Onko mummot ehtymätön luonnonvara, kysäisee toimittaja. Kyllähän ne taitavat olla,
tuumaan. Kuinkas se muuten on. Miten mummot voivat olla ehtymätön
luonnon voimavara. Äitini kiusasi tytärtäni, että tuossa on
oikein ”mummonpohjallinen”. Tempperamenttinen viisivuotias ei
moisesta arvonimestä tykännyt ja antoi äänensä kulua. En ole
mikään ”mummonpohjallinen”. Nyt hänellä on oma tytär, jota
kiusoittelen ”mummonpohjalliseksi” Ja minä itse olen sitten se
mummojatkumon edellisen mummon ”mummonpohjallinen”. Menikö
vaikeeksi.
Toisaalta jatkumo on aina tiedossa, kun
sukupolvet astuvat rooliinsa tyttärestä äidiksi, äidistä
mummoksi. Millaiset ovat ne ehtymättömät luonon
varat. Mitä
mummot tekee. He nauravat, itkevät, nukkuvat, tekevät töitä, politikoivat,
paapovat niitä ”pohjallisia”. Kello saattaa soida ani varhain
aamulla. Mummi, voitko tulla apuun. Pikkuisella on kuumetta. En voi
viedä päiväkotiin. Silmät ristissä, eripari kengät jalassa
mummi hyppää auton rattiin ja hurauttaa hoitoavuksi. Yökyläjonot
on listaan merkatut kissa mukaan lukien. Tee niitä lihapullia mummi,
kuuluu toive. Mummi, mentäiskö uimahalliin. Mummi, mentäiskö
puistoon. Mummi, lue minulle tämä kirja. Mummi pyyhkimään, kun
WC-asiat on suoritettu. Mummi, ota ”sykkyyn”. Mummi, pelaa mun
kanssa jalkapalloa, lautapelejä, muistipelejä. Mummi makaa siinä
lattialla, nyt jumpataan, tanssitaan. Mummi, mummi, mummi...kuuluu jo
kaukaa, kun porukka porhaltaa pihamaalle. Jokaisella hirveästi
asiaa. Välillämietin, että voisipa mummin monistaa
niin oisi yhtäaikaa kaikkea kaikille. Mummin voimavarat ei siis
ehdy, ne vaan lisääntyy käytettäessä. Ihanaa mummielämää, kun
pienet kädet kiertyy kaulaan ja rutistus on melkein henkeä
salpaava.
Niin, mummot ehtymätön luonnonvara ei vaan jatkumona vaan arjen keskellä.
Entäs sitten, kun voimavarat alkaa
hiipua. Ei enää jaksakaan. Ketä mummot huutavat avuksensa ?
Yheiskunnan kylmyys vapisuttaa. Uutiset kertovat karua kieltä
vanhusten heitteille jätöstä. Joku makaa laitoksessa vaipoissaan
luvattoman kauan. Toinen kodissaan odottaen, että joku tulisi
auttamaan. En väitä etteikö ole paljon hyvää tehty ikäihmisten
huolehtimisessa, mutta suunta on väärä. Ei kaikki pärjää
kotona. Puolustetaan, että jokainen haluaa asua kotonaan myös
vanhana laitoshoitoa vähennettäessä. Kyllä. Mutta onko sekään
mallikasta, jos vanhus ei kertakaikkiaan enää pärjää yksin
kotona ja silti suurinpiirtein pakotetaan siihen. Silloin tulee olla
kotona tapahtuvalle hoidolle enemmän resursseja kuin mitä tällä
hetkellä on. Laitospaikkoja ei pidä enää vähentää, mieluummin
lisää. Olen nuorena työskennellyt Vanhainkodissa. Mummot ja
vaarit elelivät toistensa seurassa tyytyväisinä. On se
kummallista, että asiassa kuin asiassa törmää
vaihtoehdottomuuteen kuten on käymässä vanhusten hoidossa. Kun
keksitään joku trendi niin sitä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn.
Maalaisjärkeä, hyvät ihmiset myös vanhusten hoitoon.