Hei suomalainen. Tykkäätkö syödä
Suomen kuulaassa kesässä kypsyneitä mansikoita, mustikoita,
puolukoita. Tykkäätkö muhevista juureksista, jotka ovat kasvaneet
puhtaassa pellossa. Maiskutteletko mielelläsi ”mansikin” maitoa,
joka on saanut ammua isäntänsä ja emäntänsä puhtaassa navetassa
rouskutellen heinäpaallista ateriaansa. Tykkäätkö ylipäätään
kotimaisesta ruuasta. Tykkäätkö, että viljelijä, maidontuottaja
saa edelleenkin elantonsa harjoittamastaan elinkeinosta. Tykkäätkö,
että kotimainen vilja saa kasvaa ruokapöytiimme.
Hätkähdin Keski-Uusimaan (26.2.15)
lukijan kirjoituksessa otsaketta: Haluaako kauppa tuhota suomalaisen
maatalouden? K-ryhmän, S-ryhmän, Lidlin hintasotahan osuu juuri
suomalaisen ruokatuotannon nilkkaan. Maidon, leivän saa melkein
ilmaiseksi kaupan hyllyltä. Paljon ei edes kannata itse leipoa
sämpylöitä ym., niin on halpaa. Tämä ei voi olla oikein
viljelijää ja maidontuottajaa kohtaan. Maidotuottaja saa 35
senttiä/litra tai perunan tuottaja vain 15 senttiä kilolta, entäs
ne lantut, jotka joulun alla jäivät viljelijän pellon reunaan
mätänemään.
Tämä ei ole oikein suomalaista
ruokatuotantoa ajatellen. Näen, että tietä ollaan avaamassa
Yhdysvaltojen ja EU:n väliseen vapaakauppasopimukseen TTIP.iin. Se
herättää minussa pelkoa. ”Tulleja ja kiintiöitä EU:n ja USA:n
välillä on jäljellä enää vähän, joten neuvottelujen
todelliset väännöt koskevat sellaisia asioita kuten hormonien ja
antibioottien käyttöä lihantuotannossa, kasvien geenimuuntelua,
julkisia hankintoja ja ulkomaisten investoijien oikeuksia.”
Minä en ainakaan halua syödä
geenimanipuloitua tai kloonattua perusraaka-aineista valmistettua
ruokaa, jota kuskataan ulkomailta. Tällä älyttömälle kilpailulle
on saatava piste.
Sitten itkemme autioituvaa maaseutua.
Pian itkemme myös kurnivan vatsamme kanssa, jos ja kun maailman
ruokatuotanto pahenee.
Pitäkäämme kiinni maaseudun
asuttamisesta ja suomalaisesta ruokatuotannosta. Se on viisautta ja
Isänmaallista.