Ihmettelyä joulun sanoman äärellä

Lk.1:38. Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan." Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.

Maria pyörähti ympäri. Kuka puhuu. Marian silmät leviävät lautasen kokoisiksi. Enkeli Gabriel seisoo hänen edessään puhuen lempeästi. - Älä pelkää.

Marian elämä mullistuu täysin tuon taivaallisen ilmoituksen johdosta. Taivaallinen ilmoitus sisältää kutsun tulla Jeesuksen, Messiaan äidiksi. Tuskin Maria tajuaa, mitä oikeastaan tulee tapahtumaan. Kaikki ruusunpunaiset unelmat tulevista hääjuhlista Joosefin kanssa menevät kertaheitolla uusiksi. Maria on Herran palvelijatar ja hän ottaa nöyränä vastaan ihmeellisen ilmoituksen. Jeesus syntyy.

Koko juutalaisella kansalla oli tietoisuus Jumalan suuruudesta. Jumala oli valmistanut vuosi tuhansia tätä kansaa, jonka kautta Hän ilmoittaisi itsensä koko maailmalle. Kuten Jes.9:5. Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas

Tänä jouluna olen ihmetellyt Maria nöyryyttä. Hän antautuu täysin Jumalan käsiin. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Vain sana, jonka hän saa. Enkeli ilmoittaa vahvistukseksi tiedon Elisabetin raskaudesta. Hän ei epäillyt vaan uskoo ja ojentautui sen mukaan. Aivan käsittämätön nainen. Maailman kaikkeuden Luojan edessä kunnioittava ja nöyrä, joskin ihmetyksestä ehkä hitusen peloissaan..

Tapahtuuko tänään tällaisia ihmeellisiä asioita. Asioita, joita tapahtuu niille ihmisille, jotka nöyränä kumartuvat Jumalan edessä taivaallisen puhuttelun kuullessaan. Sitä voisi sanoa kutsun saamiseksi tehtävään, johon inhimillisesti katsoen ei ole mitään mahdollisuuksia.

Jumala kutsui viattoman nuoren naisen, Marian. Ei ylhäiset häneen kiinnittäneet huomiota. Jumala näkee Marian sydämen, joka rakastaa Herraa ylikaiken.

Herodeskin etsi kauhuissaan jotain kuuluisaa, rikasta, näkyvää kansansuosikkia, joka riistäisi häneltä vallan.

Minulla on muutamia ystäviä, joita Jumala on kuljettanut ihan ihmeellisesti. Kutsunut tehtävään, johon ei ole ollut niinsanottuja valmiuksia.

Ystäväni Laila Tienhaara kuuli Pyhän Hengen puhuvan sydämeensä. On perustettava suomalaisille naisille kristillinen naisten lehti, joka on hyvä henkinen. En minä osaa mitään lehteä toimittaa, vaikeroi Laila. Mutta tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Christina-lehti syntyy ja on tuonut lohdutusta ja rohkaisua naisten elämään yksitoista vuotta. Aina vaan ihmettelen Jumalan suuruutta ja aivan ihmeellistä lahjaa Lailan elämässä. Hän, joka teki elämän työnsä sairaalan välinehuoltajana. Kaukana kirjoittamisesta ja tietojen käsittelyn maailmasta. Ihan ihmeellistä. Jeesus Lailassa.

Toinen ystäväni Päivi Pitko. TV7.n Viron työnjohtaja. Ihan uskomaton tarina siitä, kuinka Pyhä Henki puhuu Päivin sydämelle Viron kansan voittamisesta Jeesukselle. Päivi ei edes tiennyt miten se tapahtuisi. En minä osaa. Mutta nöyränä hän sanoi, tapahtukoon minulle sinun sanasi ja tahtosi mukaan. Tässä ovat tyhjät ja osaamattomat käteni. Hän, Kunnian Kunigas on täyttänyt nuo kädet taidollisuudella, antanut viisautta ja erityisesti voimaa toteuttaa kutsua jo 8 vuotta.

Mitä sanoisinkaan ystävistäni Martti ja Mirja Ojareksesta. Heillä häämötti lokoisat olot tulevaisuudessa. Joutilaisuuden huippuhetket olivat käsilla, kunnes Pyhä Henki puhui heidän sydämilleen. On perustettava kristillinen TV kanava. Kauheaa, miten se on mahdollista. Siinä mullistuu koko elämä. Ei me osata, eikä viitsitä olisi ollut helppo sanoa. Kunnioitus Pyhää Jumalaa kohtaan taivutti heidät nöyrinä Herran edessä. Tapahtukoon meille sanasi mukaan. TV7 syntyi ja loppu onkin sitten suurta ihmettä, jota en voi kuin hämmästellä. 

Jeesus on ihmeellinen ystävissäni. Hän on samanlainen sinulle. Jeesus haluaa sydämesi kokonaan. 

Tässä vain jokunen esimerkki, kuinka Jumala ottaa sen, joka omissa silmissään ei mitään ole käyttöönsä.

Haluatko sinä olla Jeesuksen edessä niinkuin Maria. Tapahtukoon minulle sanasi mukaan. Sillä kutsunhan olet kuullut. 

”Ottaos Herra mun käteni heikot, suo niiden palvella sua. Vie viinitarhaasi työhön ja siellä kasvata armossa mua.” Minun sydämeni laulaa vieläkin tätä laulua

NALLE ODOTTAA JOULUA

Christina-lehden kuva

"Laps hankeen hukkuu unhoittuu", hyräili Jenni taivaltaessaan kotiin City-Marketin joulukuhinasta. Jenni puristi nallea kainalossaan. Hän oli saanut nallen voittona lasten onginnasta leluosastolla. Nallen päälle oli puettu kukallinen mekko, johon kuului valkoinen essu ja pitsipöksyt.

- Mikä sinun nimesi on, kyseli Jenni. Taidat olla hienohelma Selma, aprikoi Jenni.

- Selma matkasi Jennin lämpimässä kainalossa pikkuruiseen pirttiin sisälle. Tupa tuoksui piparkakuille.

- Selma, joulu on viikon päästä touhusi Jenni. Joulua pitää odottaa ja laulaa paljon.

- Osaatko sinä laulaa Selma, tarinoi Jenni.

- Kuule Selma, minä vien sinut tuonne pihalle kuusen oksien alle odottamaan joulua. Sinä voit siellä vilkuttaa ohikulkijoille ja muistuttaa heitä joulusta, jolloin Jeesus syntyi. Ja kertoa siitä etteivät unohda tärkeintä. Muistuta ohikulkijoita laulusta: 

Me käymme joulun viettohon niin maisin miettehin, nuo rikkaan täyttää aatokset ja mielen köyhänkin;suun ruoka, juoma, meno muu. Laps haankeen hukkuu, unhoittuu. Oi,ystävät, jos myöskin me, kuin tietäjämme nuo, veisimme kullan mirhamin tuon rakkaan lapsen luo, niin meille joulu maallinen ois alku joulun taivaisen. 

Jenni koppasi Selman syliinsä ja kiikutti pihapuun kuusen oksien alle.

- Muista tehtäväsi Selma. Sen annan nyt sinulle. Aattoiltana otan sinut pirttiin ja syömme pipareita. 

Selma istui kuusen oksien alla ja vilkutti jokaiselle ohikulkijalle. Kulkijat seisahtuivat ja kuulivat hopeakellojen soiton lumihiutaleiden tanssiessa alas; me käymme joulun viettohon..

Selman onnea ei voinut kylmyys eikä sade hälventää.

- Minulla on tehtävä, Selma tuumi, vaikka pitsipöksyt vähän kastuivat.

Tarina löytyy Christina-lehden Fb- sivuilta/KM
https://www.facebook.com/ChristinaLehti/?fref=ts

Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Mikä ihmeen Halloween juhla. En tunnista moista haamujen ja ”potaattinenien” pelottelujuhlaa suomalaisuuteen kuuluvaksi. Vai onko suvaitsevaisuuden nimissä oltava hiljaa moisesta pimeyden esiintuonnista ja ihannoinnista, kristillisten arvojen kampeamisesta pakanuuden alkukantaiseen puupökkelöiden ym palvontaan.

Marraskuun 5.s päivä on kalenterin mukaan Pyhäinpäivä.

Halloween ei ole sitä muuttunut kristilliseksi juhlaksi, vaikka on yrittänyt. Se on kristillinen juhla.

Uuspakanuus on kyllä ottanut Halloweenin avosylin vastaan, koska sillä voi leikkimielisyyden varjolla vetää lapsia noituuden maailmaan. Tähän loveen ovat langenneet useat koulut jopa päiväkodit opettajineen. Ai niin, eihän suvaitsevaisuuden nimissä saane tätäkään ilmiötä arvostella. Suvaitsevaisuuden nimissä pitää ottaa vastaan kaikenmaailman hölynpölyä, mutta kansamme kestävää kristillistä arvoperustaa tulee murentaa pakanallisilla menoilla.

Toivottavasti vastuulliset vanhemmat heräävät viimeinkin. Lasten peloittelijat, nämä mörköhahmot moottorisahojen kanssa on jo liian konkreettista. Toivon vanhempien ohjaavan lapsiaan tuntemaan maamme kristillisiä arvoja, ja jättävän noituuden ja pimeyden syvyyksiin viettelijät omaan eksytykseensä.

Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Se on pyhien muiston kunnioitusta ja osittain kiitollisuutta korjatusta sadosta ns Kekrin aika.

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Pyhäinpäivän viettoon liittyy monenlaisia tapoja, joista osa periytyy vanhemmasta kekrin vietosta. Kekri on suomalainen syysjuhla. Entisaikaan kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekriä vietetään edelleen, ja viime vuosina se on saanut uusia muotoja aina lähiruokamarkkinoihin asti. Kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Kekrin aika ulottuu syyskuun lopulta marraskuun alkuun, Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään. Tähän saumaan on tungettu pakanallinen Halloween.

Uudempaan kerrostumaan taas kuuluu päivän viettäminen hiljaisissa ja hartaissa tunnelmissa – hautojen kunnostaminen talvea varten sekä kynttilöiden ja kukkien vieminen haudoille. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen aika sankarihautoineen on saanut monet ihmiset kunnioittamaan sukunsa vainajia pyhäinpäivänä kukin ja kynttilöin. 

Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivässä olennaisinta on ajatus kuoleman voittamisesta, uskovien kristittyjen kilvoittelusta tämänpuoleisessa ja autuudesta tuonpuoleisessa. Kristilliseen pyhäinpäivään kuuluukin vainajien muistelun lisäksi myös toivo, sillä kuolema ei merkitse loppua, vaan ikuista elämää Kristuksen tuomassa valkeudessa, josta pyhäinpäivän kynttilöidenkin ajatellaan muistuttavan.

Missä on vanhusten, pienten lasten tai jopa syntymättömien arvostusja oikeudet

Minä en voi ymmärtää, että delfiinien siirrosta Kreikkaan on nostettu niin valtaisa kohu. En voi ymmärtää, että se on niin massiivinen uutisarvoltaan, että delfiinien matkaa ja kotiutumista pitää seurata valtakunnan uutiskanavien kautta hetki hetkeltä. En tarkoita, että eläimiä pitää kohdella huonosti. Mutta näyttää siltä, että eläimien elämästä ollaan satakertaa enemmän huolestuneempia kuin ihmisten elämistä ja hyvinvoinnista. Liito-oravatkin syrjäyttävät vaikkapa tiehankkeita. Eläimillä on oikeus, kuulema. Mutta missä on vanhusten, pienten lasten tai jopa syntymättömien arvostus ja oikeudet. Elämän antaja nimittäin näkee jokaisen ihmisen jo idussaan.

Kuuntelin kaupunkilaisten viestejä Maa Elää tapahtumassa Järvenpään kävelykatu Jannella. Useassa viestissä nousi esiin vanhusten hoidon epäkohdat paikallisella tasolla.

Valtakunnan tasolla mm Guggenhaimin museoon ollaan valmiita upottamaan kymmeniä miljoonia valtionrahaa, joka on meidän veronmaksajien kukkarosta. Vastaavasti iäkkäät vanhukset voivat maata pissa- ja kakkavaipoissaan tuntitolkulla. Vanhukset unohdetaan ”vahingossa” ilman ruokaa useiksi päiviksi, kuten Järvenpään tapauksessa. Hoitajat eivät ehdi muuta kuin ovella sanoa; hyvää päivää ja näkemiin. Hoitajat ”nyykistyvät” työnsä alle, vaikka he rakastaisivat työtänsä. Heitä on liian vähän. Jokaisella käynnillä on erihoitaja, joka ei välttämättä tiedä vanhuksen tilannetta koko historian ajalta. Hoidetaan kuin liukuhihnalla. Onkohan tulevaisuuden robortit inhimillisempiä ? Syystäkin vanhus kokee turvattomuutta ja pelkoa. Omaiset saattavat olla kaukana tai he eivät ehdi paneutua iäkkään omaisensa asioihin. Nämä omaiset ovat usein oman työantajansa vaatimusten edessä pakahtumassa. Tee enemmän, suorita enemmän. Elämän illan ehtoo on muuttunut painajaiseksi..

Missä on harmaahapsien kunnioitus. Elämän parhaassa ohjekirjassa sanotaan: Kunnioita isääsi ja äitiäsi, niinkuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt, että kauan eläisit ja menestyisit siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa.

Kunnioittamattomuuden sato on kasvamassa. Se näyttää irvokkaat kasvonsa, kovuuden ja kylmyyden, tuo tullessaan taloudellisen ahdingon, abortit, eutanasiat, vääristyneen maailman kuvan, lasten yksinäisyyden ja vanhusten epätoivon.

Politiikkoja syytetään, että emme ymmärrä tilanteita. Ruohonjuuritason politiikkona on usein voimaton olo mm budjetin edessä. Virkamies valmistelussa raamit on lyöty kaulaan. Se on siinä. Enempää ei ole. Sydämessään kokee vääristymät, mutta jos koko jengillä ei ole sama mieli, niin minkäs teet. Guggenhaimit, koirapuistot, skeittirampit, vanhuspuistot ja liito-oravatkin lentävät edelle. Kulttuurin ja suvaitsevaisuuden nimissä voi vaipat jättää vanhuksilta vaihtamatta. Kunhan vaan kakku on päältä kaunis, mutta usein se on "silkkoa" sisältä.

Puimalan takana

Keväällä istuin erään koulun keväisessä juhlassa. Oppilaat esittivät ohjelmaa innoissaan ja yleisö taputti raikuvasti. Juhlan lopuksi jaettiin kannustusstipendejä ja rohkaisuja oppilaille. Seurasin tapahtumaa. Jokainen tuli vurollaan noutamaan palkintoaan. Yhtä asiaa jäin ihmettelemään. Kukaan oppilaista ei niiannut eikä kumartanut saadessaan käteensä lahjan. Olin ällistynyt. Eikö enää opeteta mitään kohteliaan käyttäymisen perusasioita. Näytti niin tylyltä, kun lapsi vain tarttui ojennettuun kirjekuoreensa. Olen sentään vuosien saatossa istunut monissa koulujen kevätjuhlissa luottamustoimienikin puitteissa. En ole aiemmin huomannut moista (on kylläkin jokunen vuosi jäänyt väliin).

Lapsuuteni kesiin kuului kesävieraana topakka "opettaja-serkku". Hän oli vanhanajan kansakoulun opettaja. Helläsydäminen ja perinteisiä arvoja kunnioittava opastaessaan myös meitä sukulaislapsia. Usein hän painotti kuinka tärkeää on oppia sydämen sivistystä elämän matkalle.

Hänen mielestään se oli myös hyvien käytöstapojen opettelua, ihmisen kunnioittamista olipa hän rikas tai köyhä tai elämän tilanteensa mikä tahansa. Siitä innostuneena veljeni kanssa opettelimme käytöstapoja puimalan takana. Hän kumartamista ja minä tietenkin niiaamista.

Minua on siis opetettu tervehtimään astuessani huoneeseen, sanomaan kiitos ja ole hyvä, kunnioittamaan vanhempia. Nousemaan penkiltä vaikka olisi kuinka hyvä asento jottei vanhemman henkilön tarvitse seistä, sanomaan täti ja setä.

Pitämään ovea auki sen sijaan että antaisin sen lävähtää toisen naamalle, pyytämään anteeksi silloin kun on syytä. 
Auttamaan apua tarvitsevaa. Rakastamaan lähimmäisiäni heidän itsensä vuoksi, ei siksi mitä voin heiltä saada.

Opin myös, että muita tulee kohdella niinkuin toivoo itseään kohdeltavan!

Ei kai EU ole sekaantunut direktiiveillään käyttäytymisen sääntelyyn?

Valitettavan moni ei tiedä näitä peruskäyttäytymiseen kuuluvia asioita, koska ei ole saanut minkäänlaista kasvatusta ja sen huomaa. Kyse on kunnioituksesta.

Kansalaisaloitehan tässä on tehtävä, että saadaan perusasiat käyttäytymisestä kuntoon.

"Olutkarsinat" poistuvat - ajatteleeko hallitus yhtään mitään

Yle Uutisten sivuilta

Hallituspuolueet pääsivät tänään torstaina (19.5) sopuun alkoholipolitiikan uusista linjauksista. Kokosimme yhteen huomattavimmat muutokset:

1. Ravintolat saavat alkaa myydä enintään 5,5-prosenttisia alkoholijuomia ulos

2. Nelosoluet (5,5 %) tulevat ruokakauppoihin

3. Myös vahvoja lonkeroita saa jatkossa myydä ruokakaupoissa

4. Pienpanimot saavat myydä vahvempia tuotteitaan ulos

5. Alkot saavat olla auki klo 21 asti nykyisen klo 20 sijaan

6. Erillisistä jatkoaikaluvista luovutaan, joten kaikki anniskeluravintolat saavat tarjoilla alkoholia klo 4:ään asti.

7. Ravintoloiden erilliset A- ja B-oikeudet poistuvat

8. Festivaalien "olutkarsinat" poistuvat, kun anniskelualueiden sääntely kevenee

9. Oluen ja viinin kotivalmistuksen raaka-ainerajoitukset poistuvat ja valmistus käymisteitse on sallittu ilman muita ehtoja

10. 16-vuotta täyttäneet saavat anniskella alkoholia vuorovastaavan valvonnassa

11. Alkoholin mainontaa vapautetaan mm. Valmistajien ja tukkumyyjien tuoteluettelot voidaan esitellä painettuina tai verkossa ja happy hour -mainonta vapautuu

”Sipilän hallitus vapauttaa alkoholin myynin, vaikka kaikki terveysalan järjestöt ovat sitä vastaan. Nyt katosi valtion talousarviosta pohja, kun alkoholin myynnin kasvun haittojen kustannukset tulevat maksuun. Kysymys on sadoista miljoonista,”sanoo Antero Laukkanen

Minä ihmettelen.

- Ajatteleeko hallitus lainkaan niitä monia rokuli- ja tehottomia työpäiviä, jotka hulahtavat kurkusta alas alkon voimalla. Ajatteleeko hallitus ollenkaan niitä naisia, jotka joutuvat humalapäisen miehen ( myös päinvastoin) väkivallan kohteiksi.

-Ajatteleeko hallitus niitä ruttaantuneita peltikasoja, jotka sinkoutuvat teiden penkoille vammauttaen ihmiset. Ajatteleeko hallitus yhtään mitään......

- Useimmilla alkaa alkoholismi juuri noista kaljoista ja lonkeroista. Nyt alkoholistiksi tulo on entistä helpompaa. Kun mistään muualta illalla ei saa enää alkoholia, niin ravintolat saa myydä sitä ulos, kun jo ennestään känniset sitä kinuavat.

- Hallitus voisi sitten samantien päättää, että alkoholisteja ei hoideta. Se olis yhtä julmaa kuin tämä ehdotus. Sillä auttaminen ei toinna mitään, kun hanat on auki suunnilleen yötä päivää.

- Ajatteleeko hallitus ollenkaan, kuinka monen lapsen ja nuoren sydän on pirstaleina alkohlisoituneitten mm vanhempien vuoksi, jotka ovat kykenemättömiä huolehtimaan jälkikasvustaan.

- Onko hallitus menettänyt kykynsä ajatella seuraamuksia

Tyttö, poika vai joku muu

Ei ole totta, mitä luin. Keski-Uusimaa lehti 17.4. Seksuaalisuus vaivaa lapsia artikkelissa

kerrotaan lasten ja nuorten ahdistuneisuudesta. 

Yläkouluikäiset ja sitä vanhemmat lapset etsivät omaa sukupuoli-identiteettiään, jota ei heille ole kunnolla kerrottu. Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntija Heidi Holappa valistaa, ettei kaikista lapsista kasva isoina heteroita tai tyttöjä ja poikia.

Jokaisella lapsella on oikeus olla sinut itsensä kanssa. Kenen itsensä kanssa, kun lapsi ei tiedä onko hän tyttö vai poika vai joku muu (koirako). Sitä ei hänelle kerrota, vaan hän ilmoittaa sen joskus, kun pääsee siitä selville. Holappa väittää, että lapsen identiteetin kunnioittaminen ei ole mielipide vaan ihmisoikeuskysymys, jota tulee kunnioittaa.

Topelius on muistaakseni kirjoittanut sadun Kasperista. Kasper ei saanut oppia mitään vaan eli eläinten kanssa. Pitkätukkaisena hän kiipeili puissa ja murisi kuin koira.

Tällaista typeryyttä aikuisten tulee kunnioittaa ihmisoikeutena. On se vaan kummallista, että suurin osa suomalaisista, jotka tuntevat oman sukupuoli-identiteettinsä, ja elävät sitä todeksi joka päivä sallii tällaisen järjettömyyden.

Ihmisoikeus on sitä, että lapsi saa tietää onko hän tyttö vai poika ja että hänellä on isä ja äiti, jotka vastaavat lastensa ja nuortensa mieltä vaivaaviin kysymyksiin ja tukevat lapsensa kasvua arjen haasteissa täyteen miehuuteen ja naiseuteen.

Onpa lastensuojeluliitto poikennut fokuksestaan ja tähän samaan lauluun yhtyy myös opetushallitus. Opetushallitus on tietämätön, että onko sukupuolia kaksi vai enemmän. Onpa kuulunut jo viestejä, että lapsen sukupuolen ilmoittaminen syntyessä on salattava. On vain vauva. Nyt kyllä tarviin nitroja.

Mikä on sellainen lastensuojeluliitto ja opetushallitus, joka antaa repiä tässä kieroutuneessa yhteiskunnassa lapset irti omasta identiteetistään ? Se on se vanha valehtelija, joka ei ole tullut muuta kuin varastamaan, tappamaan, tuhoamaan. Se tuhoaa lasten luonnollisen itsetunnon ja henkisen kehittymisen ja raatelee heidät jo kehdossa. Se ei kunnioita tippaakaan, että mieheksi ja naiseksi meidät on luotu.

Ei ihme, että lapset ja nuoret ovat masentuneita ja ahdistuneita, kuten artikkeli kertoi.

Herätkää isät ja äidit. 

MLL.n tai yhteiskunnan raadeltaviksi lapsiamme ei tule jättää.

Miksi kukaan ei tule auttamaan

”Kerran lähti mies, alas kulkemaan Jerusalemista alas Jerikkoon päin. Sillä tiellä sai, kovan kohtalon ryövärien käsiin joutui hän.”
Ajassamme on monia ryöväreitä, jotka varastavat ihmisen elämän. Ryöväreistä työvärein on viina. Vaikka sanotaan; viina on viisasten juoma. Se tarkoittaa, että alkoholia pitää käyttää viisaasti, ettei viina olisi haitaksi. Runsas käyttö nimittäin lisää sairastumisen vaaraa ja lyhentää elinikää.
Alkoholin käytöstä aiheutuu vuosittain miljardien laskun yhteiskunnalle. Välittömät kustannukset n. 1,3 miljardin euron ja kokonaiskustannukset nousevat jopa kuuteen miljardiin euroon vuodessa. Alkoholi on taustalla jopa 80 prosentissa kaikista henkirikoksistamme. Joka toinen sairaaloiden viikonloppupäivystyksen tapaturmapotilas on humalassa. Tehohoidon paikoista joka neljännen vie alkoholin aiheuttama sairaus.
Tuhansien turvallisuuden, terveyden ja oikeudenhoidon ammattilaisten työ on alkoholihaittojen jälkikorjaamista. Alkoholihaittojen kustannukset ovat niin suuret, että ne kattaisivat valtiontalouden budjetin alijäämää. Ei tarvsisi kärvistellä ja vatuloida iltapuhteita yhteiskuntasopimuksen kanssa.

Arjen esimerkki iltapaäiväruuhkan aikaan Järvenpäässä tällä viikolla.
Ystäväni istuu työpäivän jälkeen väsyneenä autossaan punaisissa liikennevaloissa ihmisvilinää katsellen. Hän kertoo." Edessä olevalla suojatiellä hoipertelee vahvassa humalassa oleva kadunmies. Hän kaatuu keskellä suojatietä lyöden otsansa märkään asfalttiin. Hän nousee kontilleen ja yrittää nousta ylös lyöden päänsä kuitenkin uudelleen katuun. Ja vielä uudelleen. Veri tippuu valtoimenaan. Kukaan ei tule auttamaan, vaikka risteysalueella on useita ihmisiä. Autot seisovat kuin tuijottaen näytöstä. Tajuan, että minun on mentävä apuun. Saan oikaistua autoni jotenkuten turvallisesti kadun sivuun ja juoksen auttamaan edelleen ylös yrittävää veristä miestä. On vaikeaa saada humalainen, lähes hervoton mies nostettua ylös maasta. Veri värjää asfalttia punaisella. Edelleenkään kukaan ei tule auttamaan, vaikka silminnäkijöitä on paljon. Eikö joku mies voisi tulla auttamaan nostamisessa? Uskomatonta.
Lopulta paikalle saapuu onneksi kaksi avuliasta naista, jotka ihmettelevät närkästyneinä, ettei muita auttajia näkynyt. Ihmiset istuvat autoissaan ja katselevat. Naiset soittavat ambulanssin ja painelevat lunta miehen ruhjoutuneeseen otsaan. He jäävät odottamaan ambulanssin tuloa. Minä jatkan matkaani ajatusmyrskyn keskellä. Olen tyrmistynyt. Miksi kukaan ei tullut auttamaan? Eikö humalaista ihmistä tarvitse auttaa, koska hän on itse tilanteensa aiheuttanut? Eikö likaista ja viinalta haisevaa syrjäytynyttä ihmistä tarvitse auttaa?”

Tämä, itseään ”sivistyneinä” pitävien ihmisten juoma ei ryöstä ainoastaa ihmisten tereveyttä vaan vie usein lähimmäiset halveksunnan ja välinpitämättömyyden uhreiksi.
En voi ymmärtää näitä alkoholin vapauttamiseen tähtääviä toimia kauppojen aukioloaikojen laajentumisten myötä ja vaatimusta entistä vahvempien viinien sijoittamisista kaupppojen hyllyihin. En vaan voi ymmärtää tätä tuhoisaa viinan kulutuksen lisäämisen lietsontaa. Ryöväri on liikkeellä, joka vain varastaa, tappaa ja tuhoaa ihmisen elämän.
Papit ja leeviitat kulkevat ohitse. Katso itse eteesi. Vain samarialainen, tässä tapauksessa nuori naisopettaja näkee auttettavan hädän kumartuen haisevan ja elämän ryöväämän ihmisen puoleen.

Peite on lyhyt

VR.n alentaa lippujen hintaa 25%. Hurraa !! Hetkinen !? Junavuoroja aiottiin lakkauttaa joiltakin rataosuuksilta. Armonaikaa tuli vielä vuoden loppuun vai miten se nyt oli. Onko VR yhtäkkiä rikastunut, kun voi alentaa hintojaan. Vielä mitä. Köyhä kuin kirkonrotta. Rahat otetaan eläkeläisiltä, lapsilta ja opiskelijoilta. He saavat vain normaalilipun hinnasta 20-40% alennusta kun se ennen oli 50%. Vieläpä 4-6 vuotiaat ulotetaan maksun piiriin. Sillähän se on katettu tuo riemastuttava alennus.

On varsinaista hölmöläisten puuhaa. Hölmöläisten peite oli käynyt lyhyeksi. Siinäpä pähkäiltiin tovi, miten saada riittävän pitkä peite. Älynväläys syntyi. Leikataan alareunasta pala ja ommellaan se sitten yläreunaan. Wau. Kaikki riemuitsivat onnistuneesta operaatiosta ja painuivat nukkumaan peitteensä alle tyytyväisinä vaikka varpaat jäivät ulkopuolelle.

Samaan aikaan väännetään yhteiskuntasopimuksesta sopua, palkansaajat eivät tyydy peiton lyhyyteen. Otetaan se eläkeläisiltä. Eläkettä lisää 0%. Nostetaan päivähoitomaksuja. Korotetaan terveyskeskusmaksuja, Järvenpäässä 20%. Sähkönsiirto kallistuu kolmisenkymmentä prosenttia. Eikä tuo ruokakaan ole kovin edullista halpuutuksesta huolimatta. Leivässäkin on enemmän reikiä kuin syötävää. Kaikenkukkuraksi kansa yritetään juottaa "umpitunneliin" alkon tuotteilla ettei vaan kukaan huomaisi mitään. Tarkoitan aukiolo aikojen pidentämistä ravintoloissa. Kaupan aukioloaikojen vapauttamista. Vaatimusta viinien tuomisesta elintarvikeliikkeisiin.

Atuluk, ouj aj ysyp assamlennut, sanoisi hölmöläinen vierasta kieltä opittuaan.

Aina tommonen

Kerran minulle heitettiin aika hassu kysymys. ”Kyllikki, oletko sinä aina ollut tommonen?”

Millanen, kummastelin. No, aina kristillisessä puolueessa. Et juo viinaa etkä tupakoi. Oletko ollut aina saman miehen kanssa. Ja tuollainen uskonnollinen. Vähän aikaa kakistelin, että mitä....

Kyllä, olen aina ollut tämmöinen tai tuommoinen. Annoin elämäni Jeesukslle 11 vuotiaana. Pyysin, Jeesus, anna syntini anteeksi ja tule minun elämääni. Evankelisluterilaisen seurakunnan tyttötyöntekijä julisti syntini anteeksi. Itkin kuin Niagaran putoukset syntisyyttäni. Siitä lähti tieni Jeesuksen kanssa. Tämä tie on varjellut minut viinalta ja tupakalta ja muilta harhapoluilta, joilla olisin voinut elämäni tuhota. Tietty houkutuksia on ollut, mutta Jumalan ihmeellinen armo on kannatellut. Pyhä Henki on auttanut tahtomaan muuta kuin esim. viinahuuruja tai syrjähyppyjä avioliitossa.

Ukkoni näin ekakerran 15 vuotiaana. Enkä ole edes pussannut ketään muuta. 

Kristilliseen puolueeseen liityin 20 vuotiaana Se on ollut itsestään selvyys enkä muihin puolueisiin ole haikaillut.

Sinäkin voit antaa elämäsi Jeesukselle. Rukoile niinkuin minä aikoinaan. Ja elämäsi saa vahvan perustan. 

Kannattaa olla tommonen.