Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Mikä ihmeen Halloween juhla. En tunnista moista haamujen ja ”potaattinenien” pelottelujuhlaa suomalaisuuteen kuuluvaksi. Vai onko suvaitsevaisuuden nimissä oltava hiljaa moisesta pimeyden esiintuonnista ja ihannoinnista, kristillisten arvojen kampeamisesta pakanuuden alkukantaiseen puupökkelöiden ym palvontaan.

Marraskuun 5.s päivä on kalenterin mukaan Pyhäinpäivä.

Halloween ei ole sitä muuttunut kristilliseksi juhlaksi, vaikka on yrittänyt. Se on kristillinen juhla.

Uuspakanuus on kyllä ottanut Halloweenin avosylin vastaan, koska sillä voi leikkimielisyyden varjolla vetää lapsia noituuden maailmaan. Tähän loveen ovat langenneet useat koulut jopa päiväkodit opettajineen. Ai niin, eihän suvaitsevaisuuden nimissä saane tätäkään ilmiötä arvostella. Suvaitsevaisuuden nimissä pitää ottaa vastaan kaikenmaailman hölynpölyä, mutta kansamme kestävää kristillistä arvoperustaa tulee murentaa pakanallisilla menoilla.

Toivottavasti vastuulliset vanhemmat heräävät viimeinkin. Lasten peloittelijat, nämä mörköhahmot moottorisahojen kanssa on jo liian konkreettista. Toivon vanhempien ohjaavan lapsiaan tuntemaan maamme kristillisiä arvoja, ja jättävän noituuden ja pimeyden syvyyksiin viettelijät omaan eksytykseensä.

Suomalainen pyhäinpäivä ei ole lakanat korvissa juoksentelevien haamujen-, taikka irvistelevien kurpitsoiden juhla.

Se on pyhien muiston kunnioitusta ja osittain kiitollisuutta korjatusta sadosta ns Kekrin aika.

Pyhäinpäivä on sulautuma kahdesta juhlasta, kaikkien pyhien päivästä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivästä. Siten muistelun kohteena ovat sekä kaikki kristikunnan marttyyrit että muut uskossa Kristukseen kuolleet. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Pyhäinpäivän viettoon liittyy monenlaisia tapoja, joista osa periytyy vanhemmasta kekrin vietosta. Kekri on suomalainen syysjuhla. Entisaikaan kekrinä juhlittiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekriä vietetään edelleen, ja viime vuosina se on saanut uusia muotoja aina lähiruokamarkkinoihin asti. Kekrin ytimessä ovat yhteisöllisyys yli sukupolvirajojen, irtiotto arjesta sekä tietysti herkuttelu uuden sadon antimilla. Kekrin aika ulottuu syyskuun lopulta marraskuun alkuun, Mikkelinpäivästä Pyhäinpäivään. Tähän saumaan on tungettu pakanallinen Halloween.

Uudempaan kerrostumaan taas kuuluu päivän viettäminen hiljaisissa ja hartaissa tunnelmissa – hautojen kunnostaminen talvea varten sekä kynttilöiden ja kukkien vieminen haudoille. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeinen aika sankarihautoineen on saanut monet ihmiset kunnioittamaan sukunsa vainajia pyhäinpäivänä kukin ja kynttilöin. 

Kristillisestä näkökulmasta pyhäinpäivässä olennaisinta on ajatus kuoleman voittamisesta, uskovien kristittyjen kilvoittelusta tämänpuoleisessa ja autuudesta tuonpuoleisessa. Kristilliseen pyhäinpäivään kuuluukin vainajien muistelun lisäksi myös toivo, sillä kuolema ei merkitse loppua, vaan ikuista elämää Kristuksen tuomassa valkeudessa, josta pyhäinpäivän kynttilöidenkin ajatellaan muistuttavan.