Henkilökuva

Letut maistuivat hyvältä ja kiitokseksi siitä 
Mummin kanssa

sain lapsenlapseni piirtämän kortin, jota ihailemme.

Olen syntynyt Heinävedellä, kappale kauneinta Suomea sanotaan. Kasvanut siellä 20 vuotiaaksi. Naimisiin mentyäni Alpo Malkin kanssa muutimme suoraan vihkipallilta Porvooseen. Mieheni työura alkoi Nesteellä. Porvoossa vierähti 31 vuotta. Keravan pikavisiitin kautta olemme asettuneet sitten Järvenpäähän. Runebergin kaupungista Sibeliukseen kaupunkiin.

Naimisissa, kaksi aikuista lasta, seitsemän lastenlasta.
Koulutus: Suurtaloustyönjohtaja
Työ: Palvelutyön koordinaattori.
Luottamustehtävä: Järvenpään kaupunginvaltuutettu. Edellisellä kaudella hallituksen jäsen 2 vuotta ja varavaltuutettu.
Muuta:Liityin SKL.n Porvoon paikallisosastoon vuonna 1970.
Porvoon kaupunginvaltuusto 1989-2000, eri lautakunnissa 1981-2000
Porvoon osaston sihteerinä ja puheenjohtajana useaan eri otteeseen. Uudenmaan piirin puheenjohtajana 1990- luvulla sekä Uudenmaan piirin Naisten puheenjohtajana 1980-luvulla ja lisäksi Naisjärjestön toiminnanjohtajana reilut kaksi vuotta 90-luvulla.
Porvoon Raittiusseuran puheenjohtajuus 1990 – 2000
Kansanedustajan avustaja vuosina 1998-2003
KD.n Eduskuntaryhmän kanslian sihteerin sijaisuus 2004-2005.
KD:n puoluetoimiston toimistosihteeri 2006- 2010 kesään,
TV7 palvelutyön koordinaattori/tuottaja 2010 - 2012


Muistikuvat kulkevat usein mielessä. Ohessa eräs niistä.

Heinävesi on paras

Kynien ja kumien suihke täytti luokkahuoneen. Algebran kokeet saivat jokaisen keskittymään paperilla oleviin tehtäviin, vaikkapa x-2ax+a”+4b”=0. Huhuijaa... Pohdintani katkaisii hiljainen vihellys. Nostin päätäni ja huomasin nuoren miesopettajamme seisovan ikkunan ääressä. Hän katseli ulos ikkunasta haikean oloisena ja vihelteli sävelmää Rantakoivun alla. ”Sinulle yksin rantakoivu.....” Hän huomasi katseeni, virnisti ja lopetti viheltelyn. Muisto jäi. Aina kun kuulen sävelmän, muistan juuri tuon kyseisen opettajan.
Erään kerran pojat kujeilivat kustannuksellani. Ruotsinkielen tunnin alusta löysin itseni helmat korvissa pulpetin alta. Opettajan tullessa luokkaan oppilaat nousivat seisomaan pulpettinsa viereen. Vasta opettajan kehoitettua pöytänsä takaa istumaan, saimme sen tehdä. Sillä kertaa joku pojista sieppasi tuolin sivuun ja niin tömähdin kaikkien riemuksi lattialle. Kukaan ei tietenkään näistä kavereista tunnustanut. Heitä istui takanani ja molemmilla sivuilla. Kukahan heistä mahtoi olla pihkassa lattialla istujaan. En tiedä tänäkään päivänä. 
Monta muutakin muistoa tulvahti mieleeni, kun luin Iltalehdistä,että Suomen parhaat peruskoulun päättötodistukset jaettiin tänä keväänä Heinävedellä Etelä-Savossa. Mahtavaa. Muistan, että silloinen Heinäveden Yhteiskoulu oli myös hyvässä maineessa. Minulla on ollut etuoikeus käydä juuri tuota koulua. Vähänkö tuli ylpeä olo.
Koulutaipaleeni alkoi Malkkilan koulusta. Äiti, minä en saa näitä röyhelöitä sileäksi, selitin tohkeissani silittäessäni kouluessuani. Oli vuosi 1956. Silloin piti vielä olla kouluessu päällä. Aamulla äiti lähti saattamaan. Matkaa kertyi lähes 8 km, joka piti jalkaisin talsia läpi synkkien korpien. Koulumatkani taittui myöhemmin matkanvarrelta mukaan tulevien poikien kanssa. Heitä oli ainakin kahdeksan. Tyttöjä ei ollut.
Kerran pojat keksivät, että minun pitää oppia kiipeämään puuhun. Laita jalat puun ympärille ja vedä vaan käsillä, kuului komento. Eihän siitä mitään tullut hame päällä, vaikka pojat yrittivät tuuppia pehvasta ylöspäin. Talvella sitten kirittivät nämä veikkohakuliset siirirantasta kilvan suksilla sujakoidessa salojen poikki. Kouluni aloitus syksynä satoi lunta jo lokakuussa niin hirveästi ettei pikkuinen koululainen voinutkaan aamulla lähteä kouluun. Olisi uponnut hankeen. Isän piti kirkonkylältä lähteä suksia ostamaan. Kyllä ne olivatkin upeat. 
Kansakoulussa opin heti laulamaan. Mikä riemu se oli. Siinäpä taittui pitkämatka rattoisasti laulaessa, että Totuuden Henki johda sinä meitä, etsiessämme valkeuden teitä. Mitähän ne nuo valkeuden tiet ovat, saatoin miettiä tai mikä on Totuuden Henki. Kun loppui opitut laulut, niin sitten sepitin itse lauluja ja lauloin niin että metsä raikui. Elämänmatkan varrella ovat selvinneet Totuuden Henki ym taivaaseen liittyvät asiat, jotka silloin askarrutti.