Pattitilanne

Se on sitten pattitilanne. Siinä sitä silmät ymmyrkäisinä ällistellään. Miten se on mahdollista. Miten se on päässyt syntymään. Lamaannus pyyhkäisee yli. Sehän on yhtä kuin ettei tilanteelle voida tehdä yhtään mitään. Kukaan ei tiedä miten tähän on tultu ja mistä kaikki alkoi. Hankalinta on selvitä patin kanssa eteenpäin, tuskin ollenkaan. Voikohan sitä edes puhkaista?

Tämä patti yllättää mitä uskomattomimmissa tilanteissa, tapahtumissa ja asioissa. Se voi kohdata yhteisöjä, työpaikkoja, perheitä tai mitä tahansa, jossa kaksi tai useampi osapuoli yrittää sovittaa näkemyksiään yhteen. Tietä vain ei löydy tyydyttävään ratkaisuun. Patti vain jököttää paikallaan kuin mustekala, joka on lonkeronsa nielaissut sisälleen. Kukaan ei uskalla koskea jälkiseurausten pelossa. Pattitilanne on paha juttu.

Tuntuu joskus siltä, että tämä hirvittävä työttömyyskin on pattitilanne, jos mikä. Kyllä sille patille "mustekalalle" on yritetty jotain tehdä mutta patti ei ole pienentynyt. Valtion velkaantumisen patti kasvaa yhtälailla eikä sille saada kunnon kuria. Työmarkkinoilla vaikuttava patti nielee lonkeroihinsa mitä mielettömämpiä asioita lakkoineen päivineen. Siinä menee nokiat, stx.t, metsot,stora ensot, talvivaarat. Pattitilanteita voi syntyä mitä arkisimpien asioiden keskellä. Monesti patti kasvaa mittaamattomiin suhteisiin mm. uuden ja vanhan kohdatessa. Vanha pitää lujasti kiinni menneisyydestä. Näin on aina ollut ja näin se vastakin tapahtuu. Uusi puolestaan yrittää myrskytuulen lailla puskea eteenpäin. Tässä kieputuksessa syntyy tosi pattitilanne. No, helpotushan se on. Syntipukki löytyi, pattitilannetta tuosta kaikesta voi syyttää.Pahat on patit kuntien budjetien väännöissä ja suorastaan "iilimatomaiset" valtionvelan kasvussa. Ollaan kiikissä. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä "EU.a" Euroopassa. Et voi kansalliselle hädällesi tehdä mitään. Suomen markan aikaan devalvointiin, kun hätä tuli. Nyt et voi.

Mistä ainekset moisen pattitilanteen syntymiselle. Siemenet patille lähtevät jo hyvin kaukaa. Itsekkyys ja katkeruus niin yksilöiden kuin yhteisöidenkin keskellä antaa suotuisan maaperän pattitilanteen syntymiselle. Siihen kun höystetään vielä "perisuomalainen" kateus mukaan, niin kyllähän patteja löytyy joka nurkasta. Itsesäälissäkin pattitilanteen synnyttyä on niin mukava kieriskellä. Ja periksi en anna, kun minä, minä, minä, minun oikeus jne. Niin vaikkapa, minulla on oikeus istua bussipysäkin odotuspenkin selkänojalla ja kurata istuinosa niin, ettei väsynyt kulkija voi siihen istua sotkematta vaatteitaan. Tai työttömän pitää lojua kotona eikä hän saa mennä työttömyyskorvaustaan vastaan töihin johonkin, jossa tarvittaisiin kipeästi apua. Joku voi mokomasta rikastua. Mieluummin lähetetään vaikkapa erilaisille kursseille kurssikeskuksiin "aikuisten päivähoitoon". Siihen kyllä rahoja löytyy.

Olisikohan mitään keinoa välttää noita inhottavia pattitilanteita. Muutamia ajatuksia ihmissuhdekursseilta, sopivat suurempiinkin ympyröihin Myönnä virheesi, että olen väärässä. Kiitos Sinulle, hoidit homman todella hyvin. Kysy, mitä mieltä sinä olet. Kuule vastaus, äläkä vain kuuntele. Voitko auttaa ja huolehtia. Tärkeä sana on ME = sinä ja minä. Ja vähemmän tärkeä sana on minä. Ajatelkaa toinen toisenne parasta. Se miten toivot itseäsi kohdeltavan, kohtele samoin toista ja pattitilanteita ei pääse syntymään. Mitähän se Sarasvuo oikein saarnasi. Jotain lähimmäisen huomioimisesta ja rakastamisesta. Hmm....

Lapsen puolesta

Hymyily

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.

(Aale Tynni)

Jokaisella lapsella on mielipiteitä ja sanottavaa. Jokaisella lapsella on oikeus leikkiin ja vapaa-ajan toimintaan. Jokaisen lapsen perheellä on oikeus saada tukea ja apua jaksamiseen. Kaikki nämä oikeudet koskevat myös vammaisia lapsia ja heidän perheitään.

Isääni muistellen

"Siellä kaukana murhe on mainen. Poissa tuskat ja kyyneleet on. Puvun uuden saa katoavainen, Jonka kirkkaus on muuttumaton. Maasta ostetut kanneltaan soittaa, Uutta virttä myös veisaellen. Herra lapsesi suo aina voittaa, päästä loistoosi Jerusalem".

Sinne kirkkauden maahan sait, isäni muuttaa tästä ajasta omasta sängystäsi ilman tuskaa ja kipua 22 vuotta sitten. Rauha lepäsi kasvoillasi, kun saavuimme vuoteesi äärelle. Kyynelten virratessa poskia pitkin, tulvahtivat kaikki ne ihanat muistot filminauhan tavoin mieleeni.

Luonteeltasi olit hiljainen, et tehnyt numeroa aikaansaannoksistasi, etkä turhia lörpötellyt. Huumori kyllä kulki mukanasi ja saatoit naurattaa ihmisiä sutkautuksillasi.

Isä, sinä olit niin turvallinen. Silloinkin, kun pelkäsin pimeää enkä uskaltanut lähteä yksin ekaluokkalaisena pimeään aamuun koulutielle jo ennen kello seitsemää. Kuljit kanssani naapuriin parin kilometrin matkan, josta lähti toisia lapsia koulutielle. Senkin muistan, kun hankit ensimmäiset sukseni kesken savottapäiväsi. Lunta tulla tupsahti yllättäen lokakuussa isot kinokset ja enkä olisi jaksanut tarpoa 8 km jalkaisin kouluun.

Hevonen ja isä, te kuuluitte yhteen. Metsässä teitte raskaan päivätyön rehkien tukkien kimpussa. Ahersit usein uuvuksiin asti perheesi hyvinvoinnin puolesta. Monena kirpeänä pakkasaamuna veit veljeäni ja minua kouluun hevosella. Siellä vällyjen alla oli niin turvallista ja lämmintä, kuunnella aisakellon kilkatusta ja katsella tähtien tuiketta aamutaivaalla.

Keväisin kuorit puita "pirssissä".Vein sinulle joskus kahvia termospullossa. Istuin vieressäsi haistellen pihkantuoksua, hetki oli vain sinun ja minun.

Rukoillen myös kylvit viljan maahan kasvamaan, teit sen minkä ihminen voi ja Jumala antoi kasvun. Opetit myös meidät lapset kunnioittamaan viljaa Jumalan antina, sitä ei sopinut heittää lautaseltakaan hukkaan.

Sunnuntai oli lepopäivä ja sinäkin isä hiljennyit kuuntelemaan radiosta jumalanpalvelusta ja meidän lasten piti myös tehdä samoin. Iltapäivisin usein kesällä teimme yhdessä ihania onkireissuja tukkinippujen kupeelle ja joimme päiväkahvit rannalla silmiemme edessä kimallus, jonka vain kesäinen järvenpeili voi antaa.

Suomen itsenäisyyden kallisarvoisuus on lähtemättömästi piirtynyt sieluni maisemiin, sinun kauttasi isä. Olithan ollut elämäsi parhaat viisi vuotta siellä jossakin sodan melskeen keskellä, tietämättä palaatko takaisin. Ruumiillisesti et haavoittunut, mutta sielusi oli saanut syvät vammat. Vaistosin sen joskus, kun et sallinut ukkojen "rötinöidä" sotakaskuja kodissamme. '

Vuosien saatossa elämä toi sinut Porvooseen lähellemme. Olit mukana SKL:n työssä näkymättömällä tavallasi, monetkohan vaalijulisteet liimasit ja olit mukana myös johtokunnassa kannustamassa meitä nuorempia.

Nyt Isän päivänä kaipaan sinua, mutta tiedän, että Jeesus oli siellä kuoleman virran toisella puolella rantaa odottamassa. Kerroit nähneesi unta mustasta virrasta, jonka yli sinun piti mennä ihanalle vihreälle niitylle toiselle puolen rantaa. Valkoinen joutsen oli uiskennellut lähelläsi aivankuin odottaen jotakin.

Kiitos isä rakkaudestasi, huolenpidostasi ja hiljaisesta kannustuksestasi elämäntielle.

Pyhäinpäivä vai Holloween

 Halloween juhla ?. Tuo pimeyden palvominen kaikkine kummituksineen on peräti outoa, käsittämätöntä raakkumisjuhlaa. En voi käsittää tätä pimeyden esiinmarssia. Jopa koulujen opettajat komeilevat Fb-sivuilla kummitusasuissa. Koulut ovat tainneet unohtaa oikean Pyhäinpäivän vieton merkityksen. Kristillisten juhlapyhien muuttuminen pakanallisiksi juhliksi on surullista. No sitähän on myös joulu joulupukkeineen ja tonttuineen. Harva koulu uskaltaa enää joulujuhlissa antaa lasten esittää jouluevankeliumin sanomaa. Pääsiäisenä taas luutamummot lentää ja kyöpelinvuoren noita akat käkättää. Helluntain merkitystä tuskin tiedetään. Voi meitä !!
 
Juhlan oikea merkitys:  Pyhäinpäivänä hiljennytään haudalla ja kirkossa
Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia.Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kirkoissa pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä jouluaaton, ensimmäisen adventtisunnuntain, ensimmäisen joulupäivän ja kiirastorstain jälkeen.
Kuolleet ja elävät kristityt liittyvät pyhiin sukupolvien ketjussa
Pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Alkuaan ne olivat erillisiä juhlia. Muistelun kohteena ovat kristikunnan pyhät ja marttyyrit ja muut uskossa Kristukseen kuolleet.
Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin. Uskova liittyy sukupolvien ketjuun ja Jeesukseen, Kristukseen uskovana myös hän on pyhä.