Minulla on useita ystäviä, jotka
työllistävät itse itsensä. Keskusteluissa on usein vilahtanut
yrittämisen hankaluus. Onpa joku heistä joutunut vaikeuksiin
verojensa kanssa. Mikä neuvoksi. Arvonlisäverokanta on 24%.
- Osakeyhtiön ja osuuskunnan on
ilmoittauduttava arvonlisäverovelvolliseksi Verohallinnon
rekisteriin, jos tilikauden liikevaihto ylittää 8 500 euroa eikä
kyse ole arvonlisäverolain 4 luvussa tarkoitetusta
arvonlisäverottomasta toiminnasta.
Liikevaihdon ollessa alle 8 500 euroa koko liikevaihto on arvonlisäverotuksessa verovapaata. Liikevaihdon ylittäessä tämän määrän arvonlisävero kasvaa liukuvasti täyteen määrään vuosiliikevaihdon ollessa 22 500 euroa.
Liikevaihdon ollessa alle 8 500 euroa koko liikevaihto on arvonlisäverotuksessa verovapaata. Liikevaihdon ylittäessä tämän määrän arvonlisävero kasvaa liukuvasti täyteen määrään vuosiliikevaihdon ollessa 22 500 euroa.
Sana
säästö on tuttu kaiku korvissani. Säästettävä tuosta ja tästä
eli pihistettävä. Eihän se ole oikeaa säästöä. Säästö on
sitä, että laitat jotakin talteen pankkiin tai kuivaat marjoja,
hedelmiä tulevan varalle. Säästöleikkaus on menetettyä. Sitä ei
sitten enää ole. Meillä ei Suomessa ole varaa tämän tyyppiseen
säästökuuriin, pihistämiseen. On voitava luoda innostuneisuutta
työntekoon ja yrittämiseen. Minusta 8500 € alaraja on surkean
pieni. Sitä tulisi nostaa jopa 50 000 €. Tarvittaessa liukuman,
arvonlisäveron
alarajan huojennusalueen korotuksesta tulisi keskustella senjälkeen,
kun liikevaihto on ylittänyt tuon 50 000€.
Monet pikkuyrittäjät ovat sanoneet,
että tuota alarajaa tulisi nostaa, että ylipäätään voisi tulla
toimeen. Jos ajatellaan vaikkapa ompelimoa, pikkubutiikkia tai
kampaamoa, jossa henkilö työllistää itsensä. Toimintaan sisältyy
materiaalin hankintaa, huoneiston vuokraa, hallinnollisia kuluja,
jotka yrittäjä usein tekee yösydännä. Olen useamman yrittäjän
kuullut sanovan lopettaessaan toimintansa, että ei kertakaikkiaan
jaksa kaiken lainsäädänöllisen viidakon keskellä. Sääntelyä
on purettava. Varsinkin naisyrittäjien asema on haasteellinen.
Heidän on hankala sovittaa perheen, vapaa-ajan ja yritystoiminnan
yhdistämistä. Viidenpäivän ja 8 tunnin työaika on useinkin vain
unelmaa.
Sosiaalituravkustannusten korkeus,
sijaisten saanti vaikeudet pakottavat yrittäjän paiskimaan töitä
24/7 sairaanakin. Yksinyrittämiseen sisältyy monia myös
turvallisuuteen liittyviä riskejä. Nämä ovat vain
jäävuorenhuippuja yrittäjien tiellä heidän rakentaessaan omalta
osaltaan Suomea.
Asialle tulee tehdä jotain heti eikä
säästää (pihistää) yrittäjiä hengiltä.
1 kommentti:
Hei anonyymi, Jos et uskalla nimelläsi kysyä, en myöskään voi vastata. Ei ole mitään vastattavaa. Sinulla on varmasti yhteystietoni.
Lähetä kommentti