lauantai 7. tammikuuta 2017

Totta sekä oikeaa horjumatta puolla

”Riennä riemuin eespäin vaan, tietä Jumalasi. Joskin löydät määrämaan vasta kuollessasi...Totta sekä oikeaa Horjumatta puolla! Herran tiellä ihanaa elää on ja kuolla.”

Linja-auto tuprutti pakokaasun käryä ilmoille. Sisäänsä se imaisi nuorten leiriläiset, jotka olivat lähdössä koteihinsa. Leirinohjaajien kanssa lauloimme kotiinlähtijöille uskoa vahvistavan laulun. Haikeus valtasi. Minä asuin leiripaikan naapurissa. Olihan viikko leirillä ollut erityinen. Sain uusia ystäviä ja ihmeellisen Pyhän Hengen kosketuksen. Eräänä aamuna leiriläiset herätettiin auringon nousuun aikaan noin klo 03. Mäenkumpareella, rannan läheisyydessä pauhasi levysoitin sävellystä Jumalan kunnia luonnossa. ”Soi taivaat nyt kiitosta Herran....” Unenpöpperössä kipaisimme rantalaiturille ihmettelemään Jumalan luoman luonnon kauneutta, auringon nousua ja linnunlaulua. Mahtavaa. Minä olen Jeesuksen oma ja saan kaiuttaa tätä ihmeellistä asiaa vaikka koko maailmalle. Ihmeellinen kesä ja ihmeelliset uudet laulut. Sinne katosi linja-auto hiekkapölypilven taakse. Minä jäin miettimään leirin antia. - Mitähän tuo laulu oikein sisältää, löytää määränpää vasta kuollessa. Mutta, totta sekä oikeaa haluan horjumatta puoltaa. Joutuukohan sitä ihan kuolemaan sen vuoksi. Hmm. Katsoessani tänään tuohon vuoteen 1963, on totta sekä oikeaa tullut puolustettua näillä yhteiskunnallisilla poluilla.

Vuoteen 1963 sisältyi lisää jotain merkittävää. Siivosin kaappeja ja löysin vanhan Suomen Teiniliiton jäsenkorttini. Olen liittynyt 15.10 1963 Orastava poliittinen kiinostukseni oli heräämässä. Ja mikä oli liittyessä, kun teiniliiton päämäärät ja toimintaperiaatteet olivat hengellisen heräämiseeni kanssa yhtäpitävät.
Jäsenkortissa lukee:
Jumala * Isänmaa* Työ * Velvollisuus * Säily mielessä pyhänä
Teinien toimintaperiaatteet.
- Kutsumuksemme on valmistua kansakuntamme palvelijoiksi.
- Turvamme on ikiaikojen Jumala
- Tunnustuksemme on yhteiskunnallinen vastuuntunto ja alttius.
- Työ on voimamme kirvoittaja, vaikeudet tahtomme terästäjiä.
- Velvollisuutemme on taistelu puhtain asein, puhtaan asian puolesta.

Mitkä elämän ohjeet. Hämmästyneenä luen rivejä. Kuulen vieläkin korvissani hieman nuhruisen jäsenkortin sivuja lukiessani tuon jumalallisen vinkin työhön Isänmaan puolesta.
Samalla suru astuu puseroni alle. Nuo vuoden 1963 teesit ovat kauaksi kadonneet.
Teiniliittoa ei enään ole. Sen aatteet myllättiin 1970 perusteellisesti. Tilalle astui vahva vasemmistolainen poliittinen suuntaus. Siihen ei enää mahtunut Jumala.

Tutkin Wikipediaa. Sieltä löytyi merkittäviä henkilöitä, jotka ovat olleet teiniliitossa näkyvästi mukana. Heistä usea on ollut ja on tämän päivän valtakunnan politiikassa keskeisissä tehtävissä mukana .
- Suomen Teiniliitto r.y. oli 1939–1984 toiminut Suomen oppikoulujen oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö. Liitto oli voimakkaasti politisoitunut ja ahkera yhteiskunnallinen kannanottaja 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla, ja sen kautta rekrytoitiin politiikkaan monet myöhemmin Suomen tunnetuimmiksi kohonneet poliitikot ja yhteiskunnalliset vaikuttajat. Konkurssiin ajautunut Teiniliitto lakkautettiin käytännössä 1983, virallisesti 1984
Tunnettuja teiniliittolaisia olivat muun muassa Erkki Tuomioja (varapuheenjohtaja 1967–1968), Ben Zyskowicz, Kimmo Sasi, Ilkka Kanerva, Lauri Ihalainen, Jacob Söderman, Erkki Liikanen, Matti Viialainen, Esko Aho, Leif Fagernäs, ja Satu Hassi
Löytyipä sieltä järvenpääläinen, nykyinen valtuustokaverikin Risto Volanen 1966 puheenjohtajana

Teiniliiton olemassa olo muuttui radikaalisti periaatteiltaan ja toiminnaltaan. Teiniliiton elämä päättyi, mutta monet sen aatteliset linjaukset jäivät kalvamaan maatamme epäterveesti. Elämän pyhyyden kunnioitus ( abortit, eutanasiakeskustelu, avioliiton romuttaminen) on kadonnut; Jumalan kunnioittamisesta puhumattakaan.

Sana sanoo; Ps.127: 1. Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. 
Avainjae suunnan muuttamiseksi nykymenolle.
Yhteiskunnallisen siemenen istutuksen jälkeen Jumala on kuljettanut minua omia teitään.
Sydämessäni kajahtanut laulu kesäleirin päätteeksi ei ole muuttunut. Totta sekä oikeaa horjumatta puolla. Luota Jumalaan, Hän voi varjot poistaa.

maanantai 26. joulukuuta 2016

Ihmettelyä joulun sanoman äärellä

Lk.1:38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
Maria pyörähti ympäri. Kuka puhuu. Marian silmät leviävät lautasen kokoisiksi. Enkeli Gabriel seisoo hänen edessään puhuen lempeästi. - Älä pelkää.
Marian elämä mullistuu täysin tuon taivaallisen ilmoituksen johdosta. Taivaallinen ilmoitus sisältää kutsun tulla Jeesuksen, Messiaan äidiksi. Tuskin Maria tajuaa, mitä oikeastaan tulee tapahtumaan. Kaikki ruusunpunaiset unelmat tulevista hääjuhlista Joosefin kanssa menevät kertaheitolla uusiksi. Maria on Herran palvelijatar ja hän ottaa nöyränä vastaan ihmeellisen ilmoituksen. Jeesus syntyy.
Koko juutalaisella kansalla oli tietoisuus Jumalan suuruudesta. Jumala oli valmistanut vuosi tuhansia tätä kansaa, jonka kautta Hän ilmoittaisi itsensä koko maailmalle. Kuten Jes.9:5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas

Tänä jouluna olen ihmetellyt Maria nöyryyttä. Hän antautuu täysin Jumalan käsiin. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Vain sana, jonka hän saa. Enkeli ilmoittaa vahvistukseksi tiedon Elisabetin raskaudesta. Hän ei epäillyt vaan uskoo ja ojentautui sen mukaan. Aivan käsittämätön nainen. Maailman kaikkeuden Luojan edessä kunnioittava ja nöyrä, joskin ihmetyksestä ehkä hitusen peloissaan..
Tapahtuuko tänään tällaisia ihmeellisiä asioita. Asioita, joita tapahtuu niille ihmisille, jotka nöyränä kumartuvat Jumalan edessä taivaallisen puhuttelun kuullessaan. Sitä voisi sanoa kutsun saamiseksi tehtävään, johon inhimillisesti katsoen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Jumala kutsui viattoman nuoren naisen, Marian. Ei ylhäiset häneen kiinnittäneet huomiota. Jumala näkee Marian sydämen, joka rakastaa Herraa ylikaiken.

Herodeskin etsi kauhuissaan jotain kuuluisaa, rikasta, näkyvää kansansuosikkia, joka riistäisi häneltä vallan.

Minulla on muutamia ystäviä, joita Jumala on kuljettanut ihan ihmeellisesti. Kutsunut tehtävään, johon ei ole ollut niinsanottuja valmiuksia.
Ystäväni Laila Tienhaara kuuli Pyhän Hengen puhuvan sydämeensä. On perustettava suomalaisille naisille kristillinen naisten lehti, joka on hyvä henkinen. En minä osaa mitään lehteä toimittaa, vaikeroi Laila. Mutta tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Christina-lehti syntyy ja on tuonut lohdutusta ja rohkaisua naisten elämään yksitoista vuotta. Aina vaan ihmettelen Jumalan suuruutta ja aivan ihmeellistä lahjaa Lailan elämässä. Hän, joka teki elämän työnsä sairaalan välinehuoltajana. Kaukana kirjoittamisesta ja tietojen käsittelyn maailmasta. Ihan ihmeellistä. Jeesus Lailassa.

Toinen ystäväni Päivi Pitko. TV7.n Viron työnjohtaja. Ihan uskomaton tarina siitä, kuinka Pyhä Henki puhuu Päivin sydämelle Viron kansan voittamisesta Jeesukselle. Päivi ei edes tiennyt miten se tapahtuisi. En minä osaa. Mutta nöyränä hän sanoi, tapahtukoon minulle sinun sanasi ja tahtosi mukaan. Tässä ovat tyhjät ja osaamattomat käteni. Hän, Kunnian Kunigas on täyttänyt nuo kädet taidollisuudella, antanut viisautta ja erityisesti voimaa toteuttaa kutsua jo 8 vuotta.

Mitä sanoisinkaan ystävistäni Martti ja Mirja Ojareksesta. Heillä häämötti lokoisat olot tulevaisuudessa. Joutilaisuuden huippuhetket olivat käsilla, kunnes Pyhä Henki puhui heidän sydämilleen. On perustettava kristillinen TV kanava. Kauheaa, miten se on mahdollista. Siinä mullistuu koko elämä. Ei me osata, eikä viitsitä olisi ollut helppo sanoa. Kunnioitus Pyhää Jumalaa kohtaan taivutti heidät nöyrinä Herran edessä. Tapahtukoon meille sanasi mukaan. TV7 syntyi ja loppu onkin sitten suurta ihmettä, jota en voi kuin hämmästellä. 
Jeesus on ihmeellinen ystävissäni. Hän on samanlainen sinulle. Jeesus haluaa sydämesi kokonaan. 


Tässä vain jokunen esimerkki, kuinka Jumala ottaa sen, joka omissa silmissään ei mitään ole käyttöönsä.
Haluatko sinä olla Jeesuksen edessä niinkuin Maria. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Sillä kutsunhan olet kuullut. 
”Ottaos Herra mun käteni heikot, suo niiden palvella sua. Vie viinitarhaasi työhön ja siellä kasvata armossa mua.” Minun sydämeni laulaa vieläkin tätä laulua

torstai 17. marraskuuta 2016

NALLE ODOTTAA JOULUA


Christina-lehden kuva
"Laps hankeen hukkuu unhoittuu", hyräili Jenni taivaltaessaan kotiin City-Marketin joulukuhinasta. Jenni puristi nallea kainalossaan. Hän oli saanut nallen voittona lasten onginnasta leluosastolla. Nallen päälle oli puettu kukallinen mekko, johon kuului valkoinen essu ja pitsipöksyt.
- Mikä sinun nimesi on, kyseli Jenni. Taidat olla hienohelma Selma, aprikoi Jenni.
- Selma matkasi Jennin lämpimässä kainalossa pikkuruiseen pirttiin sisälle. Tupa tuoksui piparkakuille.
- Selma, joulu on viikon päästä touhusi Jenni. Joulua pitää odottaa ja laulaa paljon.
- Osaatko sinä laulaa Selma, tarinoi Jenni.
- Kuule Selma, minä vien sinut tuonne pihalle kuusen oksien alle odottamaan joulua. Sinä voit siellä vilkuttaa ohikulkijoille ja muistuttaa heitä joulusta, jolloin Jeesus syntyi. Ja kertoa siitä etteivät unohda tärkeintä. Muistuta ohikulkijoita laulusta: 

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin;suun ruoka, juoma, meno muu. Laps haankeen hukkuu, unhoittuu. Oi,ystävät, jos myöskin me, kuin tietäjämme nuo, veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen. 

Jenni koppasi Selman syliinsä ja kiikutti pihapuun kuusen oksien alle.
- Muista tehtäväsi Selma. Sen annan nyt sinulle. Aattoiltana otan sinut pirttiin ja syömme pipareita. 
Selma istui kuusen oksien alla ja vilkutti jokaiselle ohikulkijalle. Kulkijat seisahtuivat ja kuulivat hopeakellojen soiton lumihiutaleiden tanssiessa alas; me käymme joulun viettohon..
Selman onnea ei voinut kylmyys eikä sade hälventää.
- Minulla on tehtävä, Selma tuumi, vaikka pitsipöksyt vähän kastuivat.

Tarina löytyy Christina-lehden Fb- sivuilta/KM
https://www.facebook.com/ChristinaLehti/?fref=ts

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Mikä ihmeen Halloween juhla. En tunnista moista haamujen ja ”potaattinenien” pelottelujuhlaa suomalaisuuteen kuuluvaksi. Vai onko suvaitsevaisuuden nimissä oltava hiljaa moisesta pimeyden esiintuonnista ja ihannoinnista, kristillisten arvojen kampeamisesta pakanuuden alkukantaiseen puupökkelöiden ym palvontaan.

Marraskuun 5.s päivä on kalenterin mukaan Pyhäinpäivä.
Halloween ei ole sitä muuttunut kristilliseksi juhlaksi, vaikka on yrittänyt. Se on kristillinen juhla.
Uuspakanuus on kyllä ottanut Halloweenin avosylin vastaan, koska sillä voi leikkimielisyyden varjolla vetää lapsia noituuden maailmaan. Tähän loveen ovat langenneet useat koulut jopa päiväkodit opettajineen. Ai niin, eihän suvaitsevaisuuden nimissä saane tätäkään ilmiötä arvostella. Suvaitsevaisuuden nimissä pitää ottaa vastaan kaikenmaailman hölynpölyä, mutta kansamme kestävää kristillistä arvoperustaa tulee murentaa pakanallisilla menoilla.
Toivottavasti vastuulliset vanhemmat heräävät viimeinkin. Lasten peloittelijat, nämä mörköhahmot moottorisahojen kanssa on jo liian konkreettista. Toivon vanhempien ohjaavan lapsiaan tuntemaan maamme kristillisiä arvoja, ja jättävän noituuden ja pimeyden syvyyksiin viettelijät omaan eksytykseensä.

Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Se on pyhien muiston kunnioitusta ja osittain kiitollisuutta korjatusta sadosta ns Kekrin aika.
Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Pyhäinpäivän viettoon liittyy monenlaisia tapoja, joista osa periytyy vanhemmasta kekrin vietosta. Kekri on suomalainen syysjuhla. Entisaikaan kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekriä vietetään edelleen, ja viime vuosina se on saanut uusia muotoja aina lähiruokamarkkinoihin asti. Kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Kekrin aika ulottuu syyskuun lopulta marraskuun alkuun, Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään. Tähän saumaan on tungettu pakanallinen Halloween.
Uudempaan kerrostumaan taas kuuluu päivän viettäminen hiljaisissa ja hartaissa tunnelmissa – hautojen kunnostaminen talvea varten sekä kynttilöiden ja kukkien vieminen haudoille. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen aika sankarihautoineen on saanut monet ihmiset kunnioittamaan sukunsa vainajia pyhäinpäivänä kukin ja kynttilöin. 

Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivässä olennaisinta on ajatus kuoleman voittamisesta, uskovien kristittyjen kilvoittelusta tämänpuoleisessa ja autuudesta tuonpuoleisessa. Kristilliseen pyhäinpäivään kuuluukin vainajien muistelun lisäksi myös toivo, sillä kuolema ei merkitse loppua, vaan ikuista elämää Kristuksen tuomassa valkeudessa, josta pyhäinpäivän kynttilöidenkin ajatellaan muistuttavan.