Sinne missä on ikuinen valo

Rakastettu lähimmäisemme, KD.n perustajajäsen Eeva Sakarinen on päässyt ikuiseen lepoon. Hän ehti 98 vuoden ikään. Eeva on niitä positiivisimpia ihmisiä, joita olen elämäni matkan varrella kohdannut, vaikka elämä hänen kohdallaan ei aina ollut "ruusuilla" tanssimista. Tämä inkerinsuomalainen sisältäpäin teräksestä tehty, ulkoapäin hauras nainen on jättänyt lähtemättömän jäljen elämääni. Aina iloinen, kannustava persoona  on päässyt sinne missä on ikuinen valo, jossa ainiaan poissa on yö. Hän on ikuisen ilon lähteellä, Jeesuksen seurassa.
Eeva istui uskollisesti Järvenpään Kristillisdemokraattien kokouksissa ihan loppuun asti. Vaikka olemus oli hauras, hän saapui kannustamaan nuorempaa polvea olemaan aktiivinen yhteistenasioiden hoidossa. Rukoukset kiirivät Jumalan kaikkivaltiaan valtaistuimelle meidän poliitikkojen puolesta. Mikä tuki.
Hän nukkui pois juuri samaan aikaan, kun aloitimme valtuuston infoa.
Eevan elämän tarinaa voi lukea kirjasta: Eeva - Inkerin tyttö, Järvenpään Vapaaseurakunnan julkaisu.
"Henkilökohtaisten kuvausten kautta lukijan eteen piirtyy kuva uskosta, sitkeydestä ja kiitollisuudesta sydämestä keskellä epätietoisuutta, hätää ja sodan julmuutta." Lainaus esittelytekstistä. Kannattaa lukea.

Olen vapaa

Tajuntaani iski kuin salama huikaiseva AJATUS. Olen vapaa. Mahtavaa. Minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään. silti joku euro tipahtaa tilille. Tunne on varmaan yhtä mahtava kuin anopillani muinoin, kun sai ensimmäisen eläkkeensä. Nyt minulla on omaa rahaa, tuumi hän. 

No minulla se ei nyt siihen liity, vaan että kun on ikänsä tehnyt työtä ja on ollut oltava kellon kanssa kilpajuoksusilla iät ajat. Nyt vois heittää vaikka kellonkin pöytälaatikkoon. Minun ei tarvitse olla kenellekään mieliksi. Nyt voisi vaikka alkaa maalaamaan tauluja, josta olen uneksinut. Tai miksei sitä voisi vaikka alkaa ommella vaatteensa itse niinkuin nuorena tein. Kukapa estää makaamasta voikukkapellossa lastenlasten kanssa. Voisi tiirailla taivaan sineä ja arvuutella monesko pilvi meni ohi. Ja mikäs ettei voisi vaikka julkaista CD-levyn laulamalla sydämensä kyllyydestä ylistystä Jumalalle. Voi mikä riemu se olisikaan. Näin muuten tein aikoinaan pitkällä koulumatkallani alakoulussa (8km). Lauloin niin että metsä raikasi.  Niin nyt voin tehdä ihan mitä haluan. Voin tonkia politiikan syövereitä tai evankeliumin syvyyksiä. Passata porukat pilalle kaikenmaailman herkuilla, huiii.... Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Se on muuten senkin puolesta, että olen umpirakastunut JEESUKSEEN. Siinä se todellinen vapaus vasta onkin.

Jaa, nyt sitten alkanee tämä tajunnan virta virtaamaan kirjoittamisen myötä, jos sille päälle satun. Perästä kuuluu....