, IKUISIKSI AJOIKSI. PS.133:1.

Eräänä iltana - istun raamattuni äärellä, Psalmin sana liimautuu kuin tarralappu sydämeeni. Mietiskelen. Menen nukkumaan. Yöllä herään klo 02.15. Tarralappu alkaa pompottaa sydämessäni. Pyhä Henki kuiskaa. Muistatko missä ja mitä tapahtui, kun viimeksi sait tämän Psalmin 133?
- No, muistan... Ajatukseni lähtevät virtaamaan.
- Kuuma hiekka polttaa jalkojani. Aurinko porottaa täydeltä terältään. Ihmiset istuvat palmujen ja päivänvarjojensa alla, naiset lierihattuineen ja miehet kalastajanhattuineen. On tukalan kuumaa ja hikistä. Missä olemme? Kuolleen meren rannalla Israelissa.

Olemme rukouskonferenssimatkalla mieheni Alpon kanssa. Konferenssiin osallistuu noin 2000 ihmistä eripuolilta maailmaa. Kaikki ovat tulleet rukoilemaan Israelin ja kansojen puolesta, ylistämään elävää Jumalaa ja kuulemaan sanan julistusta. Konferenssin päätteeksi matkaamme busseissa eripuolille Israelia. Me siis olemme bussissa, joka menee kuolleelle merelle.

Sadat ihmiset kokoontuvat rannan tuntumaan. Kansainväliset julistajat, miehet ja naiset puhuvat. Ylistetään lauluin ja rukouksin Israelin Jumalaa. Lavalle nousee messiaaninen juutalainen pastori ja arabipastori. Yhdessä he ylistävät Jumalaa ja siunaavat toisiaan. Arabipastori kehottaa: Rukoilkaa meidän arabien puolesta erityisesti; yhtälailla kuin juutalaistenkin puolesta. Istumme 6-8 henkilön ryhmissä. Kehotuksen saatuamme pitäisi alkaa rukoilla. Tuskailen mielessäni. Voi tätä kuumuutta. Ei vähempää voisi kiinnostaa rukoilla juuri nyt.

Äh. Joku aloittaa rukouksen ja samassa koen kuinka Pyhä Henki lennähtää ylleni. Psalmin 133 sanat tulivat mieleeni. Kyyneleet alkavat virrata. Lysähdän polvilleni maahan ja lopulta olen otsa hiekassa rähmälläni, suukin melkein täynnä kuumaa hiekkaa. Itken ja itken rukouksen noustessa huuliltani Psalmin sanoin. Herra, kuinka suloista on, kun veljekset, juutalaiset ja arabit sovussa asuvat, Aabrahamin perilliset. Herra tulkoon tuo päivä pian, että tuo ihmeellinen sinun öljysi vuotaisi täällä Lähi-Idässä ja aina kansakuntiin asti.

Tuota muistellen, makaan selälläni yöllä klo 2.15 Pyhän Hengen puhuttelussa. Tämän Psalmin sanoma kuuluu Suomellekin, tälle kansalle. Herra, ihanko totta? Rukous alkaa tulvia sydämeeni. Hyppään ylös sängystä ja kirjoitan muistiin:

RUKOUS

Kaikkivaltias Isä, Jeesuksen nimessä murtukoon tuo hirvittävä, erottava väliseinä tässä maassa Suomessa, joka erottaa Jumalan lapset toisistaan. Kaatukoon kaikki se, joka nostetaan Jumalan tuntemista ja Jumalan sanaa vastaan, Jeesus sinun siunatussa Pyhässä nimessäsi, maahan vuotaneen veresi tähden. Tulkoon sopu ja suloisuus veljesten ja siskosten kesken. Vuotakoon tuo suloinen Pyhän Hengen voide, joka on kuin kallis öljy ”aaroneitten” parroissa ja ”estereitten” hiuksissa, aina viittojen ja helmojen liepeisiin asti. Sillä se on suloinen voide Suomen Siionille, joka tulee valumaan koko kansan keskuuteen.
Vihollisen valta on murrettu ristillä, erottava väliseinä on revitty Jumalan ja ihmisen väliltä ja toinen toisemme väliltä. Vuotakoon taivaallinen öljy sulattaen vihollisuuden, kateuden, katkeruuden, kaunan siskosten ja veljesten väliltä. Valukoon se niin vahvana, että muurit kaatuvat ja erottavat väliseinät häviävät, Jeesus sinun nimiisi otettujen keskeltä, että suloisuus ja sopusointu olisivat keskellämme eri seurakunnista huolimatta. Näkisimme veljemme ja siskomme ja yhdessä antaisimme Jumalan sulan hyvyyden ja laupeuden koskettaa kansaamme.
Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.”