maanantai 13. kesäkuuta 2011

Hoi vanhemmat

Kyllä mua ottaa päähän nämä tämän ajan kasvattamattomat lapset, nuoret ja vähän vanhemmatkin. Huolettomasti poltetaan turvalaitekaapit radalla tai avataan vesihanat "sprinklerit" vesivirtojen valuttamiseksi hotellin useampaan kerrokseen. Hävetkää käyttäytymistänne. Vanhingot ovat satoja tuhansia tai jopa miljoonia, kun niitä kasataan useampi yhteen. Työmatkat vaikeutuu. Työpaikat kärsii. Missä on toisen omaisuuden kunnioitus. Missä ylipäätään kunnioitus mitään tai ketään kohtaan. Tipotiessään, sanon minä. Nehän alettiin riisua jo aikoja sitten radikaalilla - 60 ja -70 luvuilla. Auktoriteetit nurin. Vanhempien kunnioitus nurin. Opettajien auktoriteetti ja kunnioitus nurin. Kaikki vaan nurin. Ollaan vaan kavereita ja kaveriakaan ei tarvitse kunnioittaa. Sato on sitten leikattavana kaikenlaisten huligaanien jäljiltä.
Oliskohan aika vihdoin ja viimein korjata kurssia. Vanhemmat hoi. Kasvatustehtävä on vaikea tehtävä, mutta ei mahdoton.
Isäni opetti aikoinaan. Vältä velkaa, Kunnioita lähimmäisiäsi, erityisesti vanhempia ihmisiä. Varjele toisen omaisuutta kuin omaasi. Rehellisyys maan perii. Ole ahkera ja luotettava. Iäti kestävät arvot löytyvät Raamatusta ja sen kymmenestä käskystä.
Opeta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Aina on toivoa

Eduskuntavaalien jälkeiset tapahtumat ovat kirvoittaneet monia ajatuksia. Hallituksen muodostamisen yritykset ovat olleet kovin kiemuraiset. Tilanne näyttää melkein toivottomalta. Muistui mieleeni kirjoitukseni menneiltä ajoilta.

- Hyvä ettei nenän kuva jäänyt kirjan lehdille, niin uppoutunut olin lakipykälän tutkintaan. Työpöytäni oli kuin hävityksen kauhistus. Oikealla puolella paperia, kyniä, tekstejä. Vasemmalla puolella lakikirjat ja muut opukset, joista piti selvittää visaisen asian lähtökohtia. Pölyhiukkaset saivat aikaan valtaisan aivastuksen ja paperit lenteli sinne tänne. - No, sinäpä juurta jaksain näytät perehtyvän asiaan. On sinulla ainakin tuota materiaalia, huikkasi esimieheni ohimennessään. Tämä tapahtui eduskunta-avustaja kautenani.

Aah ja voih !!?? Tunsin itseni tosi uusavuttomaksi mokomien pykälien keskellä. Miten näistä voi mitenkään mitään järkevää saada aikaan. On tämä kanssa yhden sortin sopan keittämistä.

Toista se oli silloin, kun keittokirjaa selasi tai ei tarvinnut selata ollenkaan. Kyllä pullataikinat ja stroganoffit syntyivät tuosta noin vain vilkaisemalla reseptin suuntaan. Se oli ja on sormenpäissä. Senkun vain napsautti keittopadan päälle, lorautti vettä sisälle ja sopivassa suhteessa lisäsi makuja maailmalta.

Haikea huokaus purkautui ilmoille menneen tulvahtaessa mieleen, yrittäessäni epätoivoisesti perehtyä lakitekstin kiemuroihin. Juuri kun luulin löytäneeni kultajyvän, se lipsahti rivien väliin nauraen kurittomasti yritykselleni.. Otan kyllä sinut kiinni, jupisin itsekseni ja painoin siis nenäni entistä syvemmälle tekstin saloihin. Sainpa sinut lopultakin kiinni pykäläkarkuri, riemuitsin ja löytöni palkittiin esimiehen tyytyväisyydellä. Uusavuttomuus oli saanut kuoliniskun.

Sana uusavuttomuus kertoo jostain mikä on ollut ja sittemmin kadonnut. Uusavuttomien joukon väitetään kasvavan. Se putkahtaa esille mitä moninaisimmissa muodoissa. On nuoren polven uusavuttomia, joille hampurilaiskulttuurin olemassa olo on ”hengenpidin”. Nuoriväki tuskin osaa puuronsa keittää tai WC.n siivota. Kiireisen perhe - elämän keskellä vanhemmatkin ovat kadottaneet taitonsa opettaa jälkipolvelle yksinkertaisia elämästä selviytymisen niksejä. Kaupantiskiltä noudetut maksalaatikot ja mikrolämmitykset eivät edistä kädentaitojen syntymistä.

Ei riitä, että ainoastaan nuoret ovat uusavuttomia. Uusavuttomuus on iskenyt myös vanhemmuuden tehtävien hoitamiseen. Isät ja äidit ovat usein pulassa lastensa kasvatuksessa. Kaaoksesta ei olla kaukana. Lasten kasvatus ei ole etätyötä. Huoli maan tulevaisuudesta ja sen suunnasta on nyt ajankohtaista ajankohtaisempi monella alueella. Raamatussa sanotaan viisaasti: ”opeta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei siitä vanhanakaan poikkea.” Snl 22:6

Vaikka nyt tuntuisi, että on mennyt paljon hukkaan ja uusavuttomuus vaivaa pahasti. Haluan lohduttaa, että vielä on mahdollisuus korjata tilanne. On vain ryhdyttävä tiukasti toimenpiteisiin ja hyökättävä avuttomuuden kimppuun. Kyllä sitä voi aina aloittaa alusta ja vanhanakin voi oppia uutta. On mahdollisuus oppia selviytymään elämän perusaskareista sinnikkäällä perustaitojen opettelemisella. Yhtälailla isät ja äidit, vastuullisen vanhemmuuden juuret ovat löydettävissä. Mutta älä hukkaa aikaasi enää vaikertamiseen. Nouse, sillä toivoa on niin kauan kuin elämääkin.