Olisinpa kärpäsenä katossa

Vastausta nim. E (28.10 K-U) En yleensä vastaa nimimerkeille. On tullut myös sitä positiivista palautetta (25.10 K-U) henkilökohtaisesti. Ongelma vain on se, että rivivaltuutetun on sangen vaikea tietää mitä eri toimialojen budjetit lopulta sisältää. Valtuutetun ”tuskavirus” näyttää olevan tänä syksynä erityisen ärhäkkä. On vain yksi könttä summa ja yksi vaihtoehdoton ehdotus jokaiselle sektorille ja siitä päätämme. Valtuuston budjettiriihi on tällä viikolla. Toivon mukaan voimme keskustella siellä syvällisesti taloustilanteen vakavuudesta. Joskus menneinä aikoina tiesimme tarkkaan mitä esim. vaikka nuorisotoimen budjetti sisälsi. Leikataanko nuorisotiloista vai ohjaajista vai sapuskasta vai jätetäänkö jokin korjaamatta. Tai onko vaikkapa vanhainkodin vihannesleikkuri uhattu jättää pois, vaikka se on ensiarvoisen tärkeä.

Järvenpää lisän leikkaaminen on lyhyt näköistä. Entistä pienemmät lapset tulevat olemaan päivähoitojonossa ja ryhmiä tarvitaan lisää. Se on äkkiä syöty, se säästö. Kun pidät lapsistasi huolta, he myös huolehtivat sinusta vanhana. Mitä kylvät, sitä niität.

Vanhusten hoito olkoon kunnia asiamme. Ovathan he hoitaneet meille hyvän Suomen ja kasvattaneet meidät vaikeimmissa oloissa kuin nyt. Nämä asiat eivät ole turhia ”jargoneita”.

Nythän on vain uskottava johtavia virkamiehiä, että tämä on raami ja sen sisällä sitten pitää mennä. Virkamiehet ehdottaa ehdottomasti ja lautakunnat joutuvat kumileimasimina hyväksymään vaihtoehdoitta. Kuka jää ilman ja kuka ei. Eli pitäisi osata virkamiesten ohi tiedoissa, olla kärpäsenä katossa, kun he suunnittelevat budjettia. En syytä heitä. Itsehän olemme antaneet heille vallan. Virkamiesten työtähän ei saa laittaa kysymysmerkin alle. Jokainen tekijä ehdottaa oman arvomaailmansa pohjalta. Se on vaan niin kumma, että säästöleikkuri tulee leikkaamaan niiltä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan.

Mistä ottaisin näin graavisti: Seminaari- ja edustusmatkat pois, tarjoilut vähemmälle, etenkin alkoholitarjoilut. Kulttuurin ja urheilun tukeminen tiukkaan seulaan. Onkohan tämä asiakaslähtöinen prosessimainen organisaatio tuottanut sitä mitä piti ? Voisimmekohan valtuutettuina luopua vuoden 2014 valtuuston istuntojen kokouspalkkioista. Olen siihen suostuvainen. Tiukassa paikassa kunnallisveron korotuskin mahdollinen. Ensin lapset, vanhukset, sairaat ja sitten, jos jää muut.

Mustat pilvet Järvenpään talouden taivaalla

Mustat pilvet murahtelevat uhkaavasti Järvenpään talouden taivaan rannalla. Järvenpään kaupunki käynnistää yhteistoimintamenettelyn henkilöstösäästöjen kohdentamiseksi. Vastustan irtisanomisia.

Meitä päättäjiä viedään kuin pässiä narussa. Joko tulet perässä vapaaehtoisesti tai itket ja tulet. Valmistaudu 0,75 % verojenkorotukseen ja tappiin vietyyn kiinteistöveroon. Onko yrittäjä ystävällistä, entäs vanhat isohkot omakotitontit ja niiden iäkkäät omistajat. Purematta en niele näitä ehdotuksia. Näpit irti lastenkotihoidontuen Järvenpää lisän silppuamisesta.

Oikeutetusti järvenpääläiset odottavat ihmisläheistä ja huolehtivaa politiikkaa. Onhan kaupunki lanseerannut asiakaslähtöisen prosessimaisen organisaation.

Tarvitsemme vahvaa arvopohjalta nousevaa talouspoliittista näkemystä Järvenpään kaupungin luotsaamisessa taantuman läpi. Se ei tarkoita pelkkien numeroiden ja lukujen tuijottamista, vaan selkeää arvokeskustelua ja asioiden arvojärjestykseen laittamista.

KD.n arvovalintoja ovat mm henki, terveys ja oppiminen. Henki on yhtäkuin tuvallisuus. Sitä että voit kulkea rauhassa kaduilla roistoja pelkäämättä tai kompastumatta johonkin kuoppaan. Käydä koulua kiusaamatta. Juoda kraanasta tulevaa puhdasta vettä. Yhteiskunnan perusyksikölle, perheelle pesimisrauhaa ja turvaa.

Terveydenhoitopalvelut ovat lähelläsi, vauvasta vaariin elämän kaarellasi. Sote - uudistus pelottaa. Kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana on koulutus. Oppiminen ja oppimisen tukeminen on kaiken A&O.
Terveystaloa odotan. Hopeahapsien hoitoon ryhtiä. Kivipuistosotku selväksi. EU-direktiivi älköön sitä sotkeko. Monet valtiovallan asettamat velvoitteet painavat kaupungin hartioita ylen määrin. Paljon hellitään ajatusta korkea kulttuurista. Kokonaisnäkemys ihmisten hyvinvoinnista ( perustarpeet ruoka, vaatteet, asuminen) ei ole vain korkeakulttuuri ja sen ilmentymät tai niiden pois jättäminen.
Tämän mukaan korkeakulttuuri jää viimeiseksi ja arjen kulttuuri nousee etusijalle.

Sä surun pyyhit silmistäni pois

Ensimmäiset kuurankukat maassa. Auringon kilo puiden latvoissa. Ääntelit hiljaa kopassasi. Silitin poskeasi, hiuksiasi. Olit siinä suloinen poikani ja niin pieni. Auringon lämpö sulatti kuurankukat. Illan hämy laskeutui sairaalan ylle. Sinä lähdit. Jäi kyyneleet ja tyhjät vaunut. Vain 16 tuntia viivyit luonamme ja muutit Taivaan Isän helmoihin. Ikuiseen kirkkauteen. Olemme täällä varjojen maassa. Sinä Johannes luona Herran. Odotamme näkevämme sinut Johannes, oma poikamme. Tänään 39 vuotta sitten kuljimme kuoleman laakson kautta uuteen aamuun, jossa ei kuulunut vauvan tuhinaa. Vain tyhjät seinät huokuivat hiljaisuuttaan. Sydän särkyneenä lauloin: "Surun laaksohon Herra sä peltosi teit, itkun alhohon lohduttomaan..." Kunnes tuli päivä, jolloin näin sinusta unta. Tulit ihan vierelleni. Katsoit suurilla sinisillä silmilläsi minua, äitiäsi. Vaaleat kiharat otsallasi, hymyilit niin kirkkaasti. Sanoit vain, äiti. 

"Sä surun pyyhit silmistäni pois, kuin totta olla kaunis uni vois.

Mä kesken kiireen hellän hymyn nään, vain siksi vielä uskon elämään. 

(Kirkan laulama)

Istuin hengellisessä kokouksessa surun vallassa. Puhumaan nousi nuori nainen. Hän sanoi, että ei tiedä miksi hänen nyt pitää kertoa oma tarinansa menetetystä vauvastaan. Taivaan Isä oli tuonut lohdutuksen murheeseen. "Hänet oli Taivasta varten luotu." Itkin hiljaa ja tuo sama lohdutus valui sydämeeni. Meidänkin Johannes on Taivasta varten luotu. 

Ilm.21:4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

Minua oksetti, itketti ja puistatti

Eteeni osui  9.7.1998  kirjoittamani kolumni Uusimaa lehteen.

Tänään kysyn. onko mikään muuttunut - ei vaan pahentunut

• Äiti, sinähän osaat surfata, kiljui nuoriso innoissaan. En tietenkään surfilaudalla veden päällä. Olisinhan voinut vaikka hukkua kömpelyyttäni. Mutta hukkuahan voi niin monella tavalla ja kadottaa todellisuuden tajunsa. Hurmaantuneena siis surfailin vähäisillä taidoillani tiedon valtatiellä. Opittavaa on paljon tämän nykyajan tiedonvälittäjän kanssa, niin huikaisevat ovat ne mahdollisuudet piipahtaa vaikkapa maapallon toisella puolella ja kaivaa tärkeää tietoa esille.

Hengitykseni salpautui ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni, kun istuin Mannerheimin Lastensuojeluliiton seminaarissa "Lapset ja Internet" norjalaisen luennoitsijan Jeannette Aslon väläyttäessä kuvia lapsipomosta, jotka oli napattu surfatessa Intemetin sivuilta. Äimistelin mielessäni, miten maailmassa pitääkin aina hyvien asioiden ohessa ryöpytä moskaa, joka ylittää tavallisen ihmisen sietokyvyn rajan. Kysehän ei ole pelkästään kuvista vaan kuvien takana on todellisesti hyväksikäytetyt lapset. Minua okseti, itketti sekä puistatti. Ei voi olla totta. Kenen etua tuo palvelee? Onko maailmamme todella niin sairas? Tiedot pedofiileista ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ovat karmaisevia.

Sähköisessä tiedonvälityksessä on myös muodostumassa ongelma, kun se helppokäyttöisyyden ja lähelle tulevuuden myötä tuo vääryyden ja rikollisuuden yhtälailla kätesi ulottuville. Kaikki se mikä on ennen pitänyt hakea kirjastoista tai jostakin hämäräperäisestä "seksipalvelupaikasta", on ruudun takana kotipöydälläsi. Vaarassa ovat erityisesti lapset pitkine iltapäivineen. Ajallemme ei näköjään riitä, että TV ja videot syytävät ala-arvoista katsottavaa huoneisiimme. Entistä syvemmän saasteen vyöry koteihimme myös ''Netin'' kautta on käsittämätöntä.

YK:n Lapsen Oikeuksien yleissopimuksen alussa, jonka Suomi on ratifioinut, sanotaan: -"että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. Lapsi, ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoito ennen syntymää ja sen jälkeen."

Huolenpito lapsista on kokonaisvaltaista, ruumiista, sielusta "mielestä, ajatusmaailmasta - miten ruokimme sitä ja hengestä. Aikuisen tehtävä on suojella lasta sellaisilta kokemuksilta, joita tämä ei ole vielä kypsä yksin kohtaamaan. Kansainvälisillä markkinoilla on kehitelty erilaisia suodatinohjelmia tietokoneisiin, etteivät lapset pääse katselemaan mitä tahansa. Suunnitteilla on myös luokitteluja, elokuvien tapaan katseluikärajoista. Vastuu on viime kädessä meidän vanhempien. Älkäämme jättäkö heitä yksin iltapäivisin koteihimme epämääräisen tietotulvan keskelle, joka voi vahingoittaa heidän kasvuaan itsetunnoltaan terveiksi kansalaisiksi. Rikotun sielunelämän paikkaaminen on tosi työlästä. Opettakaamme lapsia liikkumaan "Viisaasti Verkossa" kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa hiirimatossa opastetaan.