Minä en voi ymmärtää, että
delfiinien siirrosta Kreikkaan on nostettu niin valtaisa kohu. En voi
ymmärtää, että se on niin massiivinen uutisarvoltaan, että
delfiinien matkaa ja kotiutumista pitää seurata valtakunnan
uutiskanavien kautta hetki hetkeltä. En tarkoita, että eläimiä
pitää kohdella huonosti. Mutta näyttää siltä, että eläimien
elämästä ollaan satakertaa enemmän huolestuneempia kuin ihmisten
elämistä ja hyvinvoinnista. Liito-oravatkin syrjäyttävät
vaikkapa tiehankkeita. Eläimillä on oikeus, kuulema. Mutta missä
on vanhusten, pienten lasten tai jopa syntymättömien arvostus ja oikeudet.
Elämän antaja nimittäin näkee jokaisen ihmisen jo idussaan.
Kuuntelin kaupunkilaisten viestejä Maa
Elää tapahtumassa Järvenpään kävelykatu Jannella. Useassa
viestissä nousi esiin vanhusten hoidon epäkohdat paikallisella
tasolla.
Valtakunnan tasolla mm Guggenhaimin
museoon ollaan valmiita upottamaan kymmeniä miljoonia valtionrahaa,
joka on meidän veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti iäkkäät
vanhukset voivat maata pissa- ja kakkavaipoissaan tuntitolkulla.
Vanhukset unohdetaan ”vahingossa” ilman ruokaa useiksi päiviksi,
kuten Järvenpään tapauksessa. Hoitajat eivät ehdi muuta kuin
ovella sanoa; hyvää päivää ja näkemiin. Hoitajat ”nyykistyvät”
työnsä alle, vaikka he rakastaisivat työtänsä. Heitä on liian
vähän. Jokaisella käynnillä on erihoitaja, joka ei välttämättä
tiedä vanhuksen tilannetta koko historian ajalta. Hoidetaan kuin
liukuhihnalla. Onkohan tulevaisuuden robortit inhimillisempiä ?
Syystäkin vanhus kokee turvattomuutta ja pelkoa. Omaiset saattavat
olla kaukana tai he eivät ehdi paneutua iäkkään omaisensa
asioihin. Nämä omaiset ovat usein oman työantajansa vaatimusten
edessä pakahtumassa. Tee enemmän, suorita enemmän. Elämän illan
ehtoo on muuttunut painajaiseksi..
Missä on harmaahapsien kunnioitus.
Elämän parhaassa ohjekirjassa sanotaan: Kunnioita isääsi ja
äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että
kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun
Jumalasi, sinulle antaa.
Kunnioittamattomuuden sato on
kasvamassa. Se näyttää irvokkaat kasvonsa, kovuuden ja kylmyyden,
tuo tullessaan taloudellisen ahdingon, abortit, eutanasiat,
vääristyneen maailman kuvan, lasten yksinäisyyden ja vanhusten
epätoivon.
Politiikkoja syytetään, että emme
ymmärrä tilanteita. Ruohonjuuritason politiikkona on usein voimaton
olo mm budjetin edessä. Virkamies valmistelussa raamit on lyöty
kaulaan. Se on siinä. Enempää ei ole. Sydämessään kokee
vääristymät, mutta jos koko jengillä ei ole sama mieli, niin
minkäs teet. Guggenhaimit, koirapuistot, skeittirampit,
vanhuspuistot ja liito-oravatkin lentävät edelle. Kulttuurin ja
suvaitsevaisuuden nimissä voi vaipat jättää vanhuksilta
vaihtamatta. Kunhan vaan kakku on päältä kaunis, mutta usein se on "silkkoa"
sisältä.
