Isoäidit barrikadeille ja ”raimosailakset” 24/7 hoitamaan itkeviä lapsia ja äitejä.

Perhesurmat ovat järkyttäneet, kun perheitten elämässä viimeinenkin oljenkorsi on pettänyt. Toisaalla latteäidit ovat nousseet kapinaan päivähoito-oikeuden rajaamista vastaan. Yhtä lailla äidit tai isät hiekkalaatikon reunalla kauhistelevat kotihoidontuen pakko puolittamista. Vapaus valita lastenhoitomuoto ja kuka hoitaa on myrskyn silmässä. Yhteiskuntamme ei rakasta lapsia. Tavallinen lapsiperhe ei juuri saa apua. Suuret perheyhteisöt menneiltä ajoilta ovat muisto vain, joissa mummot ja vaarit, vanhapoikasedät ja vanhapiikatädit olivat turvaverkkona nuorelle perheelle. Maailma on muuttunut kovin erilaiseksi.

Päivähoito on yhteiskunnan palvelu, joka on ollut tarjolla kaikille lapsiperheille. Kuitenkin vapautta valita kotihoito on säännelty tuen niukkuudella. Vauva-arkeen ei ole juuri helpotuksia. Kunnalliset kodinhoitajat, jotka omassa lapsuudessani vielä auttoivat vauvaperheitä, on ajat sitten säästetty pois. Eduskunnassa valmisteilla oleva lakiesitys kotihoidontuesta ei edes sallisi isovanhempien suorittamaa hoitotyötä. Mitä?

Iloitsen seitsemästä lapsenlapsesta, mutta jos en olisi ollut jälkikasvuni lähellä lastenlasten syntyessä, niin kuinkahan olisivat pärjänneet raskauspahointien ja erityissairauksien sairastumisten keskellä. Nyt on aika isoäitien nousta barrikadeille latteäitien ja vielä väsyneenpien äitien rinnalle ennenkuin he tekevät ”lopullisenpäätöksen” perheestään.

Ja ”raimosailakset” 24/7 hoitamaan itkeviä lapsia ja äitejä.

Minulla on lapsuuskaveri ammatiltaan kodinhoitaja. Hän kertoi kuinka hänenkin työnsä juuri ennen siirtymistä seniorivaiheeseen muuttui täysin. Ei olisi saanut enää pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja huoltaa monia muita asioita, joihin hän ammatillisen koulutuksen oli saanut. Se oli myös se kipein tarve monella perheellä, kun tuli sairautta tai lapsiluku kasvoi. Mutta hänpä oli tomerasti todennut, että hänet on koulutettu konkreettisesti auttamaan ja sillä siisti. Se tepsi. Tulimme tulokseen, että kodinhoitajat takaisin perustyöhön lapsiperheiden avuksi ja konttorihommat vähemmälle.

Kuntien vaikeudet järjestää kotipalvelua lapsiperheille ovat totta. Suurin osa kotipalveluista menee lastensuojelun asiakkaille.

Monella kunnalla ei ole tarpeeksi voimavaroja ennaltaehkäisevän perhetyön, kuten kotipalvelujen järjestämiseen lapsiperheille. Kun apua arkeen ei löydy, unettomat yöt, loputtomat pyykkivuoret ja vanhempien välien kiristyminen voivat pahimmillaan kaataa koko perheen..

Lapsiperheiden arkea ei auta pätkän vertaa vanhempien valinnan vapauden rajoittaminen vanhempainrahakaudella. Eikä sitä auta sekään, että kaikki lapset työnnetään päiväkoteihin pikuvauvasta lähtien tai päivähoidon rajaaminen. Perusongelma on se, että kaikkien pitää olla tuottavia tässä vauhkoontuneessa kilpailuyhteiskunnassa.

Vahva epäkohta on siinä, että vanhanajan koulutus on heitetty romukoppaan. Kodinhoitajia ei enää kouluteta pesemään pyykkiä, siivoamaan, laittamaan ruokaa, ompelemaan ja vaikka parsimaan perheen risoja vaatteita.

Eduskunnan on keskusteltava maakaupoista

SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari puolustaa venäläisten oikeutta ostaa maata Suomesta. Hänen mukaansa eduskunnassa käynnistynyt keskustelu rajoittaa venäläisten kiinteistö- ja maakauppoja on huonosti harkittu.

Yli sata kansanedustajaa on allekirjoittanut lakialoitteen, joka rajoittaisi Euroopan talousalueen ulkopuolisten maiden kansalaisten kiinteistö- ja maakauppoja Suomessa, kertoo uutinen.

Ihanko totta, huonosti harkittu. On kyllä kummallista, jos nämä maakaupat ihankuin vahingossa sattuvat strategisesti tärkeille alueille. Ihmettelen vaan. Kuinka onkaan sattunut tämä Ahvenanmaan saariston saarien myynti merkittävien syväväylien kohdalle. Entäpäs Itä-Suomessa tapahtuneet myynnit tai joku muu alue, joka on maan ehkä turvallisuuden kannalta tärkeä.

Kuuntelin eilen (24.1) turvallisuusseminaarissa vanhempi Tutkija Sinikukka Saaren luentoa, jossa hän valottaa Venäjän ja venäläisten sielun maisemaa. Se on niin erilainen kuin länsimainen ajattelutapa. Länsimaisen liberaalidemokratian eteneminen Venäjällä on kivistä jopa mahdotonta.

Venäläiset kaipaavat, että vahva johtaja pitää heistä huolta. Onko Putin heille sitä. Ainakin kansa odottaa niin olevan. Politiikan päämääränä on yhtenäisyys ja vakaus yli kaiken muun. Kuinka kauan yhtenäisyys kestää. Työttömyys ja etujen leikkaukset ovat suuria riskejä vallanpitäjille. Muistissa on vallankumous 1991 ja värivallankumoukset 2000 luvulla. Kansa kuitenkin tukee johtajiaan ja harjoitettua politiikkaa. Putinin kannatus on vahvaa myös eliitin puolelta.

Everstiluutnantti Sami Nurmi, puolustusministeriöstä rauhoitteli kuulijoita Alakurtin sotilaallisesta varustelusta kuin myös Pietarin liepeillä tapahtuvasta varustelusta. Hänen mukaansa Venäjä haluaa pitää yllä yhteydet arktisen alueen ja Pietarin välillä.

Kuulijana aistin, että kaikinpuolin ollaan ajantasalla missä mennään näissä sotilaallisissa kysymyksissä.

Nämä maakaupat kuitenkin kaihertaa. On syytä pitää silmällä ostajia ja heidän motiivejaan, eikä uskoa sinisilmäisesti tarinoita joita eteemme tarjotaan. Eduskunnan on keskusteltava näistä maakaupoista ja puuttuttava lainsäädännön keinoin tarvittaessa asiaan.

Elämä on nurinkurista.

Uutinen kertoo, että suomalaiset varautuvat siihen, että heidän eläkkeensä ei riitä vanhuuden hoivapalveluihin.

Toinen uutinen kertoo, että vanhustenhuollon hoitajamitoituksessa on pahoja puutteita. Hoivapalvelujen mitoitukset eivät toteudu tai jäävät alle suositusten 0,5hoitaja/hoidettava.

Kuntien vanhusten hoito tähyää kotona tapahtuvaan hoitoon. Vanhuksen on parasta olla kotonaan. Oma koti kullan kallis. Se on totta. Eteen tulee kysymys, missä on raja kotihoidon ja hoiva- tai laitoskodin välillä. Jos ikäihminen ei selviä kotonaan huonokuntoisuutensa vuoksi, eikä hänelle pystytä järjestämään apua riittävästi kotiinsa, on edessä hoivakoti. Näillä tiedoilla on kumpikin vaihtoehto heikoilla. Hoivapaikassa mitoitukset jäävät alle normituksen ja kotiin ei saa riittäävästi apua. Pattitilannehan tämä on.

Elämä on nurinkurista. Silloin, kun lapsi tarvitsisi isän ja äidin läsnäoloa, niin kiikuta vaan lapsesi päivähoitoon. Kotona taphtuvaa kotihoidon tukea kiristetään monin tavoin. Koti ei ole suositeltava, ainakaan periaatteellisesti. Ja kun olet vanha, niin kotiin vaan vaikka sinne kuolisit hoidon puutteessa. Laitoshoitohan maksaa maltaita ? Eikö lasten päiväkotihoito muka maksa.

Olin nuorena vanhainkodilla töissä. Siellä ne mummut ja vaarit iloisesti eleli hoitajien hyvässä hoidossa silloin, kun vanhuksen omat voimat alkoivat hiipua. Kodeissa nuorempi sukupolvi piti pitkään huolta iäkkäistä vanhuksistaan. Elettiin yhdessä. Vanhukset seurasivat pikkulasten elämää ja olivat apuna lastenhoidossa nuorelle perheelle elämän ruuhkavuosissa. Oli turvallista elää.

Missä on turvallinen tulevaisuus tänä päivänä. Tämän hetken suunnitelmien perusteella ei missään ellei tehdä täyskäännöstä. On kysymys turvallisuudesta elää lapsuuttasi ilman uhkia tai vanhuuttasi ilman pelkoa yksin jäämisestä voimien hiipuessa.

Turvallinen tulevaisuus katsoo ihmistä, lähintä rakkauden silmin eikä kylmin eurosilmin.

Verotus on kylmä ja ahnas

” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.”

Siitä se lähti. Maailman sosialisointi. Kaikkea kaikille. Onko se paha asia, jos veroilla kustannetaan yleisiä palveluita. Palveluita, joita saat sairastuessa, että saat yleisen ja yhtälaisen perusopetuksen, lapsilisiä maksetaan, vanhukset hoidetaan, vammaisille turvataan apua ja mahdollisuus osallistua tasavertaisena elämään ja monia muita tärkeitä asioita.

Ei suinkaan. Mutta millälailla ja keneltä ja kuinka paljon veroja kerätään. Se on jo isompi kysymys.

Sydäntä riipaisee, kun yrittäjä kertoo aikovansa siirtää yritystoimintansa naapurimaahan verotuksen kohtuuttomuuden vuoksi. Siis pois Suomesta. Ja vero kertymä siltä osin kapenee Suomelta. Eikä vain yksi yrittäjä näin ajattele. Joku yritys joutuu lopettamaan yrittämisensä veroviidakon vuoksi. Mielenkiintoisia ovat monien maatalousyrittäjien tarinat. Yön hiljaisina hetkinä hikoillaan paperihommissa milloin minkin direktiivin nypläämisessä. Pitsin nyplääminenkin on paljon helpompaa tai oliskohan jos alkaisi tuotannon tapaan virkkaamaan. Varmaan määriteltäis tiukka seula sitäkin varten. Takaisin maaseudulle. Possuista ei paljon jää, maitotilit hupenee, mullikat saa ammua huvikseen isäntänsä perään. Isännällä on huoli Eu-tarkastajan vieailusta mittatikkunsa kanssa . Onkohan hän pian tulossa syynäämään maitani ja mantujani tai lanttujeni kokoa. Hui sentään.

Jotain on pahasti pielessä rakkaassa maassamme. Verojen keräämisestä on tullut kuin huuma. Sillä luullaan kaikki pelastettavan, lamakin.

Yksi tekijä Rooman valtakunnan tuhoon oli, jatkuva verojen keräämisen lisääminen ja tuhlaileva elämän tapa.

Verotus on kylmä ja ahnas. Määritelmä sanoo:

Vero-oikeudellisesti verolla tarkoitetaan yksityisen (verovelvollisen) julkiselle vallalle (veronsaajalle) maksamaa julkisyhteisön yksipuolisesti määräämää, pakollista ja lakimääräistä rahasuoritusta, johon julkisen vallan eli veronsaajan puolelta ei liity välitöntä vastasuoritusta. Vero on siis eräänlaista vastikkeetonta pakkoperintää, josta päättää nykyisin yleensä demokratia. Veronsaaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa.

Verot eroavat veronluonteisista maksuista siinä, että veronluonteinen maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä. Julkisyhteisöt tarjoavat verovarojen avulla erilaisia merkittäviä palveluita, mutta ne eivät ole suorassa yhteydessä veronmaksuun/maksajaan. Verojen ei siis suoraan voida katsoa olevan korvausta saaduista yhteiskunnan palveluista.

Veronsaajia (fiscus) ovat valtion kassa eli valtio, kunnat tai muut julkisyhteisöt (Suomessa evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus ja näiden lisäksi EU).

Mutta samaan aikaan kun keisari pisti maailmansa verolle tapahtui myös vastavoiman, Jumalan maailman suosion osoitus. Tästähän tulee mielenkiintoista. Siitä ehkä seuraavalla kerralla

Siunattua Uutta vuotta 2015 rakas Isänmaa

Oi, Suomi katso sinun päiväs koittaa.. kun taantuma painaa ja vettä sataa, on ihmisen mieli apea.

Nouse Suomi, nosta pääsi ja kohota katseesi. Mieti missä on sinun toivosi. Se ei ole EU.ssa eikä Natossa.

Toivosi on niissä arvoisa, jotka ovat iäti kannatelleet maatamme. Se on koti, uskonto (usko) ja Isänmaa.

Koti, yhteiskunnan vankkumaton perusyksikkö. Perheen, isän, äidin ja lasten peruspesä, jota ei tule lainsäädännöllä murtaa vaan vaalia sen elinvoimaisuutta suojelemalla sitä yhteiskunnan puolelta.

Uskonto, jossa voit vapaasti harjoittaa uskoasi. Ei se ole uskonnonvapautta, että kielletään uskonto ja sen harjoittaminen. Se on uuspakanuutta. Oma voimammeko auttoi toisen maailman sodan aikana. Vapautemme on kalliisti maksettu sotaveteraaniemme ja sotilaidemme verellä. Se oli rukous ja viime kädessä Kaikkivaltiaan voima, joka pelasti Suomen itsenäisyyden. Kiittäkäämme siitä ja kunnioittakaamme Jumalaa.

Isänmaa, rakas rantoinesi ja humisevine honkinesi. Isänmaa, joka tarjoat työtä ja toimeentuloa kaikille. Isänmaa joka vaivaista armahdat ja pidät heikoimmasta huolta. Isänmaa, jota lainsäädäntö suojelee eikä tuhoa. Antaa yrittäjälle mahdollisuuden yrittää verottamatta häntä liikaa. Maanviljelijälle mullan tuoksun tukahdumatta sitä EU.n direktiiveihin.