Skeittipuisto meni överiksi

Viime aikoina on mielen vallannut syvä harmistuminen. Järvenpäähän rakennettava skeittipuisto nuorisolle maksaa 721 000 euroa. Kustannukset meni överiksi. Koirille rakennettu puisto maksoi aiemmin noin 200 000 euroa. Samaan aikaan budjettia rakennettaessa on monenlaisia tosi tärkeitä ja arvokkaita asioita leikkurin alla, yksi esimerkki ikääntyneiden ihmisten päivätoiminnan lopettamisuhka. Talous on tiukoilla. Kaupunkilaiset ovat olleet oikeutetustikin äkämystyneitä. 

Meille valtuutetuillekin Skeittipuiston rakentamisen kustannukset tulivat melkoisena yllätyksenä. Kuinka siinä näin kävi.

Budjettikokouksessa 8.12.2014 päätettiin vuoden 2015 talouden raameista. Toimialoille määritellään tietyt summat, jolla esim lasten ja nuorten palvelualue hoitaa sektorinsa. Investoinnit sisältyvät investointiosioon. Skeittipuistoa ei mainittu listassa vaan se sisältyi Puisto- ja  liikuntapaikat,- Nuoriso- ja toimintapuisto alle. Viranhaltijat sitten hoitavat taloutensa kyseisten raamien mukaan, jotka on annettu. 

Päätöksen tekokulttuuri on muuttunut 10v sisällä melkoisesti. Joskus aiemmin budjettia käsiteltiin yksityiskohtaisemmin, niin että valtuutettuna tiesi tasan tarkaan, mihin rahoja käytetään vaikkapa esim vihannesleikkurin, padan tai muun laitteen hankinta laitoskeittiöön. Nyt emme tiedä, budjettia ei sillätavalla avata. Toimintatapoja muutettaessa on luultu saatavan aikaan sujuvuutta mutta se onkin tuottanut yllätyksiä, joita ei ehkä osattu arvata. Asiaan on puututtava.
Päätöstä ikäihmisten päivätoiminnan lopettamisesta ei ole vielä tehty. Se on vasta tulevan vuoden budjettiehdotuksessa, josta tulemme vielä vääntämään kättä kuin myös useasta muustakin asiasta.

Budjetin lähetekeskustelu:

Sibeliuksen 150 juhlavuoden juhlinta on kääntymässä syksyn väriloiston myötä loppusuoralle. Onko elämä Järvenpäässä samanlaista kuin sata vuotta sitten. Ovatko ihmiset erilaisia vai samojen asioiden kanssa painivia.

Ajattelen, että tietynlaiset asiat ovat kautta historian aina askarruttaneet ihmisiä. Millainen on tulevaisuus. Miten selvitään tästä päivästä kaikkine taloushuolinemme.

Vanhoissa kartoissa Järvenpään kylä on mainittu jo 1500-luvun puolivälissä sekä suomen- että ruotsinkielisellä nimellä. Silloin Järvenpäässä oli luultavasti kahdeksan taloa.

Järvenpään taajama, kauppala ja 1967 lähtien kaupunki on kasvanut vuosi vuodelta ja asukkaiden lisääntyessä ovat palvelutarpeetkin kasvaneet. Niinpä kaupunki on rakentanut ja rakennuttanut vuosien varrella lukuisia kouluja, päiväkoteja ja muita palvelutiloja.

Tämä rakentaminen jatkuu suurella vauhdilla tänään. Pajalaa, Tupalantien alue, Lepolaa, terveystaloa jne.. odotamme uusia asukkaita alueelle. Asukasmäärän lisääntyminen tuo haasteet palveluiden järjestämiseen. Talouden raamien kestävyyttä koetellaan. Tulevan vuoden budjettia mietittäessä on tärkeää muistaa kuntien tehtävät, mistä tulee huolehtia yhteisiä varoja käytettäessä. Aiheetta ei arvostella skeittirampin kallista rakentamista tai koirapuistoa. Vaikka skeittiramppi onkin tämän päivän nuorison yksi suosittu liikuntamuoto. Lapsenlapsenikin (6v.)muistaa kysyä melkein joka kerta tavatessamme. Mummi, joko se ramppi on valmis. Hän on innokas temppujen tekijä potkulaudalla ja pyörällä. Lasten liikkumiseen tulisi enemmän kiinnittää huomiota, en tarkoita että pitää rakentaa kalliita juttuja vaan ylipäätään opettaa liikkumisen merkitystä. Koulut ovat tässäkin asiassa merkittävässä asemassa. Sen tähden katson, että opetuspuolen resurssien liika tiukentaminen ei ole tulevaisuuden kannalta hyvä. Kehys on tiukka. Antaako se tarpeeksi voimavaroja lasten- ja nuorten palvelualueelle.

Vähäistä ei ole myöskään toisesta ääripäästä huolehtiminen. Ikääntyneet ja toimintarajoitteiset tai mielenterveyskuntoutujat, lähimmäisemme eivät useinkaan nouse enää barrikadeille puolustamaan oikeuksiaan.

Saatoimme viime lauantaina iäkkään ystävämme haudanlepoon. Hänestä ei olisi ollut enää vuosiin asukkaaksi palvelutaloihin vaan hän tarvitsi laitospaikkaa. Hoito Vanhankylänniemessä oli asiallista ja paikallaan. Älkäämme unohtako tämän tyyppisen hoitotarpeen olemassa oloa innossamme rakentaa uusia palvelumuotoja ikääntyneelle väestölle.

Tulevaisuuden suuri haaste on meneillään oleva pakolaisten vyöry maahamme. Se koskettaa ihan varmasti myös Järvenpäätä ja talouttakin jossain määrin. Kuinka olemme siihen varautumassa ?

Taloustieteen nobelisti Joseph Stiglitz arvostelee Suomen leikkauksia. Nobelisti ihmettelee ajatusta, että leikkaukset ovat välttämättömiä, koska lastenlapsille ei haluta jättää velkataakkaa. Hänen mukaansa Suomi päinvastoin ryöstää lapsiltaan, kun se ei tee järkeviä investointeja lainarahalla. Pääministeri kuittailee vastaan. Ottamatta kantaa sen enempää. Tästä on hyvä loikata Järvenpään investointeihin. Meillä ei ole jarruteltu investoinneissa vaikka on alamäki taloudessa. Velkaa on otettu. Mitähän se muuten olisi Järvenpään velan määrä laskettuna samalla lailla kuin valtionvelka bruttokansantuotteeseen nähden. Paljonko on Järvenpään kansantuote ja montako prosenttia siihen nähden on velkaa. Eli missä mennään.

Vuodelle 2016 suunnitelmassa emon velkaa olisi 1960 €/as ja konsernivelka

jo hipoisi 6922 €/as.

Velka on veli otettaessa, mutta veljenpoika maksettaessa. Sentähden suhtaudun lainanottoon ylipäätään melko nihkeästi, jos lainalle ei löydy katetta. Kyllä, investoinneilla on yleensä katetta, mm. asuntorakentaminen.

Hyvä puheenjohtaja

Järvenpää ihmistensä näköinen kaupunki. Oikeutetusti järvenpääläiset odottavat ihmisläheistä ja huolehtivaa politiikkaa.

Järvenpääläiset ovat auttavaisia ihmisiä. Sen osoittaa pakolaisille järjestetty avustuskeräys. Tavaraa on tulvinut enemmän kuin ViaDian tilat pystyy ottamaan vastaan.

Kuntaliitoshankkeiden kaatuessa on vain katsottava kirstumme sisältöä ja tehtävä budjetti sen mukaan kuin on varaa. Muistaen prioriteetti, lapset, nuoret, puolustuskyvyttömimmät. Mahdollisen Sote uudistuksen myötähän meille ei paljon muuta päätettävää jäännekään.

Toivotan meille kaikille malttia ja rauhallisuutta kaiken yllättävän ja oudon myllerryksen keskellä. Emme voi perääntyä eikä menneisyydessä tapahtunut määrittele tulevaisuuttamme.

Tehkäämme yhdessä Järvenpäästä kaupunki, jossa välittämisen ja yhdessä tekemisen henki saa kukoistaa kukkivia polkupyöriä myöten

Sinä joka osaat luoda sopua, luo sitä tosissasi

Pääministerin puhe oli hyvä ja asiaa luotaava. Ei pääministeri Sipilää kiinnostane parrasvalojen räiskeet ennemminkin sydämen hätä tästä rakkaasta Suomen maasta. Rehellinen ja karu totuus on juuri noin, vaikka jollekin se oli vain tylsä puhe. Änkyrät kyllä hangoittelevat vastaan sokaistuneena tilanteen vakavuudelle.

- En voisi koskaan antaa itselleni anteeksi, jos jätämme nyt tekemättä ja pudotamme kintaat, Sipilä sanoo vakavana.

Niin kuka voisi itselleen antaa anteeksi, jos näkee jonkun hoippuvan kuilun partaalla eikä tekisi mitään.

Puheen loppuosassa ei jääty toivottomuuden tilaan, vaan avattiin toivon näköaloja. Olemme kaikessa outoudessamme vahva kansa.

- Meillä suomalaisilla on erityinen luontosuhde, otamme innolla uutta teknologiaa käyttöön, olemme käytännönläheisessä ongelmanratkaisukyvyssä maailman parhaita.

Olemme hieman outo kansa - teemme mieluummin kuin puhumme ilmanaikuisia. Suomalainen kädenpuristus merkitsee enemmän kuin satasivuinen juridinen sopimus.

Näille vahvuuksille pystymme rakentamaan uutta.

Hallitus on tässä vakavassa paikassa – yhtenäinen ja tosissaan. Kaivetaan nyt sisu sekä yhdessä tekemisen ja välittämisen henki. Jos jokin on varmaa, niin se, että tästäkin selvitään, oli Sipilän viesti.

Suomalaiset, nyt ei ole aika vain neuvotella ja neuvotella. Kuiluun putoaminen on oikeasti hiuskarvan varassa. Sinä joka osaat luoda sopua, luo sitä tosissasi. Sinä, joka osaat ratkoa käytännössä ongelmia – tee niitä ratkaisu ehdotuksia tosissasi. Sinä joka osaat rukoilla – rukoile tosissasi.

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa, toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,
pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa, kadottaessaan löytää,
unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Kellokosken sairaalako lakkautetaan ?

HUS:n johto haluaa lopettaa Kellokosken sairaalan. Kylläpä jäin kysymysmerkiksi moisesta halusta. Tuossa hankkeessa kyllä unohdetaan ihminen. Ihminen, jonka mieli on järkkynyt on mitä parhaimmassa hoidossa Kellokosken sairaalassa. Sen todistin omin silmin ja korvin luottamushenkilöille järjestetyssä infossa.

Raha ratkaisee ja talouden alamäki, sanotaan. Siinä melskeessä totisesti unohdetaan ihminen, jonka mieli on järkkynyt. Hän ei pysty itse nousemaan barrikadeille puolustautumaan. Mielestäni on järjetöntä tunkea hoidettavat kylmän kivierämaan keskelle Helsinkiin. Lääke ja lepo eivät yksin kuntouta psyykkisesti sairasta ihmistä, oli viesti. Tarvitaan rutiineita, päivärytmiä ja toimintaa kuntoutuksessa.

Kellokosken sairaalan miljöö on upea hyvin hoidettuine pihamaineen. Sen kaltaista rauhoittavaa vaikutusta ei löydä Helsingistä. Toiminnallinen kuntoutus on sairaalan valtteja. On ulkotyöryhmää, puutarhassa kukkien ja kasvien hoitoa kuin myös kädentaitojen ylläpitoa, liikuntaa unohtamatta. Todisteena on potilaiden Puodissa myynnissä villasukkia, kukkia ja muuta kivaa käsintehtyä. Kellokosken kyläyhteisö on sata vuotta kulkenut potilaiden rinnalla prinsessoineen ja tavallisine tallaajineen. Mahdollisen lakkautuksen myötä yli 400 työntekijää joutuu tuskallisten asioiden eteen. Lähdenkö ruuhkan sekaan sukkuloimaan Helsinkiin työhön vai mitä teen. Mitä se merkitsee heille, jotka ovat rakentaneet kotinsa ja elämäänsä Kellokoskelle. Sairaalan muuttoauton peräpeilistä hahmottuisi hiljainen kylätie suljettujen yritysten myötä. Palveluiden kutistuessa entisestään. Verokarhunkin apajat vähenisivät; vaikutukset koskettavat jopa ympäristökuntia.

Kellokosken sairaalan osaava ja motivoitunut henkilöstö tarvitsee nyt meidän kaikkien tuen, että Kellokosken sairaalan toiminta saa jatkua seuraavatkin sata vuotta ja että rakennukset säilytetään kulttuurihistoriallisesti arvokkaina kohteina.