Oikeus virratkoon kuin vesi

Sade piiskaa märkääkin märempää pihamaata. Harakkapariskunta hyppii kirsikkapuun oksilla tavoitellen rasvapallosta paloja. Orava roikkuu takajaloistaan oksalla ja saa kuin saakin pähkinän lintujen ruokinta kehikosta. Tuuli tuivertaa puiden oksia, merivesi tulvii Helsingin kaduille ja lämpöasteet hipovat noin +10 astetta. On Suomen 98.s itsenäisyyspäivä.

Urut alkavat pauhata. Helsingin tuomiokirkon itsenäisyyspäivän juhla Jumalanpalvelus alkaa.

Lähes satavuotiseen Suomen historiaan on mahtunut itsenäisyyden riemua, raskaita sotavuosia, uurastusta, jälleen rakentamista ja hyvinvoinnin lisääntymistä. Kaiken tuon ovat esi-isämme hiellään, kyynelillään ja rukouksilla vieneet Kaikkivaltiaan Jumalan tiettäväksi. Siunaus on levännyt kansamme yllä.

Piispa kyseli saarnassaan, vaivaako kansaamme empatiakuilu ja solidaarisuusvaje. Jäinpä miettimään.

Hyvä ohje kuilujen pienentämiseen on päivän saarnateksti Aamoksen kirjasta, joka luettiin itsenäisyyspäivän Jumalan palveluksessa, Aam.5:24. Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro.

Annameko arvostusta kaikelle tehdylle työlle, suloiselle Suomen maalle, jonka kansa on "kaikki kärsinyt ja onnehensa tyytynyt. Tää armas, kallis maa." Täyttääkö sydämemme kiitollisuus Jumalaa kohtaan hänen käsittämättömästä hyvyydestään. ”Herraa hyvää kiittäkää ..” virteen päättyi juhla Jumalanpalvelus.

On totisesti syytä kiittää tänään Suomen itsenäisyyden 98-vuotispäivänä.

Robotit tulevat - Oletko valmis.

Istuin taannoin tulevaisuustutkijan miniseminaarissa. Luento aiheutti ajatusmyrskyn. Tulevaisuuden visiot olivat melkoisen utopistisen tuntuisia. Teknologian kehitys on ollut huikeaa ja vastaisuudessakin lienee sitä.

Vuonna 1994 viestintää opiskellessani epäilin ja ihmettelin, että tietoako voisi saada hetkessä vaikka toiselta puolelta maapalloa. Se on totta tänään.

Palatakseni tulevaisuustutkijan visioihin. Robottisaatio valtaa alaa tulevaisuudessa eli robotit tulevat. Varstoissa robotit jo siirtelevät tavaramassoja sinne ja tänne. Pihanurmella hyrrää robotti pitäen nurmikot siisteinä. Ehkä pian nähdään lumenluontiin tarkoitettuja vekottimia. Lapiot joutaa nurkkaan. Liikenteessä jo kokeillaan robottiautoja. Väitetään, robottiautot vähentäisivät liikenneonnettomuuksien määrää. Matkustajille avautuisi tehokasta aikaa matkalla tehdä töitä tai mitä vaan. Tulevaisuuden visiossa ei enää tarvita niin paljon autoja eikä parkkipaikkoja. Robottiauto tulee noutamaan sinut aamulla työhösi tai kauppareissulle. Tarvitaan vain jättöpaikka, missä ihminen hyppää pois kyydistä. Ei siis enää paikoitustila huolia. Tutkiikohan robottisaatio tulevaisuudessa ihmisen tekemisiä. Jos vaikka löhöät liikaa, robottiauto ilmestyy ovellesi ja ilmoittaa. Nyt luontoretkelle Reposaaren kansallispuistoon. Kävelyä, hop, hop..

Ministeri Stubb on selvästi ajan hermolla. Hän visioi ja nostaa esille esim. tekoälyn ja robottien hyödyntämisen terveydenhuollossa, jolla kustannuksia saadaan alas.

- Minulle tulee usein tunne, että puuttuu jokin luovuus. Uskon, että tulevaisuudessa tekoäly pystyy analysoimaan ja diagnosoimaan vaivoja. Ehkä nopeammin ja tehokkaammin kuin esimerkiksi lääkäri. Se tarkoittaa, että kustannukset laskevat, arvelee ministeri.

Huh, onpa huikeeta. Siis robotti tutkii sinut. Tekee diagnoosin. Rouva, teillä sydänkohtaus. Tilaan ambulanssi. Robottiambulanssi saapuu ovelle ja robotit kantavat rouvan baareilla ambulanssiin. Matka hurahtaa. Sairaalan ovet aukeaa. Robotit työntävät sisään, arvioivat tilanteen ja tekevät tarvittavat toimenpiteet. Robotit vievät sinut kotiin. Nyt levätkää. Aamulla tapaamme. Mutta kuka silittää poskeasi ?

Ministeri Stubb kuuluttaa luovuuden perään mahdollisen tekoälyn muodossa. Tekoälyn. Mitä? Kukahan on ihmiselle antanut älyn ja luovuuden. Mietipä hiukkasen. 

Mutta onneksi robotit eivät voi synnyttää uusia ihmisiä!

Sibeliuksella vientiä

Järvenpäässä on juhlittu Sibeliuksen 150- vuotisjuhlaa. Koko kaupungin väki sai juhlia elokuun 15 päivä.  Kävelykatu Jannella nautittiin brunssia pitkien pöytien ääressä. Rantapuistossa koivupölkyt kukkivat. On ollut tarjolla historiaa, musiikkia moneen makuun Sibeliuslaulukilpailua myöten. Vuosi huipentuu 8.12 pidettävään upeaan konserttiin Järvenpää talolla: Sibelius- Akatemian sinfoniaorkesterin Sibeliuksen syntymäpäivän juhlakonserttiin. 
Juhlista intoutuneena on jopa ehdotettu Sibeliuksen patsaan siirto - operaatiota. Sivistys- ja vapaa-aikalautakunta suhtautuu myöteisesti. Sibeliuksen patsas on seisonut tarkailemassa kulttuuritapahtumiin saapuvien askelia Järvenpää talon nurkalla. Ehdotuksessa ehdotetaan, että patsas sijoitettaisiin Tuusulanväylän ja Poikkitien uuden kiertoliittymän keskelle. Sieltä ukko - Sibelius tähyilisi sitten Ainolaan, kotitaloonsa päin.
Aika rohkea ehdotus. Mitenkähän käy patsaan palvojille. Ethän voi kävellä patsaan juurelle aiheuttamatta liikenne kaaosta hypellessäsi ympyrän keskelle. Patsaan juurelle pitää olla polku jota pitkin tulet, tilaa seisoa, laskea kukkia ja seppeleitä patsaan juurella. Ei oikein innosta tuo paikka; enkä ole menossa  patsaan juurelle seisoskelemaan.
Porvoossa kansallisrunoilija Runebergin patsas seisoo omassa nimikkopuistossaan, Runeberginpuistossa. Siellä voi rauhassa istuskella ja kävellä humisevien puiden varjossa.
Järvenpään rantapuiston kokonaissuunnitelmaan kuuluu myös puisto ikäihmisille. Mitä ikääntynyt kaipaa puistolta. Muutama kommentti. Rauhaa ja turvallisuutta liikkua sauvakävellen. Jokunen kuntoa kohottava laite. Esiintymislava, jossa  vaikkapa Kuusiston veljekset musisoisivat Sibeliuksen sävelin kesäisin. Mukavia puistotuoleja istuskeluun. Kuunnella luonnon ääniä. No, tuonnehan se Sibeliuksen patsas sopisi. Nykytekniikalla ei ole mahdotonta saada Sibeliaanista musiikkia soimaan vuoden aikojen mukaan. Puistolle nimeksi Sibeliuspuisto eikä Vanhuspuisto.

Skeittipuisto meni överiksi

Viime aikoina on mielen vallannut syvä harmistuminen. Järvenpäähän rakennettava skeittipuisto nuorisolle maksaa 721 000 euroa. Kustannukset meni överiksi. Koirille rakennettu puisto maksoi aiemmin noin 200 000 euroa. Samaan aikaan budjettia rakennettaessa on monenlaisia tosi tärkeitä ja arvokkaita asioita leikkurin alla, yksi esimerkki ikääntyneiden ihmisten päivätoiminnan lopettamisuhka. Talous on tiukoilla. Kaupunkilaiset ovat olleet oikeutetustikin äkämystyneitä. 

Meille valtuutetuillekin Skeittipuiston rakentamisen kustannukset tulivat melkoisena yllätyksenä. Kuinka siinä näin kävi.

Budjettikokouksessa 8.12.2014 päätettiin vuoden 2015 talouden raameista. Toimialoille määritellään tietyt summat, jolla esim lasten ja nuorten palvelualue hoitaa sektorinsa. Investoinnit sisältyvät investointiosioon. Skeittipuistoa ei mainittu listassa vaan se sisältyi Puisto- ja  liikuntapaikat,- Nuoriso- ja toimintapuisto alle. Viranhaltijat sitten hoitavat taloutensa kyseisten raamien mukaan, jotka on annettu. 

Päätöksen tekokulttuuri on muuttunut 10v sisällä melkoisesti. Joskus aiemmin budjettia käsiteltiin yksityiskohtaisemmin, niin että valtuutettuna tiesi tasan tarkaan, mihin rahoja käytetään vaikkapa esim vihannesleikkurin, padan tai muun laitteen hankinta laitoskeittiöön. Nyt emme tiedä, budjettia ei sillätavalla avata. Toimintatapoja muutettaessa on luultu saatavan aikaan sujuvuutta mutta se onkin tuottanut yllätyksiä, joita ei ehkä osattu arvata. Asiaan on puututtava.
Päätöstä ikäihmisten päivätoiminnan lopettamisesta ei ole vielä tehty. Se on vasta tulevan vuoden budjettiehdotuksessa, josta tulemme vielä vääntämään kättä kuin myös useasta muustakin asiasta.

Budjetin lähetekeskustelu:

Sibeliuksen 150 juhlavuoden juhlinta on kääntymässä syksyn väriloiston myötä loppusuoralle. Onko elämä Järvenpäässä samanlaista kuin sata vuotta sitten. Ovatko ihmiset erilaisia vai samojen asioiden kanssa painivia.

Ajattelen, että tietynlaiset asiat ovat kautta historian aina askarruttaneet ihmisiä. Millainen on tulevaisuus. Miten selvitään tästä päivästä kaikkine taloushuolinemme.

Vanhoissa kartoissa Järvenpään kylä on mainittu jo 1500-luvun puolivälissä sekä suomen- että ruotsinkielisellä nimellä. Silloin Järvenpäässä oli luultavasti kahdeksan taloa.

Järvenpään taajama, kauppala ja 1967 lähtien kaupunki on kasvanut vuosi vuodelta ja asukkaiden lisääntyessä ovat palvelutarpeetkin kasvaneet. Niinpä kaupunki on rakentanut ja rakennuttanut vuosien varrella lukuisia kouluja, päiväkoteja ja muita palvelutiloja.

Tämä rakentaminen jatkuu suurella vauhdilla tänään. Pajalaa, Tupalantien alue, Lepolaa, terveystaloa jne.. odotamme uusia asukkaita alueelle. Asukasmäärän lisääntyminen tuo haasteet palveluiden järjestämiseen. Talouden raamien kestävyyttä koetellaan. Tulevan vuoden budjettia mietittäessä on tärkeää muistaa kuntien tehtävät, mistä tulee huolehtia yhteisiä varoja käytettäessä. Aiheetta ei arvostella skeittirampin kallista rakentamista tai koirapuistoa. Vaikka skeittiramppi onkin tämän päivän nuorison yksi suosittu liikuntamuoto. Lapsenlapsenikin (6v.)muistaa kysyä melkein joka kerta tavatessamme. Mummi, joko se ramppi on valmis. Hän on innokas temppujen tekijä potkulaudalla ja pyörällä. Lasten liikkumiseen tulisi enemmän kiinnittää huomiota, en tarkoita että pitää rakentaa kalliita juttuja vaan ylipäätään opettaa liikkumisen merkitystä. Koulut ovat tässäkin asiassa merkittävässä asemassa. Sen tähden katson, että opetuspuolen resurssien liika tiukentaminen ei ole tulevaisuuden kannalta hyvä. Kehys on tiukka. Antaako se tarpeeksi voimavaroja lasten- ja nuorten palvelualueelle.

Vähäistä ei ole myöskään toisesta ääripäästä huolehtiminen. Ikääntyneet ja toimintarajoitteiset tai mielenterveyskuntoutujat, lähimmäisemme eivät useinkaan nouse enää barrikadeille puolustamaan oikeuksiaan.

Saatoimme viime lauantaina iäkkään ystävämme haudanlepoon. Hänestä ei olisi ollut enää vuosiin asukkaaksi palvelutaloihin vaan hän tarvitsi laitospaikkaa. Hoito Vanhankylänniemessä oli asiallista ja paikallaan. Älkäämme unohtako tämän tyyppisen hoitotarpeen olemassa oloa innossamme rakentaa uusia palvelumuotoja ikääntyneelle väestölle.

Tulevaisuuden suuri haaste on meneillään oleva pakolaisten vyöry maahamme. Se koskettaa ihan varmasti myös Järvenpäätä ja talouttakin jossain määrin. Kuinka olemme siihen varautumassa ?

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz arvostelee Suomen leikkauksia. Nobelisti ihmettelee ajatusta, että leikkaukset ovat välttämättömiä, koska lastenlapsille ei haluta jättää velkataakkaa. Hänen mukaansa Suomi päinvastoin ryöstää lapsiltaan, kun se ei tee järkeviä investointeja lainarahalla. Pääministeri kuittailee vastaan. Ottamatta kantaa sen enempää. Tästä on hyvä loikata Järvenpään investointeihin. Meillä ei ole jarruteltu investoinneissa vaikka on alamäki taloudessa. Velkaa on otettu. Mitähän se muuten olisi Järvenpään velan määrä laskettuna samalla lailla kuin valtionvelka bruttokansantuotteeseen nähden. Paljonko on Järvenpään kansantuote ja montako prosenttia siihen nähden on velkaa. Eli missä mennään.

Vuodelle 2016 suunnitelmassa emon velkaa olisi 1960 €/as ja konsernivelka

jo hipoisi 6922 €/as.

Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Sentähden suhtaudun lainanottoon ylipäätään melko nihkeästi, jos lainalle ei löydy katetta. Kyllä, investoinneilla on yleensä katetta, mm. asuntorakentaminen.

Hyvä puheenjohtaja

Järvenpää ihmistensä näköinen kaupunki. Oikeutetusti järvenpääläiset odottavat ihmisläheistä ja huolehtivaa politiikkaa.

Järvenpääläiset ovat auttavaisia ihmisiä. Sen osoittaa pakolaisille järjestetty avustuskeräys. Tavaraa on tulvinut enemmän kuin ViaDian tilat pystyy ottamaan vastaan.

Kuntaliitoshankkeiden kaatuessa on vain katsottava kirstumme sisältöä ja tehtävä budjetti sen mukaan kuin on varaa. Muistaen prioriteetti, lapset, nuoret, puolustuskyvyttömimmät. Mahdollisen Sote uudistuksen myötähän meille ei paljon muuta päätettävää jäännekään.

Toivotan meille kaikille malttia ja rauhallisuutta kaiken yllättävän ja oudon myllerryksen keskellä. Emme voi perääntyä eikä menneisyydessä tapahtunut määrittele tulevaisuuttamme.

Tehkäämme yhdessä Järvenpäästä kaupunki, jossa välittämisen ja yhdessä tekemisen henki saa kukoistaa kukkivia polkupyöriä myöten

Sinä joka osaat luoda sopua, luo sitä tosissasi

Pääministerin puhe oli hyvä ja asiaa luotaava. Ei pääministeri Sipilää kiinnostane parrasvalojen räiskeet ennemminkin sydämen hätä tästä rakkaasta Suomen maasta. Rehellinen ja karu totuus on juuri noin, vaikka jollekin se oli vain tylsä puhe. Änkyrät kyllä hangoittelevat vastaan sokaistuneena tilanteen vakavuudelle.

- En voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos jätämme nyt tekemättä ja pudotamme kintaat, Sipilä sanoo vakavana.

Niin kuka voisi itselleen antaa anteeksi, jos näkee jonkun hoippuvan kuilun partaalla eikä tekisi mitään.

Puheen loppuosassa ei jääty toivottomuuden tilaan, vaan avattiin toivon näköaloja. Olemme kaikessa outoudessamme vahva kansa.

- Meillä suomalaisilla on erityinen luontosuhde, otamme innolla uutta teknologiaa käyttöön, olemme käytännönläheisessä ongelmanratkaisukyvyssä maailman parhaita.

Olemme hieman outo kansa - teemme mieluummin kuin puhumme ilmanaikuisia. Suomalainen kädenpuristus merkitsee enemmän kuin satasivuinen juridinen sopimus.

Näille vahvuuksille pystymme rakentamaan uutta.

Hallitus on tässä vakavassa paikassa – yhtenäinen ja tosissaan. Kaivetaan nyt sisu sekä yhdessä tekemisen ja välittämisen henki. Jos jokin on varmaa, niin se, että tästäkin selvitään, oli Sipilän viesti.

Suomalaiset, nyt ei ole aika vain neuvotella ja neuvotella. Kuiluun putoaminen on oikeasti hiuskarvan varassa. Sinä joka osaat luoda sopua, luo sitä tosissasi. Sinä, joka osaat ratkoa käytännössä ongelmia – tee niitä ratkaisu ehdotuksia tosissasi. Sinä joka osaat rukoilla – rukoile tosissasi.

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Kellokosken sairaalako lakkautetaan ?

HUS:n johto haluaa lopettaa Kellokosken sairaalan. Kylläpä jäin kysymysmerkiksi moisesta halusta. Tuossa hankkeessa kyllä unohdetaan ihminen. Ihminen, jonka mieli on järkkynyt on mitä parhaimmassa hoidossa Kellokosken sairaalassa. Sen todistin omin silmin ja korvin luottamushenkilöille järjestetyssä infossa.

Raha ratkaisee ja talouden alamäki, sanotaan. Siinä melskeessä totisesti unohdetaan ihminen, jonka mieli on järkkynyt. Hän ei pysty itse nousemaan barrikadeille puolustautumaan. Mielestäni on järjetöntä tunkea hoidettavat kylmän kivierämaan keskelle Helsinkiin. Lääke ja lepo eivät yksin kuntouta psyykkisesti sairasta ihmistä, oli viesti. Tarvitaan rutiineita, päivärytmiä ja toimintaa kuntoutuksessa.

Kellokosken sairaalan miljöö on upea hyvin hoidettuine pihamaineen. Sen kaltaista rauhoittavaa vaikutusta ei löydä Helsingistä. Toiminnallinen kuntoutus on sairaalan valtteja. On ulkotyöryhmää, puutarhassa kukkien ja kasvien hoitoa kuin myös kädentaitojen ylläpitoa, liikuntaa unohtamatta. Todisteena on potilaiden Puodissa myynnissä villasukkia, kukkia ja muuta kivaa käsintehtyä. Kellokosken kyläyhteisö on sata vuotta kulkenut potilaiden rinnalla prinsessoineen ja tavallisine tallaajineen. Mahdollisen lakkautuksen myötä yli 400 työntekijää joutuu tuskallisten asioiden eteen. Lähdenkö ruuhkan sekaan sukkuloimaan Helsinkiin työhön vai mitä teen. Mitä se merkitsee heille, jotka ovat rakentaneet kotinsa ja elämäänsä Kellokoskelle. Sairaalan muuttoauton peräpeilistä hahmottuisi hiljainen kylätie suljettujen yritysten myötä. Palveluiden kutistuessa entisestään. Verokarhunkin apajat vähenisivät; vaikutukset koskettavat jopa ympäristökuntia.

Kellokosken sairaalan osaava ja motivoitunut henkilöstö tarvitsee nyt meidän kaikkien tuen, että Kellokosken sairaalan toiminta saa jatkua seuraavatkin sata vuotta ja että rakennukset säilytetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaina kohteina.

Mieti vähän

Joku aika sitten ajattelin, että en tartu enää kynään enkä kommentoi mitään, niin hulluksi on tämä maailma mennyt. Mutta nyt alkoi savuta.

Savon Sanomien juttu, Sunnuntai 23.8.2015 klo 05.15-  liikennemerkeistä, että olisi aikeita muuttaa liikennemerkkien hahmot sukupuolineutraaleiksi. Liikennemerkkien miehistä halutaan eroon. Liikennevirasto haluaa vähentää Suomen liikennemerkkien henkilöhahmojen maskuliinisuutta, uutisoi Savon Sanomat.

Johan pomppas. Variksiakohan ne nyt laittavat liikennemerkkeihin työkoneiden ääreen tai suojatietä ylittämään. Voi, meitä raukkoja suomalaisia. Ensin tuli "peppupostimerkit" irstailemaan ja nyt sitten miehet ja naiset aiotaan hävittää.

- Lehden mukaan liikennemerkkejä uudistettaessa niiden henkilöistä pyritään tekemään sukupuolineutraaleja. Merkkien hahmot ovat edelleen usein mieheksi tunnistettavia.

- Ruotsissa on käytetty myös hame päällä kulkevaa hahmoa, mutta en koe senkään olevan hyvä tapa. Liikennemerkeistä ei ole tarkoitus hahmottaa, että olisi jompaakumpaa sukupuolta, Liikenneviraston liikenteen ohjauksen asiantuntija Tuomas Österman sanoo lehdelle.

Liikennemerkkien päivittäminen liittyy liikenne- ja viestintäministeriössä meneillään olevaan tieliikennelain uudistukseen.

Nykyiset liikennemerkit hahmoteltiin Liikennevirastossa 1960-luvulla. Niitä on myös paranneltu vuosien saatossa. 

 Jatkoa kaikelle tälle vouhkaamiselle. Hyvinkäällä on kielletty päiväkodissa lasta panemasta käsiään ristiin ruokarukouksen merkkinä. Syvältä, syvältä on  kaikki tämä. Ruotsissa jossain päiväkodeissa ei ole enää tyttöjä ja poikia, on vain ystäviä. Äitiyspakkauksien värimaailamaa muutetaan neutraaliksi ja ties vaikka mitä muuta.

Hävetäänkö me suomalaiset kristillistä kulttuuriperintöämme. Mieti vähän, jos kristinusko ei olisi saapunut Suomeen niin tuskin osaisit edes lukea tai mikä olisi meidän naisten arvostus. Ei mitään. Nämäkö arvot me halutaan hävittää supernykyaikaisen suvaitsevaisuuden nimissä. Joka ei ole suvaitsevaisuutta kuin yksipuolisesti.

Kaatuneiden muistopäivänä

Hiirenkorvalla olevat koivut humajavat. Aurinko kultaa lehvät Heinäveden kirkonmäellä. Kirkon edessä on sodassa kaatuneitten muistokivien rivit suorassa. Kukkaset kumpujen päällä viestivät muistosta, joka elää vuosikymmenten takaa. On sodissa kaatuneiden muistopäivä. Setäni Eeron nimi löytyy rivistöstä. Setäni oli nuori muuta elämä päättyi varhain sodan melskeessä. Isäni säilyi hengissä viisivuotisesta ”siellä jossakin” taistelusta, mutta sielu sai ikuisen vamman.

Syvä kunnioitus valtaa mieleni kaikkia maatamme puolustaneita kohtaan. Hän Kaikkivaltias, Ikuinen Jumala antoi meille pienelle kansalle vapauden heidän kauttaan. Siitä nouskoon ikuinen kiitos. ”Sinulle kiitos Isä maan ja Taivaan. On nimes suuri, Pyhä kallis aivan. Ja armosi on vakaa määrätön taivaankin tähtein yli ääretön.”

Muistan keskustelun 30 vuoden takaa lasteni kanssa. "Äiti, miksi liput on puolitangossa. Kuka on kuollut," kysyivät lapset. Tänään on kaatuneitten muistopäivä, vastasin. Kysely jatkui, mitä ne kaatunet on?

Sain selittää pitkän tovin, mitä Kaatuneitten muistopäivän viettäminen merkitsee. Keskustelimme sodasta, rauhasta ja siitä kalliista hinnasta, jonka esi-isämme ovat joutuneet maksamaan, että voimme asua tänä päivänä vapaassa ja itsenäisessä Suomessa.

Kukaan ihminen ei varmaan haluaisi enää koskaan sotaa. Sana, rauha on hyvin ajankohtainen. Kansat yrittävät tehdä rauhan puolesta paljon työtä, Todellinen rauhantyö lähtee kuitenkin syvemmältä kuin ulkonaisista puitteista ja niiden hyviksi luomisesta. Perustavan rauhantyön lähtökohta on jokaisessa ihmisessä itsessään. Mikäli sisimmässä ei ole rauhaa ja sopusointua oman itsensä ja lähimmäisten kanssa, on perusta heikoilla. Sellaisen perusrauhan pystyy yksin Jumala antamaan ja se vasta on todellista rauhantyötä. Ajattele jossakin yhteisössä ei tarvita kuin yksi katkera, vihainen ja ilkeä ihminen, koko porukan rauha on mennyttä. Eikö lähtökohdat ole olemattomat, mutta siitä se lähtee kansojenkin epäsopu. Mennyt aika on mennyttä, mutta on hyvä tietää historian kulusta, On opittava ymmärtämään, että sotiemme veteraanit puolustivat vapauttamme uhraten elämänsä parhaat vuodet "siellä jossakin". Tulivat kotiin, monet ulkoisesti vammautuneina, sisäisten vammojen määrää ei liene laskettavissa. He ovat luoneet meille sitkeydellään yltäkylläisen elämän puitteet. Emmekö siis rakastaisi tätä kaunista maatamme, viljellen, turmelematta sen luontoa ja kaikkea mitä ympäristöömme liittyy. Emmekö rakastaisi lapsiamme ja nuoriamme varjellen heitä ulkoiselta ja sisäiseltä turmeltumiselta. Juurrutetaan heihin kunnioitusta esi-isiemme työtä kohtaan, kuinka he Jumalaan luottaen selvisivät mahdottomuuksien edestä.

Luotammeko tänään Jumalaan mahdottomuuksien edessä. Maatamme ei ehkä uhkaa totaalinen sota. Uhkamme on enemmän sisäsyntyistä. Tulevan eduskunnan ja hallituksen edessä on talouden matokuuri, joka on sota hyvinvointimme puolesta. Miljardileikkaukset tai säästöt tuovat kivun, joka on kuin sodan tuoma kipu. Jotakin menetetään. Olkoon Kaikkivaltias meille armollinen. Antakoon viisautensa eduskunnalle. Palatkaamme ja kääntykäämme pois pahoilta teiltämme arvoperustalle, jossa koti, usko ja Isänmaa on kunniassa.

Sata lasissa, miehen ja naisen välisen avioliiton puolesta

Voi, voi Suomi, jos annat äänesi niille jotka entisestään hajottavat kansaamme. Annat äänesi niille, jotka suosivat sukupuolineutraalia avioliittoa. Annat äänesi niille, jotka vievät Natoon. Annat äänesi niille, jotka sallivat rahojesi jakamisen pitkin Eurooppaa. Anna äänesi suomalaisen maanviljelijän tappamiselle. Sallit TTIP sopimuksen kannattajien päästä neuvottelemaan maailman kaupasta. Loputtomiin asioita, jotka eivät tuota siunausta maallemme.

Ihaillen Päivi Räsäsen suoraselkäisyyttä puolustaessaan miehen ja naisen välistä avioliittoa. Olen satalasissa samaa mieltä.

Nouse Suomi, äläkä enää nuku ja usko Sipilänkään liturgiaan, ettei sukupuolineutraalia lakia voi muuttaa tai vastustaa. Keskustan Sipilä ilmoitti seisovansa vastaleivotun avioliittolain takana.

Käy katsomassa TV7.n sivuilta mitä tapahtui Massachusettsille

http://www.tv7.fi/vod/player/?program=40301

Nouse Suomi rohkeasti. Anna äänesi kuulua sen puolesta, että vanhurskaus kansan korottaa.

Mummot - ehtymätön luonnonvara ?

Onko mummot ehtymätön luonnonvara, kysäisee toimittaja. Kyllähän ne taitavat olla, tuumaan. Kuinkas se muuten on. Miten mummot voivat olla ehtymätön luonnon voimavara. Äitini kiusasi tytärtäni, että tuossa on oikein ”mummonpohjallinen”. Tempperamenttinen viisivuotias ei moisesta arvonimestä tykännyt ja antoi äänensä kulua. En ole mikään ”mummonpohjallinen”. Nyt hänellä on oma tytär, jota kiusoittelen ”mummonpohjalliseksi” Ja minä itse olen sitten se mummojatkumon edellisen mummon ”mummonpohjallinen”. Menikö vaikeeksi.

Toisaalta jatkumo on aina tiedossa, kun sukupolvet astuvat rooliinsa tyttärestä äidiksi, äidistä mummoksi. Millaiset ovat ne ehtymättömät luononvarat. Mitä mummot tekee. He nauravat, itkevät, nukkuvat, tekevät töitä, politikoivat, paapovat niitä ”pohjallisia”. Kello saattaa soida ani varhain aamulla. Mummi, voitko tulla apuun. Pikkuisella on kuumetta. En voi viedä päiväkotiin. Silmät ristissä, eripari kengät jalassa mummi hyppää auton rattiin ja hurauttaa hoitoavuksi. Yökyläjonot on listaan merkatut kissa mukaan lukien. Tee niitä lihapullia mummi, kuuluu toive. Mummi, mentäiskö uimahalliin. Mummi, mentäiskö puistoon. Mummi, lue minulle tämä kirja. Mummi pyyhkimään, kun WC-asiat on suoritettu. Mummi, ota ”sykkyyn”. Mummi, pelaa mun kanssa jalkapalloa, lautapelejä, muistipelejä. Mummi makaa siinä lattialla, nyt jumpataan, tanssitaan. Mummi, mummi, mummi...kuuluu jo kaukaa, kun porukka porhaltaa pihamaalle. Jokaisella hirveästi asiaa. Välillämietin, että voisipa mummin monistaa niin oisi yhtäaikaa kaikkea kaikille. Mummin voimavarat ei siis ehdy, ne vaan lisääntyy käytettäessä. Ihanaa mummielämää, kun pienet kädet kiertyy kaulaan ja rutistus on melkein henkeä salpaava.

Niin, mummot ehtymätön luonnonvara ei vaan jatkumona vaan arjen keskellä.

Entäs sitten, kun voimavarat alkaa hiipua. Ei enää jaksakaan. Ketä mummot huutavat avuksensa ? Yheiskunnan kylmyys vapisuttaa. Uutiset kertovat karua kieltä vanhusten heitteille jätöstä. Joku makaa laitoksessa vaipoissaan luvattoman kauan. Toinen kodissaan odottaen, että joku tulisi auttamaan. En väitä etteikö ole paljon hyvää tehty ikäihmisten huolehtimisessa, mutta suunta on väärä. Ei kaikki pärjää kotona. Puolustetaan, että jokainen haluaa asua kotonaan myös vanhana laitoshoitoa vähennettäessä. Kyllä. Mutta onko sekään mallikasta, jos vanhus ei kertakaikkiaan enää pärjää yksin kotona ja silti suurinpiirtein pakotetaan siihen. Silloin tulee olla kotona tapahtuvalle hoidolle enemmän resursseja kuin mitä tällä hetkellä on. Laitospaikkoja ei pidä enää vähentää, mieluummin lisää. Olen nuorena työskennellyt Vanhainkodissa. Mummot ja vaarit elelivät toistensa seurassa tyytyväisinä. On se kummallista, että asiassa kuin asiassa törmää vaihtoehdottomuuteen kuten on käymässä vanhusten hoidossa. Kun keksitään joku trendi niin sitä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Maalaisjärkeä, hyvät ihmiset myös vanhusten hoitoon.

Ei orjuudelle

Tiesitkö, että maailmassa joutuu noin 27 miljoonaa ihmistä ihmiskaupan uhreiksi. Ihmiskauppa koskettaa myös Suomea. Ihmiskauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus. Seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tehty ihmiskauppa on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto.

Suomen arvioidaan olevan vuosittain satojen ihmiskaupan uhrien kauttakulku- ja kohdemaa. Todellisia lukuja ei kuitenkaan tiedetä. Ihmiskauppaa ja siihen rinnastettavaa hyväksikäyttöä pidetään yhtenä aikamme suurimmista ihmisoikeushaasteista. YK:n tilastojen mukaan joka hetki noin 2,4 miljoonaa miestä, naista ja lasta houkutellaan pakkotyöhön. Tällaisia orjia on arvioiden mukaan nyt enemmän maailmassa kuin oli yhteensä koko historiallisen orjakaupan aikaan.

Eduskunnalle luovutetun kansallisen ihmiskaupparaportin mukaan Suomessa uhrien löytämistä vaikeuttaa auttamisjärjestelmän viranomaispainotteisuus. Uhrit pelkäävät, etteivät viranomaiset näe väkivaltaa ja hyväksikäyttöä, vaan pahimmillaan karkottavat heidät maasta.

On meidän suomalaisten aika herätä myös tällä rintamalla, kuinka kohtelemme heitä, jotka tulevat maahamme ehkä paeten henkensä edestä. Ihmisillä on usein hätä, kun lähtevät omista maistaan ja kodeistaan. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, että meidän suomalaisten tulisi poistaa kouluistamme suvivirret tai hävetä oman kristillisen kulttuurimme tuomaa vahvaa ja kestävää perinnettä.

Maahanmuuttajien kotouttamisen edellytyksiä on parannettava. Kielenopetus on ensisjaisen tärkeää. Maahanmuuttajille on kerrottava myös yhteiskntamme arvoista ja keskeisistä periaatteista.

Kesä on jälleen tulossa ja useat ulkomaalaiset tulevat poimimaan marjoja ja sieniä. Älkäämme kohdelko heitä pahoin kuten kuulin viime kesän tapahtumasta Sisä – Suomessa. Marjastajat olivat jätetyt korven keskelle ilman rahaa ja ruokaa.

Suomalainen V.A.L.O. - ei orjuudelle järjestö tekee työtä ihmiskaupanuhrien eteen. He muistuttavat, että he ovat joukko tavallisia ihmisiä, jotka ovat päättäneet tehdä osansa nykypäivän orjuuden lakkauttamisessa.

- Me emme hyväksy sitä, että ihmisiä kaupataan. Me haluamme nostaa äänemme kuuluviin niiden puolesta, joilta se on viety. Me haluamme tuoda vapauden niille, jotka ovat kahlittuna. Me haluamme palauttaa ihmisarvon niille, joilta se on ryöstetty.

- Me uskomme, että voimme auttaa. Me uskomme, että yksikin pelastettu elämä on äärimmäisen arvokas. Me haluamme viedä valoa sinne, missä pimeys valtaa alaa raskaimmillaan ja osoittaa, että rakkaus ei ole koskaan kääntänyt selkäänsä

Hallituksen esitys arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nostosta

Aikaisempaan kirjoitukseeni: Säästöä vai pihistystä uutta tietoa. Alla oleva hallituksen esitys on päätetty aivan viime metreillä tällä eduskuntakaudella ja se on tulossa voimaan 1.1.2016.

Hallitus esittää (He 363/2014) muutettavaksi arvonlisäverolakia niin, että tilikauden liikevaihdon perusteella laskettavaa verovelvollisuuden alarajaa nostettaisiin 8 500 eurosta 10 000 euroon.
Lisäksi verovelvollisuuden alarajaan liittyvän veronhuojennuksen yläraja nostettaisiin 22 500 eurosta 30 000 euroon. Sen seurauksena pienyritysten tilitettävä vero nousisi täyteen määrään vasta 30 000 euron tilikausittaisella liikevaihdolla. Hallituksen esityksen lait ehdotetaan tuleviksi voimaan vuoden 2016 alusta.
On kyllä ihmeellistä kosmeettista toimintaa. Ei noilla rajoilla kyllä saada pk-yrittäjien elämää helpommaksi, nousu 1500 euroa. Verohuojennuksen nousukin on vain silmän lumetta. Luulenpa ettei tuolla nousulla kukaan palkkaa yhtään lisätyöntekijää.

Säästöä vai pihistystä

Minulla on useita ystäviä, jotka työllistävät itse itsensä. Keskusteluissa on usein vilahtanut yrittämisen hankaluus. Onpa joku heistä joutunut vaikeuksiin verojensa kanssa. Mikä neuvoksi. Arvonlisäverokanta on 24%.

- Osakeyhtiön ja osuuskunnan on ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi Verohallinnon rekisteriin, jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euroa eikä kyse ole arvonlisäverolain 4 luvussa tarkoitetusta arvonlisäverottomasta toiminnasta.
Liikevaihdon ollessa alle 8 500 euroa koko liikevaihto on arvonlisäverotuksessa verovapaata. Liikevaihdon ylittäessä tämän määrän arvonlisävero kasvaa liukuvasti täyteen määrään vuosiliikevaihdon ollessa 22 500 euroa.

Sana säästö on tuttu kaiku korvissani. Säästettävä tuosta ja tästä eli pihistettävä. Eihän se ole oikeaa säästöä. Säästö on sitä, että laitat jotakin talteen pankkiin tai kuivaat marjoja, hedelmiä tulevan varalle. Säästöleikkaus on menetettyä. Sitä ei sitten enää ole. Meillä ei Suomessa ole varaa tämän tyyppiseen säästökuuriin, pihistämiseen. On voitava luoda innostuneisuutta työntekoon ja yrittämiseen. Minusta 8500 € alaraja on surkean pieni. Sitä tulisi nostaa jopa 50 000 €. Tarvittaessa liukuman, arvonlisäveron alarajan huojennusalueen korotuksesta tulisi keskustella senjälkeen, kun liikevaihto on ylittänyt tuon 50 000€.

Monet pikkuyrittäjät ovat sanoneet, että tuota alarajaa tulisi nostaa, että ylipäätään voisi tulla toimeen. Jos ajatellaan vaikkapa ompelimoa, pikkubutiikkia tai kampaamoa, jossa henkilö työllistää itsensä. Toimintaan sisältyy materiaalin hankintaa, huoneiston vuokraa, hallinnollisia kuluja, jotka yrittäjä usein tekee yösydännä. Olen useamman yrittäjän kuullut sanovan lopettaessaan toimintansa, että ei kertakaikkiaan jaksa kaiken lainsäädänöllisen viidakon keskellä. Sääntelyä on purettava. Varsinkin naisyrittäjien asema on haasteellinen. Heidän on hankala sovittaa perheen, vapaa-ajan ja yritystoiminnan yhdistämistä. Viidenpäivän ja 8 tunnin työaika on useinkin vain unelmaa.

Sosiaalituravkustannusten korkeus, sijaisten saanti vaikeudet pakottavat yrittäjän paiskimaan töitä 24/7 sairaanakin. Yksinyrittämiseen sisältyy monia myös turvallisuuteen liittyviä riskejä. Nämä ovat vain jäävuorenhuippuja yrittäjien tiellä heidän rakentaessaan omalta osaltaan Suomea.

Asialle tulee tehdä jotain heti eikä säästää (pihistää) yrittäjiä hengiltä.

Jeesus on ylösnoussut

Sinulle, joka etsit, etkä tiedä mitä etsit. Itket yksinäisyyttäsi. Murehdit menneitä. Kannat taakkaa tulevasta. Etkä tiedä, kuka koskettaisi sisimpäsi kannelta. Tiedät vain kaiken särkyneen. Olet epätoivoinen. Murtunut. Vaikeroit, toivoni on mennyttä.

Sinulle kuuluu Pääsiäisen riemullinen sanoma. Kuule kuinka Jeesus kuiskaa: Liisa, Pekka, Emilia, Aleksi. Tässähän minä olen ihan sinun vierelläsi. Hauta ei voinut minua pidättää. Kärsin tähtesi ristinpuulla, minut haudattiin ja olen ylösnoussut. Olen kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.

Jeesus elää, Jeesus elää. Jeesus on ylösnoussut, kuolemalla kuoleman voitti. Hallelujaa.

Joh.20:11. Mutta Maria seisoi haudan edessä ulkopuolella ja itki. Kun hän näin itki, kurkisti hän hautaan 12. ja näki kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa istuvan, toisen pääpuolessa ja toisen jalkapuolessa, siinä, missä Jeesuksen ruumis oli maannut. 13. Nämä sanoivat hänelle: "Vaimo, mitä itket?" Hän sanoi heille: "Ovat ottaneet pois minun Herrani, enkä tiedä, mihin ovat hänet panneet."

14. Tämän sanottuaan hän kääntyi taaksepäin ja näki Jeesuksen siinä seisovan, eikä tiennyt, että se oli Jeesus. 15. Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, mitä itket? Ketä etsit?" Tämä luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi hänelle: "Herra, jos sinä olet kantanut hänet pois, sano minulle, mihin olet hänet pannut, niin minä otan hänet." Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Tämä kääntyi ja sanoi hänelle hebreankielellä: "Rabbuuni!" se on: opettaja.

Loskapäivän uutinen

Olipahan ilouutinen tähän loskaiseen räntäsateiseen päivään. Parikymmentä vuotta sitten alasajettu kotipalvelu on tullut voimaan vuoden 2015 alusta.

Lapsiperheillä on ollut vuoden alusta lähtien oikeus saada kunnalta kotiapua arjen askareissa. Enää ei tarvitse olla lastensuojelun asiakas. Uusi laki on paluu vuosikymmenten takaiseen aikaan, jolloin perheiden yllättävissä elämäntilanteissa kotipalvelu riensi avuksi.

Nyt vain rummutusta, että perheet tietävät palvelun olevan mahdollista tarvitessaan akuutteihin tarpeisiinsa apua.

Hieno ja mahtava asia, josta olenkin kirjoitellut parin vuoden ajan. Tämähän on vain yksi alasajetuista asioista maassamme, jossa jälkikäteen huomataan sen aiheuttamat negatiiviset vaikutukset.

Väitän, että samankaltaisia asioita on muitakin, jossa vakiintunut vanha tapa on parempi kuin pussillinen uusia urbaaneja juttuja. Muistan jutun, kun eräs melko radikaali toimittaja tunnusti, että olin väärässä,

täysin väärässä. Mikä oli asia ? Suomalaisten juomiskulttuurin muuttaminen vapauttamalla oluthanat. Mutta eipä ole ollut. Örveltäminen päihtyneenä on riistäytynyt käsistä. Ei juoppottelua hillitä lisäämällä juopottelun mahdollisuuksia.

Väitän, että ne sadattuhannet syntymättömät lapset olisivat suurenmoinen reservi nyt ikääntyneiden hoitamisessa. 

Väitän, että avoliittojen ja avioliittojen hajoamista ei tueta antamalla vapauksia entistä kummallisimmille laille. Parasta mennä Paremman Avioliiton perheleirille, jolla saa tukea avioliiton umpisolmuihinkin.

Väitän, että tämä kunnioittamattomuuden kulttuuri ei väisty kasvatuksen löysyydellä, jossa vanhempien ja opettajien auktoriteetti on nujerrettu. Takaisin juurille, jossa opettajaa kunnioitetaan ja opitaan arvokkaita sosiaalisia taitojakin elämää varten.

Väitän, että juuri kuulemani uutinen viljelijöiden lannanlevityksen direktiivistä on ”kuusta” kotoisin

- Ei lantaa ja org. lannoitevalmisteita lohkon osilla, joiden kaltevuus väh. 15 %. 

Luomuviljelijät joutuvat ahtaalle, varsinkin Pohjois - Suomen pelloilla. Toisaalta luomuviljelyyn kehoitetaan ja kysyntä on nousussa.

Nyt maalaisjärkeä peliin ja pilkun viilaukset jääkööt mappeihin

Tulevan Eduskunnan hirvittävä haaste

Eveliina 2v2kk ja mummi istuvat hiekkalaatikolla hiekkakakkuja tehden. Aikansa touhuttuaan Eveliina nousee seisomaan ja kietoo kätensä mummin olkapään ympärille. Hän sanoo, Eveliina pitää mummista huolta. Mummille tulee tippa linssiin. Huolenpitoa lapsen lailla.

Muistikuva nousee mieleen, kun luen järkyttävän uutisen kuinka 88-vuotias nainen kotiutettiin Pudasjärven terveysaseman osastolta, vaikka hän on lähes liikuntakyvytön.

Vanhustenhoito on jäämässä yhteiskunnassamme pahasti jalkoihin. Vaikka lakia ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista on väännetty useampi vuosi. Lain tavoitteena on edistää
ikääntyneiden hyvinvointia. Tukea ikääntyneiden osallisuutta ja voimavaroja. Edistää ikääntyneiden itsenäistä suoriutumista puuttumalla ajoissa toimintakyvyn heikkenemiseen ja sen riskitekijöihin. Mahdollistaa palvelutarpeen arviointi sekä määrän ja laadun riittävyys. Lain tavoitteet ovat hyvät, mutta käytännön toteutuminen on heikompaa.

Ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä sosiaali- ja terveyspalveluista eli ns. vanhuspalvelulaissa on olemassa suositus, jonka mukaan ympärivuorokautisessa hoidossa pitää olla 0,5 hoitajaa yhtä ikäihmistä kohden. Se, että hoitajamitoituksesta on olemassa suositus, ei vielä riittävästi velvoita kyseisen hoitajamitoituksen toteuttamiseen. Suositukset jäävät usein valitettavasti vain suosituksiksi. Vanhuksia tulee hoitaa eikä vain käydä ovella kääntymässä tai jopa jättää oman onnensa nojaan kotiin kuten Pudasjärvellä. Tietty omaisillakin on vastuunsa.

Ikäihmisten määrä on kasvavaa ja sen myötä myös hoidon ja hoivan tarve tulevaisuudessa lisääntyy. Yhä useampi ikäihminen tarvitsee apua ja hoivaa, joko kotihoidon hoitajien, omaishoitajan, palveluasumisen yksikön hoitajien tai vuodeosaston hoitohenkilökunnan tarjoamana. Haasteita on siinä, pystymmekö tulevaisuudessa turvaamaan jokaiselle ikäihmiselle riittävän laadukkaan ja oikea-aikaisen hoivan ja hoitopaikan. Onko ketään joka jää vierellesi ja kietoo kätensä ympärillesi vakuuttaen huolenpitoa, kuten Eveliina.

Kadotetun sukupolven, he jotka eivät ole saaneet syntyä puutttuminen maamme väestöstä kuvaa kylvämisen ja niittämisen lain seurauksia. Ei ole ketään, joka jäisi vierellesi silloin kun elämäsi haurastuu ja tarvitset turvaa.

Tulevalla eduskunnalla on hirvittävä haaste. Meillä on tuo 6 miljardin kestävyysvaje olemassa. Meneekö vajeen kuromiseen yksi, kaksi tai useampi kausi, sen aika näyttää. Vaara on, että ammottavan vajeen paikkaamisessa huonot ja heikot, vanhukset ja lapset jäävät jalkoihin. Nyt on aika katkaista kierre ja vaalia ihmisarvoa päätöksen teossa.

Onko lääkettä Suomen talouteen

Ristin Voiton haastattelu
1) Mitä erityisosaamista juuri sinä toisit eduskuntaan? Millaisiin kysymyksiin haluaisit keskittyä eduskuntatyössäsi?
- Kuntapäättäjänä olen nähnyt, miten valtion ja kunnan intressit usein törmäävät toisiinsa. Minulla on arjen osaamista perheiden ja työssäkäyvien osalta, näköaloja myös työttömyyteen sekä yrittäjien ja maatalousyrittäjien ahdinkoon. Keskittyisin eduskuntatyössäni erityisesti perheitä ja lapsia koskettaviin kysymyksiin, talouspolitiikkaan, yrittäjien aseman parantamiseen ja turvallisuuteen.

2) Valtiontalouden tasapainottaminen on vaalikauden kenties suurin yksittäinen teema. Millä lääkkeillä Suomen talous saadaan kasvuun ja velkaantuminen lopetettua?
- Erityinen huomio tulee kiinnittää kilpailukykyisten yritysten syntymiseen ja vientiyritysten kilpailukyvyn vahvistamiseen. Verotuksen tulee olla kohtuullista, koulutukseen ja tutkimukseen tulee panostaa ja julkisten menojen kasvua hillitä. Myös kaiken maailman säädöksiä on ihan liikaa.


3) Mitä muita eduskunnan päätettävissä olevia uudistuksia suomalainen yhteiskunta tarvitsee?
- Työelämän joustoa kehitettävä perheet huomioiden. Vanhemmuuden työmarkkinoille kohdistuva kustannusjako tulee uudistaa. Kodinhuoltajat (entiset kodinhoitajat) lapsiperheiden avuksi akuuttien tilanteiden kohdatessa. Pesimisrauha nuorille perheille. Elämän kunnioittamisen lait kohdalleen hedelmöityksestä luonnolliseen kuolemaan. Vanhusten hoiva-asiat kuntoon.





4) Näetkö uskonnollisten yhteisöjen ja järjestöjen yhteiskunnallisessa asemassa jotakin, johon poliittisten päättäjien tulisi kiinnittää huomiota?
- Päättäjien tulisi nähdä se arvokas työ, jota uskonnolliset yhteisöt ja järjestöt tekevät esimerkiksi lasten ja nuorten parissa ja päihdeongelmaisten auttamisessa. Uskonnollisten toimijoiden yhteisö- ja kiinteistöverotuksessa on myös parantamisen varaa.

5) Tulisiko puolueesi asettaa hallitustyöskentelyyn osallistumiselle jokin/joitakin arvoihin liittyviä kynnyskysymyksiä?
-  Elämän kunnioittamisen kysymykset ovat aika suuria kynnyskysymyksiä. Miehen ja naisen välisen avioliiton puolustaminen. Uskonnon- ja sananvapauteen liittyvät kysymykset, jos niitä aletaan kaventaa.

6) Kerro poliittisesta kokemuksestasi? Miksi olet lähtenyt mukaan politiikkaan?
- Jeesuksen uskovana on tehtäväni harrastaa maan ja kaupungin parasta eikä istua ”vilttiketjussa”. Tällä hetkellä olen Järvenpään kaupunginvaltuutettu, edellisellä kaudella olin kaupunginhallituksessa.
Porvoon kaupunginvaltuustossa olin kolme kautta. Kansanedustajan avustajana ja puolueen ryhmäkansliassa työskentelin noin 6 vuotta. Koulutukseltani olen suurtaloustyönjohtaja.

Halpuuttajien marssi

Minä olen tyttö Heinävedeltä. Kasvanut 20 vuotta maaseudun kivikkoisten peltojen keskellä ja lehmien ammumista kuunnellen. Osaan lypsää lehmää ja olen juonut lypsylämmintä maitoa. Vaikka senjälkeen olen elänyt kaupungeissa 45 vuotta, en voi unohtaa maaseutua ja sen uurastajia. En ihmettele yhtään maaseuduntuottajien ”maitoraivoa” hintojen halppuutajien marssiessa esiin. Mainos on suoraan ihan jostain muualta kuin maidontuottajia kannustava.

Halpuutetaanpas jotain muuta, eikä jätetä alkuperäiselle raatajalle kuin luu kouraan. Halpuutetaan autot, asunnot (taitais verottaja pillastua), koulut, vanhustenhuollot, terveyspalvelut. Halpuutetaan teiden ylläpidot, poliisit. Halpuutetaan kaikki, niin eiköhän saada ulkomaiset tuottajat kloonattuine tuotteineen maahamme supernopeasti. Senkö verran arvostamme esi-isiemme työtä tai ylipäätään kotimaisia yrittäjiä, häädämme heidät ulkomaille yrityksineen. Ajamme alas kotimaisen tuotannon alalta kuin alalta. Tällainen ei ole Isänmaallista.

Isänmaallista on tukea kotimaan maidontuottajia, maanviljelijöitä. Antaa kotimaisen viljan kasvaa ruokapöytiimme. Käsityöläisiä aina vaatetuotantoon asti. Tukea pk-yrittäjiä kuin myös tukea kotimaan teollisuutta. Ostaa suomalaisia tuotteita.

Haluan kääntää tätä maata repivän ja hajoittavan lainsäädännön kristilliseltä arvopohjalta nousevaksi, rakentavaksi, rohkaisevaksi ja siunaavaksi. Se on Isänmaallista, lähimmäisen ja hänen työnsä kunnioittamista.

Tappaako kauppa suomalaisen ruokatuotannon

Hei suomalainen. Tykkäätkö syödä Suomen kuulaassa kesässä kypsyneitä mansikoita, mustikoita, puolukoita. Tykkäätkö muhevista juureksista, jotka ovat kasvaneet puhtaassa pellossa. Maiskutteletko mielelläsi ”mansikin” maitoa, joka on saanut ammua isäntänsä ja emäntänsä puhtaassa navetassa rouskutellen heinäpaallista ateriaansa. Tykkäätkö ylipäätään kotimaisesta ruuasta. Tykkäätkö, että viljelijä, maidontuottaja saa edelleenkin elantonsa harjoittamastaan elinkeinosta. Tykkäätkö, että kotimainen vilja saa kasvaa ruokapöytiimme.

Hätkähdin Keski-Uusimaan (26.2.15) lukijan kirjoituksessa otsaketta: Haluaako kauppa tuhota suomalaisen maatalouden? K-ryhmän, S-ryhmän, Lidlin hintasotahan osuu juuri suomalaisen ruokatuotannon nilkkaan. Maidon, leivän saa melkein ilmaiseksi kaupan hyllyltä. Paljon ei edes kannata itse leipoa sämpylöitä ym., niin on halpaa. Tämä ei voi olla oikein viljelijää ja maidontuottajaa kohtaan. Maidotuottaja saa 35 senttiä/litra tai perunan tuottaja vain 15 senttiä kilolta, entäs ne lantut, jotka joulun alla jäivät viljelijän pellon reunaan mätänemään.

Tämä ei ole oikein suomalaista ruokatuotantoa ajatellen. Näen, että tietä ollaan avaamassa Yhdysvaltojen ja EU:n väliseen vapaakauppasopimukseen TTIP.iin. Se herättää minussa pelkoa. ”Tulleja ja kiintiöitä EU:n ja USA:n välillä on jäljellä enää vähän, joten neuvottelujen todelliset väännöt koskevat sellaisia asioita kuten hormonien ja antibioottien käyttöä lihantuotannossa, kasvien geenimuuntelua, julkisia hankintoja ja ulkomaisten investoijien oikeuksia.”

Minä en ainakaan halua syödä geenimanipuloitua tai kloonattua perusraaka-aineista valmistettua ruokaa, jota kuskataan ulkomailta. Tällä älyttömälle kilpailulle on saatava piste.

Sitten itkemme autioituvaa maaseutua. Pian itkemme myös kurnivan vatsamme kanssa, jos ja kun maailman ruokatuotanto pahenee.

Pitäkäämme kiinni maaseudun asuttamisesta ja suomalaisesta ruokatuotannosta. Se on viisautta ja Isänmaallista.

Korjaan kamppeeni ja liityn Keskustaan, mikäli....

Mitä? Iltatee oli mennä väärään kurkkuun. Uutiset kertoivat, että Keskusta ehdottaa vaaliohjelmassaan keskioluen siirtämistä takaisin Alkoon kauppojen hyllyiltä. Olipas uutinen.

Taitaa olla vaalikikka, vaikka hihkaisinkin riemusta.

Millä ryminällä tuo kaiken kansan iloliemi aikoinaan rynnikään kauppojen hyllyille. Siinä ei auttanut Niilo Ylivainion vastustusmarssit eikä mitkään. 1980-luvun alussa keskioluen palauttamista Alkon tiskien taakse ajettiin voimakkaasti. Helsingin kristillisen raittiustyön edustajat järjestivät marssin keskiolutta vastaan Helsingissä 13.9.1980. Senaatintorille marssittiin tunnetun helluntalaissaarnaajan Niilo Yli-Vainion johdolla.
 

Keskioluen vapauttamisen seuraukset ovat näkyneet järkyttävinä tämän humalahakuisen kansan keskellä. Vapaus rellestää ja juoda melkein missä vain.(alla lehtikuva 1978)

MTV.n sivuilta juttu 2012: ”Uudenvuodenyönä 1969 keskiolut vapautettiin. Sen tarkoituksena oli saada viinan kotipolttoon hurahtanut kansa juomaan miedompia juomia. Siten suomalaiset raitistuisivat, näin ajateltiin. Vaan toisin kävi. Keskioluen vapauttaminen muutti rajusti Suomea

Sen jälkeen kun keskiolut vapautettiin kauppojen myytäväksi, alkoholinkulutus on kasvanut rajusti. Puolen vuosisadan aikana se on jopa viisinkertaistunut. Alkoholiongelma on työikäisten miesten yleisin kuolinsyy.

Vuonna 1969 tapahtunut muutos oli valtava. Eniten se vaikutti elämään maaseudulla, sillä ennen alkoholilain uudistusta alkoholia oli hankittu laillisesti lähinnä kaupungeista. Kautta maan asenteet alkoholia kohtaan vapautuivat, mikä lisäsi erityisesti naisten, tyttöjen ja poikien juomista.”

Kansan raitistaminen ei onnistunutkaan viinan vapauttamisella, päinvastoin kansanterveydelliset haitat ovat vain lisääntyneet. ”Viinahulluuden” jälkiseuraamusten korjaamisiin kuluu miljoonia euroja.

Porvoon Raittiusseura perustettiin 1884, kun Werner Söderström huolestui työläistensä päihdeongelmista. Ensimmäisten allekirjoittaneiden joukossa oli paljon kaupungin sivistyneistöön kuuluvia mm. Werner Söderström, kirjakustantaja, lehtorit B. Nyberg ja E. Lönnberg, oli pappeja ja muita kirkon virkailijoita. Yleensäkin vakavia, uskonnollismielisiä henkilöitä, joten on luonnollista, että seura perustettiin kristillis-siveelliselle pohjalle. Päätettiin asettua ehdottoman raittiusvaatimuksen kannalle. Tämmöiseen ajatukseen on helppo yhtyä. Ja mikä ettei, jos keskiolut vedetään takaisin Alkoon. Sopii. Saattaisinpa harkita, että korjaan kamppeeni ja liityn Keskustaan mikäli heidän aloitteestaan keppana vedetään takaisin Alkoon.

Mutta uskon enemmän ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen puuttumiseen viinan käytön torjunnassa. Porvoon raittiusseuran lipunkantajana olen saanut olla 1990 luvulla kymmenen vuotta. Raittiuseura panostaa lasten ja nuorten opastamiseen. Elämä ilman päihteitä on normalia eikä epänormaalia. Vanha totuus- opeta poikanen tiensä suuntaan niin hän ei siltä vanhanakaan poikkea.

Elämälle vieras päätösesitys nurin

Hallitus taisi pelästyä, että isoäidit tulee ja laittaa ruotuun porukan. Ja varmasti tullaankin, jos vastaisuudessakin yritetään viedä elämälle vieraita lakeja läpi. Eli pitkä ja tuskallinen vääntö lastenkotihoidontuesta päättyi tällä erää voittoon. Vanhemmat voivat edelleenkin päätttää kuinka hoitavat vanhempainrahakautensa.

KD:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Peter Östman iloitsee siitä, että kotihoidon tuki säilyy.

” Olen tyytyväinen, että hallituksen puheenjohtajat päättivät vetää pois esityksen kotihoidon tuen kiintiöittämisestä. Olemme käyneet näistä esityksistä uuvuttavan, koko vaalikauden kestäneen väännön. KD eduskuntaryhmä on antanut puheenjohtaja Räsäselle koko prosessin ajan vahvan tuen pysyä tiukkana viimeiseen asti. On harmillista, että kiista piti viedä näin pitkälle, mutta lopputulos on kuitenkin hyvä. Viisas ratkaisu.”

Näin hallituksessa työskentely ei ole ollut turhaa. Valtionvarainministeriö oli laskenut tammikuussa, että kyseisellä ehdotuksella ei olisi ollut vaikutusta talouteen, vaan siitä olis koitunut lisäkuluja noin 10 000 lapsen siirtyessä kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon.

Tutkimukset ovat tuoneet esiin, että alle kolmevuotiaita lapsia ei pitäisi hoitaa lainkaan päiväkodeissa. Syy on, että se voi olla vahingollista lapsen kehitykselle, mikäli hänellä ei ole aikuista kehen muodostaa turvallinen kiintymyssuhde.

” Kotihoidontuen kiintiöittäminen olisi ollut elämälle vieras ja yhteiskunnalle kallis ratkaisu. Se olisi vähentänyt perheiden valinnanvapautta, kaventanut lasten oikeutta omien vanhempiensa ja isovanhempien hoitoon, lisännyt turhaa sääntelyä, paisuttanut julkista taloutta tuottamalla työpaikkoja lähinnä päiväkoteihin. Se ei olisi vähentänyt kestävyysvajetta ja päinvastoin lisännyt valtion talouden menoja noin 80 miljoonalla eurolla,” sanoo Östman

Viikonlopun upea päätös. Mutta isoäidit tulevat valvomaan lastenlastensa parasta aina.

Isoäidit barrikadeille ja ”raimosailakset” 24/7 hoitamaan itkeviä lapsia ja äitejä.

Perhesurmat ovat järkyttäneet, kun perheitten elämässä viimeinenkin oljenkorsi on pettänyt. Toisaalla latteäidit ovat nousseet kapinaan päivähoito-oikeuden rajaamista vastaan. Yhtä lailla äidit tai isät hiekkalaatikon reunalla kauhistelevat kotihoidontuen pakko puolittamista. Vapaus valita lastenhoitomuoto ja kuka hoitaa on myrskyn silmässä. Yhteiskuntamme ei rakasta lapsia. Tavallinen lapsiperhe ei juuri saa apua. Suuret perheyhteisöt menneiltä ajoilta ovat muisto vain, joissa mummot ja vaarit, vanhapoikasedät ja vanhapiikatädit olivat turvaverkkona nuorelle perheelle. Maailma on muuttunut kovin erilaiseksi.

Päivähoito on yhteiskunnan palvelu, joka on ollut tarjolla kaikille lapsiperheille. Kuitenkin vapautta valita kotihoito on säännelty tuen niukkuudella. Vauva-arkeen ei ole juuri helpotuksia. Kunnalliset kodinhoitajat, jotka omassa lapsuudessani vielä auttoivat vauvaperheitä, on ajat sitten säästetty pois. Eduskunnassa valmisteilla oleva lakiesitys kotihoidontuesta ei edes sallisi isovanhempien suorittamaa hoitotyötä. Mitä?

Iloitsen seitsemästä lapsenlapsesta, mutta jos en olisi ollut jälkikasvuni lähellä lastenlasten syntyessä, niin kuinkahan olisivat pärjänneet raskauspahointien ja erityissairauksien sairastumisten keskellä. Nyt on aika isoäitien nousta barrikadeille latteäitien ja vielä väsyneenpien äitien rinnalle ennenkuin he tekevät ”lopullisenpäätöksen” perheestään.

Ja ”raimosailakset” 24/7 hoitamaan itkeviä lapsia ja äitejä.

Minulla on lapsuuskaveri ammatiltaan kodinhoitaja. Hän kertoi kuinka hänenkin työnsä juuri ennen siirtymistä seniorivaiheeseen muuttui täysin. Ei olisi saanut enää pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja huoltaa monia muita asioita, joihin hän ammatillisen koulutuksen oli saanut. Se oli myös se kipein tarve monella perheellä, kun tuli sairautta tai lapsiluku kasvoi. Mutta hänpä oli tomerasti todennut, että hänet on koulutettu konkreettisesti auttamaan ja sillä siisti. Se tepsi. Tulimme tulokseen, että kodinhoitajat takaisin perustyöhön lapsiperheiden avuksi ja konttorihommat vähemmälle.

Kuntien vaikeudet järjestää kotipalvelua lapsiperheille ovat totta. Suurin osa kotipalveluista menee lastensuojelun asiakkaille.

Monella kunnalla ei ole tarpeeksi voimavaroja ennaltaehkäisevän perhetyön, kuten kotipalvelujen järjestämiseen lapsiperheille. Kun apua arkeen ei löydy, unettomat yöt, loputtomat pyykkivuoret ja vanhempien välien kiristyminen voivat pahimmillaan kaataa koko perheen..

Lapsiperheiden arkea ei auta pätkän vertaa vanhempien valinnan vapauden rajoittaminen vanhempainrahakaudella. Eikä sitä auta sekään, että kaikki lapset työnnetään päiväkoteihin pikuvauvasta lähtien tai päivähoidon rajaaminen. Perusongelma on se, että kaikkien pitää olla tuottavia tässä vauhkoontuneessa kilpailuyhteiskunnassa.

Vahva epäkohta on siinä, että vanhanajan koulutus on heitetty romukoppaan. Kodinhoitajia ei enää kouluteta pesemään pyykkiä, siivoamaan, laittamaan ruokaa, ompelemaan ja vaikka parsimaan perheen risoja vaatteita.

Eduskunnan on keskusteltava maakaupoista

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari puolustaa venäläisten oikeutta ostaa maata Suomesta. Hänen mukaansa eduskunnassa käynnistynyt keskustelu rajoittaa venäläisten kiinteistö- ja maakauppoja on huonosti harkittu.

Yli sata kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, joka rajoittaisi Euroopan talousalueen ulkopuolisten maiden kansalaisten kiinteistö- ja maakauppoja Suomessa, kertoo uutinen.

Ihanko totta, huonosti harkittu. On kyllä kummallista, jos nämä maakaupat ihankuin vahingossa sattuvat strategisesti tärkeille alueille. Ihmettelen vaan. Kuinka onkaan sattunut tämä Ahvenanmaan saariston saarien myynti merkittävien syväväylien kohdalle. Entäpäs Itä-Suomessa tapahtuneet myynnit tai joku muu alue, joka on maan ehkä turvallisuuden kannalta tärkeä.

Kuuntelin eilen (24.1) turvallisuusseminaarissa vanhempi Tutkija Sinikukka Saaren luentoa, jossa hän valottaa Venäjän ja venäläisten sielun maisemaa. Se on niin erilainen kuin länsimainen ajattelutapa. Länsimaisen liberaalidemokratian eteneminen Venäjällä on kivistä jopa mahdotonta.

Venäläiset kaipaavat, että vahva johtaja pitää heistä huolta. Onko Putin heille sitä. Ainakin kansa odottaa niin olevan. Politiikan päämääränä on yhtenäisyys ja vakaus yli kaiken muun. Kuinka kauan yhtenäisyys kestää. Työttömyys ja etujen leikkaukset ovat suuria riskejä vallanpitäjille. Muistissa on vallankumous 1991 ja värivallankumoukset 2000 luvulla. Kansa kuitenkin tukee johtajiaan ja harjoitettua politiikkaa. Putinin kannatus on vahvaa myös eliitin puolelta.

Everstiluutnantti Sami Nurmi, puolustusministeriöstä rauhoitteli kuulijoita Alakurtin sotilaallisesta varustelusta kuin myös Pietarin liepeillä tapahtuvasta varustelusta. Hänen mukaansa Venäjä haluaa pitää yllä yhteydet arktisen alueen ja Pietarin välillä.

Kuulijana aistin, että kaikinpuolin ollaan ajantasalla missä mennään näissä sotilaallisissa kysymyksissä.

Nämä maakaupat kuitenkin kaihertaa. On syytä pitää silmällä ostajia ja heidän motiivejaan, eikä uskoa sinisilmäisesti tarinoita joita eteemme tarjotaan. Eduskunnan on keskusteltava näistä maakaupoista ja puuttuttava lainsäädännön keinoin tarvittaessa asiaan.

Elämä on nurinkurista.

Uutinen kertoo, että suomalaiset varautuvat siihen, että heidän eläkkeensä ei riitä vanhuuden hoivapalveluihin.

Toinen uutinen kertoo, että vanhustenhuollon hoitajamitoituksessa on pahoja puutteita. Hoivapalvelujen mitoitukset eivät toteudu tai jäävät alle suositusten 0,5hoitaja/hoidettava.

Kuntien vanhusten hoito tähyää kotona tapahtuvaan hoitoon. Vanhuksen on parasta olla kotonaan. Oma koti kullan kallis. Se on totta. Eteen tulee kysymys, missä on raja kotihoidon ja hoiva- tai laitoskodin välillä. Jos ikäihminen ei selviä kotonaan huonokuntoisuutensa vuoksi, eikä hänelle pystytä järjestämään apua riittävästi kotiinsa, on edessä hoivakoti. Näillä tiedoilla on kumpikin vaihtoehto heikoilla. Hoivapaikassa mitoitukset jäävät alle normituksen ja kotiin ei saa riittäävästi apua. Pattitilannehan tämä on.

Elämä on nurinkurista. Silloin, kun lapsi tarvitsisi isän ja äidin läsnäoloa, niin kiikuta vaan lapsesi päivähoitoon. Kotona taphtuvaa kotihoidon tukea kiristetään monin tavoin. Koti ei ole suositeltava, ainakaan periaatteellisesti. Ja kun olet vanha, niin kotiin vaan vaikka sinne kuolisit hoidon puutteessa. Laitoshoitohan maksaa maltaita ? Eikö lasten päiväkotihoito muka maksa.

Olin nuorena vanhainkodilla töissä. Siellä ne mummut ja vaarit iloisesti eleli hoitajien hyvässä hoidossa silloin, kun vanhuksen omat voimat alkoivat hiipua. Kodeissa nuorempi sukupolvi piti pitkään huolta iäkkäistä vanhuksistaan. Elettiin yhdessä. Vanhukset seurasivat pikkulasten elämää ja olivat apuna lastenhoidossa nuorelle perheelle elämän ruuhkavuosissa. Oli turvallista elää.

Missä on turvallinen tulevaisuus tänä päivänä. Tämän hetken suunnitelmien perusteella ei missään ellei tehdä täyskäännöstä. On kysymys turvallisuudesta elää lapsuuttasi ilman uhkia tai vanhuuttasi ilman pelkoa yksin jäämisestä voimien hiipuessa.

Turvallinen tulevaisuus katsoo ihmistä, lähintä rakkauden silmin eikä kylmin eurosilmin.

Verotus on kylmä ja ahnas

” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.”

Siitä se lähti. Maailman sosialisointi. Kaikkea kaikille. Onko se paha asia, jos veroilla kustannetaan yleisiä palveluita. Palveluita, joita saat sairastuessa, että saat yleisen ja yhtälaisen perusopetuksen, lapsilisiä maksetaan, vanhukset hoidetaan, vammaisille turvataan apua ja mahdollisuus osallistua tasavertaisena elämään ja monia muita tärkeitä asioita.

Ei suinkaan. Mutta millälailla ja keneltä ja kuinka paljon veroja kerätään. Se on jo isompi kysymys.

Sydäntä riipaisee, kun yrittäjä kertoo aikovansa siirtää yritystoimintansa naapurimaahan verotuksen kohtuuttomuuden vuoksi. Siis pois Suomesta. Ja vero kertymä siltä osin kapenee Suomelta. Eikä vain yksi yrittäjä näin ajattele. Joku yritys joutuu lopettamaan yrittämisensä veroviidakon vuoksi. Mielenkiintoisia ovat monien maatalousyrittäjien tarinat. Yön hiljaisina hetkinä hikoillaan paperihommissa milloin minkin direktiivin nypläämisessä. Pitsin nyplääminenkin on paljon helpompaa tai oliskohan jos alkaisi tuotannon tapaan virkkaamaan. Varmaan määriteltäis tiukka seula sitäkin varten. Takaisin maaseudulle. Possuista ei paljon jää, maitotilit hupenee, mullikat saa ammua huvikseen isäntänsä perään. Isännällä on huoli Eu-tarkastajan vieailusta mittatikkunsa kanssa . Onkohan hän pian tulossa syynäämään maitani ja mantujani tai lanttujeni kokoa. Hui sentään.

Jotain on pahasti pielessä rakkaassa maassamme. Verojen keräämisestä on tullut kuin huuma. Sillä luullaan kaikki pelastettavan, lamakin.

Yksi tekijä Rooman valtakunnan tuhoon oli, jatkuva verojen keräämisen lisääminen ja tuhlaileva elämän tapa.

Verotus on kylmä ja ahnas. Määritelmä sanoo:

Vero-oikeudellisesti verolla tarkoitetaan yksityisen (verovelvollisen) julkiselle vallalle (veronsaajalle) maksamaa julkisyhteisön yksipuolisesti määräämää, pakollista ja lakimääräistä rahasuoritusta, johon julkisen vallan eli veronsaajan puolelta ei liity välitöntä vastasuoritusta. Vero on siis eräänlaista vastikkeetonta pakkoperintää, josta päättää nykyisin yleensä demokratia. Veronsaaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa.

Verot eroavat veronluonteisista maksuista siinä, että veronluonteinen maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä. Julkisyhteisöt tarjoavat verovarojen avulla erilaisia merkittäviä palveluita, mutta ne eivät ole suorassa yhteydessä veronmaksuun/maksajaan. Verojen ei siis suoraan voida katsoa olevan korvausta saaduista yhteiskunnan palveluista.

Veronsaajia (fiscus) ovat valtion kassa eli valtio, kunnat tai muut julkisyhteisöt (Suomessa evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus ja näiden lisäksi EU).

Mutta samaan aikaan kun keisari pisti maailmansa verolle tapahtui myös vastavoiman, Jumalan maailman suosion osoitus. Tästähän tulee mielenkiintoista. Siitä ehkä seuraavalla kerralla

Siunattua Uutta vuotta 2015 rakas Isänmaa

Oi, Suomi katso sinun päiväs koittaa.. kun taantuma painaa ja vettä sataa, on ihmisen mieli apea.

Nouse Suomi, nosta pääsi ja kohota katseesi. Mieti missä on sinun toivosi. Se ei ole EU.ssa eikä Natossa.

Toivosi on niissä arvoisa, jotka ovat iäti kannatelleet maatamme. Se on koti, uskonto (usko) ja Isänmaa.

Koti, yhteiskunnan vankkumaton perusyksikkö. Perheen, isän, äidin ja lasten peruspesä, jota ei tule lainsäädännöllä murtaa vaan vaalia sen elinvoimaisuutta suojelemalla sitä yhteiskunnan puolelta.

Uskonto, jossa voit vapaasti harjoittaa uskoasi. Ei se ole uskonnonvapautta, että kielletään uskonto ja sen harjoittaminen. Se on uuspakanuutta. Oma voimammeko auttoi toisen maailman sodan aikana. Vapautemme on kalliisti maksettu sotaveteraaniemme ja sotilaidemme verellä. Se oli rukous ja viime kädessä Kaikkivaltiaan voima, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Kiittäkäämme siitä ja kunnioittakaamme Jumalaa.

Isänmaa, rakas rantoinesi ja humisevine honkinesi. Isänmaa, joka tarjoat työtä ja toimeentuloa kaikille. Isänmaa joka vaivaista armahdat ja pidät heikoimmasta huolta. Isänmaa, jota lainsäädäntö suojelee eikä tuhoa. Antaa yrittäjälle mahdollisuuden yrittää verottamatta häntä liikaa. Maanviljelijälle mullan tuoksun tukahdumatta sitä EU.n direktiiveihin.