 |
| Christina-lehden kuva |
"Laps hankeen hukkuu unhoittuu",
hyräili Jenni taivaltaessaan kotiin City-Marketin joulukuhinasta.
Jenni puristi nallea kainalossaan. Hän oli saanut nallen voittona
lasten onginnasta leluosastolla. Nallen päälle oli puettu
kukallinen mekko, johon kuului valkoinen essu ja pitsipöksyt.
- Mikä sinun nimesi on, kyseli Jenni.
Taidat olla hienohelma Selma, aprikoi Jenni.
- Selma matkasi Jennin lämpimässä
kainalossa pikkuruiseen pirttiin sisälle. Tupa tuoksui
piparkakuille.
- Selma, joulu on viikon päästä
touhusi Jenni. Joulua pitää odottaa ja laulaa paljon.
- Osaatko sinä laulaa Selma, tarinoi
Jenni.
- Kuule Selma, minä vien sinut tuonne
pihalle kuusen oksien alle odottamaan joulua. Sinä voit siellä
vilkuttaa ohikulkijoille ja muistuttaa heitä joulusta, jolloin
Jeesus syntyi. Ja kertoa siitä etteivät unohda tärkeintä.
Muistuta ohikulkijoita laulusta:
Me käymme joulun viettohon
niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen
köyhänkin;suun ruoka, juoma, meno muu. Laps haankeen hukkuu,
unhoittuu. Oi,ystävät, jos myöskin me, kuin tietäjämme nuo,
veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu
maallinen ois alku joulun taivaisen.
Jenni koppasi Selman syliinsä ja
kiikutti pihapuun kuusen oksien alle.
- Muista tehtäväsi Selma. Sen annan
nyt sinulle. Aattoiltana otan sinut pirttiin ja syömme pipareita.
Selma istui kuusen oksien alla ja
vilkutti jokaiselle ohikulkijalle. Kulkijat seisahtuivat ja
kuulivat hopeakellojen soiton lumihiutaleiden tanssiessa alas; me
käymme joulun viettohon..
Selman onnea ei voinut kylmyys eikä
sade hälventää.
- Minulla on tehtävä, Selma
tuumi, vaikka pitsipöksyt vähän kastuivat.Tarina löytyy Christina-lehden Fb- sivuilta/KM
https://www.facebook.com/ChristinaLehti/?fref=ts
