Kodinhoitajan ammatti takaisin

Iltahämärän kietoi maisemaa vaippaansa. Järvenpinta lainehti verkkaisesti. Auringon viime säteiden loisteessa istuimme iltaa lapsuuden leikkikaverini mökillä. Olimme tavanneet viimeksi kolmekymmentä vuotta sitten.
Kävimme läpi vuosien kokemuksia. Kertasimme ammattiemme huonoja ja hyviä puolia, joista jo kumpikin olemme siirtyneet sivusta seuraajiksi. Hän on ammatiltaan vanhanajan kodinhoitaja. Oli työssään tunnollinen ja pidetty. Lasiperheet tulivat tutuiksi ja heidän elämän arkensa. Nyt hän on saanut palautetta, että olisitpa vielä hommissa niin tulisi nenät niistettyä ja lihapullat tehtyä, verrattuna näihin uusiin koulutettuihin sosiaalialan työntekijöihin. Heille pitää kuulema väsyneen äidin mm ruoka tehdä valmiiksi. He vain keskittyvät lasten leikittämiseen ja raporttien tekoon, että kuinka voitte. Ällistelimme siinä moista menoa.
Nykyään tavallinen lapsiperhe ei juuri saa apua. Työ on muuttunut kovin erilaiseksi. Lapsuuskaverini kertoi kuinka hänenkin työnsä juuri ennen siirtymistä seniorivaiheeseen muuttui täysin. Ei olisi saanut enää pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja huoltaa monia muita asioita, joihin hän ammatillisen koulutuksen oli saanut. Se oli myös se kipein tarve monella perheellä, kun tuli sairautta tai lapsiluku kasvoi. Mutta hänpä oli tomerasti todennut, että hänet on koulutettu konkreettisesti auttamaan ja sillä siisti. Se tepsi. Tulimme tulokseen, että kodinhoitajat takaisin perustyöhön lapsiperheiden avuksi ja konttorihommat vähemmälle.

Aivankuin vahvistuksena luin sitten Iltalehden uutisen, 3.7.2012 - Kunnilla vaikeuksia järjestää kotipalvelua lapsiperheille

Suurin osa kotipalveluista menee lastensuojelun asiakkaille.

Monella kunnalla ei ole tarpeeksi voimavaroja ennaltaehkäisevän perhetyön kuten kotipalvelujen järjestämiseen lapsiperheille. Kun apua arkeen ei löydy, unettomat yöt, loputtomat pyykkivuoret ja vanhempien välien kiristyminen voivat pahimmillaan kaataa koko perheen..
Vaikka uutinen kertoo halusta hoitaa lapsiperheiden arkea, niin käytännössä se ei onnistu. Ja eräs epäkohta siinä on, että vanhanajan koulutus on heitetty romukoppaan. Kodinhoitajia ei enää kouluteta pesemään pyykkiä, siivoamaan, laittamaan ruokaa, ompelemaan ja vaikka parsimaan perheen risoja vaatteita.
Olisikohan aika kaivaa naftaliinista jotain, joka on hyväksi todettu (ainakin me totesimme) ja toimivaa koulutuksen saralla sosiaalipuolen ammateissa.

Harmittaa

Selasin aamulla Keski-Uusimaa lehteä. Kahvi oli mennä väärään kurkkuun. Nytkö se tieto tuli, jota olemme odottaneet kaupunginhallituksessa kuin myös kaupunkilaiset viimeiset puoli vuotta kuumeisesti. On jännitetty ja toivottu, että Markkinaoikeuteen tehty valitus olisi tuottanut sen tuloksen, että kipeästi kaipaamaamme terveystaloa päästäisiin rakentamaan. Uutinen oli mitä harmillisin.
-Markkinaoikeus kumosi Kiinteistö Oy Järvenpään terveystalon päätökset Järvenpään terveystalon rakennusurakoitsijan valinnasta. Tämä siis tarkoittaa, että uusiksi meni. Voi harminkapistus. Ja ties miten pitkäveteiseksi menee. Juuri näin lomien kynnyksellä tieto on karvasta.
Unelma uudesta toimivasta terveystalosta on paennut kauas tulevaisuuteen. Kaupunkilaisena en voi ymmärtää näitä asioiden kiemuraisuuksia. Tuntuu ihan kiusanteolta koko touhu. Ne, jotka tarvitsisivat uuden terveystalon palveluita, jäävät jalkoihin, kun kylmät ja laskelmoivat kilparakentajat kaatavat toistensa "bisneksiä". Vanha sanonta: Kateus vie kalatkin vedestä, taisi osua nyt kohdalleen.