tiistai 10. joulukuuta 2013

Järvenpään talous tiukoilla

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut                                       Budjettipuhe 2014

Järvenpään talouden tilanne on haasteellinen. Edessä on laihoja ja vieläkin laihempia vuosia.
Monet valtiovallan asettamat velvoitteet painavat kaupungin hartioita ylenmäärin. Talouden romahtaminen tuottaa harmaita hiuksia Erkin päähän kuin myös ”meidän Minnan” energiseen toimintaan.

Koko Euroopan talous on taantunut. Suomi-laiva uppoaa, jos EKP ei auta - ainakin nämä neljä ammusta osuvat vesirajan alle. Uutisoi Yle (4.12.13) Ville Kolari
Näiden ammusten vaikutus heijastaa vahvasti kuntatalouteenkin. 

Ensimmäinen ammus tulee Euroopasta - Suomen Euroopan vientiä rajoittaa kuitenkin se, että investoinnit ovat edelleen alamaissa ja Suomen teollisuus tuottaa ennen kaikkea hyödykkeitä investoiville talouksille.

Toinen ammus Venäjältä - Venäjällä ei investoida ja kulutus laskee. Ongelmat iskevät suoraan Suomen suoneen.

Kolmas ammus tulee sisältä päin - Nordean mukaan työllisyys heikkenee ainakin ensi syksyyn saakka ja kulutus kasvaa selvästi tavanomaista vähemmän. Kotimaista kulutusta laskevat myös verojen korotukset.

Neljäs ammus -Neljäs ammus on oikeastaan ammuksen puute. Valtion velan suhde bruttokansantuotteeseen on käynyt niin heikoksi, että lisävelkaantumista on hillittävä kaikin keinoin. Ja kun omia ”säästöjä ” ei esimerkiksi Norjan tapaan ole, on Suomen elvyttämisvara nolla.
Nordean mukaan euron kurssi on saatava alas, jotta eurooppalaisten ja tuotteiden ostohaluille saadaan uutta pontta ja kaupankäynti vauhtiin.”

Oman valuutan aikaan devalvoitiin, mutta nyt se ei ole mahdollista koska olemme yhtä suurta perhettä Euroopassa

Kaupunginjohtajan katsauksen mukaan kestävyysvajeemme on 75 milj.euroa 2014-2018. Jos näin on, tietää se jokaiselle vuodelle valtavaa hevoskuuria leikkauksineen ja muine toimenpiteineen. Kuka tai mikä voi sitä kestää.
Keskityn tässä puheenvuorossa lapsiin kohdistuviin asioihin vaikka ikääntyneiden hoitaminen ja terveyspalvelut ovat erittäin tärkeitä. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuutemme. Ei se, että itkemme ikääntyneiden määrän nopeaa kasvua ja palveluiden tarpeiden lisääntymistä voi olla kunniallinen viesti. Olemme olleet kunniattomia kansakuntana, emmekä ole sallineet syntyä uusia sukupolvia. Olemme menettäneet noin puolen miljoonan käsiparin palvelevat työt. Tilanteemme olisi toisenlainen, jos näin ei olisi tapahtunut.
Olen kuitenkin osin tyytyväinen, että musiikin- ja englannin painotusluokat saavat jatkaa. Varhaiskasvatuksen avustajien määrän leikkausta ei toteuta. Perusopetuksen koulunkäyntiavustajien vähennystä ei toteuta (sivu 10) mutta toisaalla lukee kuitenkin sivulla 52, että koulunkäynninohjaajien vähennys 53000€ Mitä tämä tarkoittaa. Erittäin pettynyt olen ehdotukseen Järvenpää-lisän poistamisesta. Tämä jos mikä on lyhytnäköistä ja säästämätöntä asioiden hoitamista. On tosi kylmää politiikkaa sanoa: Kyllä jokainen voi lapsia hoitaa kotona, mutta siitä ei vaan makseta kaupungin kukkarosta. Mutta ollaan valmiit maksamaan päiväkodin kustannuksista ja siitä että naapurin täti hoitaa lapsesi. !! Takuulla tulee kuluja enemmän, kun päiväkoteja ja ryhmiä joudutaan lisäämään. Olen Keskustalaisten esityksen kannalla, ettei Järvenpää lisästä luovuta.

Mutta kuitenkin näistä taloudellista vaikeuksista ei selvitä muuta kuin yksimielisesti yhteen hiileen puhaltamalla, jossa vaivaista armahdetaan ja heikoimmasta pidetään erityistä huolta.
Esitän kiitokset ahkerille viranhaltijoille. He ovat tehneet parhaansa.
Menestyköön Järvenpää. Toivotan Joulurauhaa kaikille.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pattitilanne

Se on sitten pattitilanne. Siinä sitä silmät ymmyrkäisinä ällistellään. Miten se on mahdollista. Miten se on päässyt syntymään. Lamaannus pyyhkäisee yli. Sehän on yhtä kuin ettei tilanteelle voida tehdä yhtään mitään. Kukaan ei tiedä miten tähän on tultu ja mistä kaikki alkoi. Hankalinta on selvitä patin kanssa eteenpäin, tuskin ollenkaan. Voikohan sitä edes puhkaista?

Tämä patti yllättää mitä uskomattomimmissa tilanteissa, tapahtumissa ja asioissa. Se voi kohdata yhteisöjä, työpaikkoja, perheitä tai mitä tahansa, jossa kaksi tai useampi osapuoli yrittää sovittaa näkemyksiään yhteen. Tietä vain ei löydy tyydyttävään ratkaisuun. Patti vain jököttää paikallaan kuin mustekala, joka on lonkeronsa nielaissut sisälleen. Kukaan ei uskalla koskea jälkiseurausten pelossa. Pattitilanne on paha juttu.

Tuntuu joskus siltä, että tämä hirvittävä työttömyyskin on pattitilanne, jos mikä. Kyllä sille patille "mustekalalle" on yritetty jotain tehdä mutta patti ei ole pienentynyt. Valtion velkaantumisen patti kasvaa yhtälailla eikä sille saada kunnon kuria. Työmarkkinoilla vaikuttava patti nielee lonkeroihinsa mitä mielettömämpiä asioita lakkoineen päivineen. Siinä menee nokiat, stx.t, metsot,stora ensot, talvivaarat. Pattitilanteita voi syntyä mitä arkisimpien asioiden keskellä. Monesti patti kasvaa mittaamattomiin suhteisiin mm. uuden ja vanhan kohdatessa. Vanha pitää lujasti kiinni menneisyydestä. Näin on aina ollut ja näin se vastakin tapahtuu. Uusi puolestaan yrittää myrskytuulen lailla puskea eteenpäin. Tässä kieputuksessa syntyy tosi pattitilanne. No, helpotushan se on. Syntipukki löytyi, pattitilannetta tuosta kaikesta voi syyttää.Pahat on patit kuntien budjetien väännöissä ja suorastaan "iilimatomaiset" valtionvelan kasvussa. Ollaan kiikissä. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä "EU.a" Euroopassa. Et voi kansalliselle hädällesi tehdä mitään. Suomen markan aikaan devalvointiin, kun hätä tuli. Nyt et voi.

Mistä ainekset moisen pattitilanteen syntymiselle. Siemenet patille lähtevät jo hyvin kaukaa. Itsekkyys ja katkeruus niin yksilöiden kuin yhteisöidenkin keskellä antaa suotuisan maaperän pattitilanteen syntymiselle. Siihen kun höystetään vielä "perisuomalainen" kateus mukaan, niin kyllähän patteja löytyy joka nurkasta. Itsesäälissäkin pattitilanteen synnyttyä on niin mukava kieriskellä. Ja periksi en anna, kun minä, minä, minä, minun oikeus jne. Niin vaikkapa, minulla on oikeus istua bussipysäkin odotuspenkin selkänojalla ja kurata istuinosa niin, ettei väsynyt kulkija voi siihen istua sotkematta vaatteitaan. Tai työttömän pitää lojua kotona eikä hän saa mennä työttömyyskorvaustaan vastaan töihin johonkin, jossa tarvittaisiin kipeästi apua. Joku voi mokomasta rikastua. Mieluummin lähetetään vaikkapa erilaisille kursseille kurssikeskuksiin "aikuisten päivähoitoon". Siihen kyllä rahoja löytyy.

Olisikohan mitään keinoa välttää noita inhottavia pattitilanteita. Muutamia ajatuksia ihmissuhdekursseilta, sopivat suurempiinkin ympyröihin Myönnä virheesi, että olen väärässä. Kiitos Sinulle, hoidit homman todella hyvin. Kysy, mitä mieltä sinä olet. Kuule vastaus, äläkä vain kuuntele. Voitko auttaa ja huolehtia. Tärkeä sana on ME = sinä ja minä. Ja vähemmän tärkeä sana on minä. Ajatelkaa toinen toisenne parasta. Se miten toivot itseäsi kohdeltavan, kohtele samoin toista ja pattitilanteita ei pääse syntymään. Mitähän se Sarasvuo oikein saarnasi. Jotain lähimmäisen huomioimisesta ja rakastamisesta. Hmm....

maanantai 18. marraskuuta 2013

Lapsen puolesta


Hymyily

Sivelen armaita kasvojasi,
poskesi pientä omenaa.
Siroja, kirkkaita kulmiasi
tukkaasi silkinruskeaa.
Nenääsi pientä ja lystikästä
- sinua ilman en elämästä
mitään saattaisi aavistaa.
Vain sinun luonasi rakkaani, pieni,
löysin kirkkaan selkeän tieni,
iloni yksinkertaisen.
Olen vain suojeleva syli.
Kasva kauas äitisi yli.
(Aale Tynni)

Jokaisella lapsella on mielipiteitä ja sanottavaa. Jokaisella lapsella on oikeus leikkiin ja vapaa-ajan toimintaan. Jokaisen lapsen perheellä on oikeus saada tukea ja apua jaksamiseen. Kaikki nämä oikeudet koskevat myös vammaisia lapsia ja heidän perheitään.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Isääni muistellen


"Siellä kaukana murhe on mainen. Poissa tuskat ja kyyneleet on. Puvun uuden saa katoavainen, Jonka kirkkaus on muuttumaton. Maasta ostetut kanneltaan soittaa, Uutta virttä myös veisaellen. Herra lapsesi suo aina voittaa, päästä loistoosi Jerusalem".

Sinne kirkkauden maahan sait, isäni muuttaa tästä ajasta omasta sängystäsi ilman tuskaa ja kipua 22 vuotta sitten. Rauha lepäsi kasvoillasi, kun saavuimme vuoteesi äärelle. Kyynelten virratessa poskia pitkin, tulvahtivat kaikki ne ihanat muistot filminauhan tavoin mieleeni.

Luonteeltasi olit hiljainen, et tehnyt numeroa aikaansaannoksistasi, etkä turhia lörpötellyt. Huumori kyllä kulki mukanasi ja saatoit naurattaa ihmisiä sutkautuksillasi.

Isä, sinä olit niin turvallinen. Silloinkin, kun pelkäsin pimeää enkä uskaltanut lähteä yksin ekaluokkalaisena pimeään aamuun koulutielle jo ennen kello seitsemää. Kuljit kanssani naapuriin parin kilometrin matkan, josta lähti toisia lapsia koulutielle. Senkin muistan, kun hankit ensimmäiset sukseni kesken savottapäiväsi. Lunta tulla tupsahti yllättäen lokakuussa isot kinokset ja enkä olisi jaksanut tarpoa 8 km jalkaisin kouluun.

Hevonen ja isä, te kuuluitte yhteen. Metsässä teitte raskaan päivätyön rehkien tukkien kimpussa. Ahersit usein uuvuksiin asti perheesi hyvinvoinnin puolesta. Monena kirpeänä pakkasaamuna veit veljeäni ja minua kouluun hevosella. Siellä vällyjen alla oli niin turvallista ja lämmintä, kuunnella aisakellon kilkatusta ja katsella tähtien tuiketta aamutaivaalla.

Keväisin kuorit puita "pirssissä".Vein sinulle joskus kahvia termospullossa. Istuin vieressäsi haistellen pihkantuoksua, hetki oli vain sinun ja minun.

Rukoillen myös kylvit viljan maahan kasvamaan, teit sen minkä ihminen voi ja Jumala antoi kasvun. Opetit myös meidät lapset kunnioittamaan viljaa Jumalan antina, sitä ei sopinut heittää lautaseltakaan hukkaan.

Sunnuntai oli lepopäivä ja sinäkin isä hiljennyit kuuntelemaan radiosta jumalanpalvelusta ja meidän lasten piti myös tehdä samoin. Iltapäivisin usein kesällä teimme yhdessä ihania onkireissuja tukkinippujen kupeelle ja joimme päiväkahvit rannalla silmiemme edessä kimallus, jonka vain kesäinen järvenpeili voi antaa.

Suomen itsenäisyyden kallisarvoisuus on lähtemättömästi piirtynyt sieluni maisemiin, sinun kauttasi isä. Olithan ollut elämäsi parhaat viisi vuotta siellä jossakin sodan melskeen keskellä, tietämättä palaatko takaisin. Ruumiillisesti et haavoittunut, mutta sielusi oli saanut syvät vammat. Vaistosin sen joskus, kun et sallinut ukkojen "rötinöidä" sotakaskuja kodissamme. '

Vuosien saatossa elämä toi sinut Porvooseen lähellemme. Olit mukana SKL:n työssä näkymättömällä tavallasi, monetkohan vaalijulisteet liimasit ja olit mukana myös johtokunnassa kannustamassa meitä nuorempia.

Nyt Isän päivänä kaipaan sinua, mutta tiedän, että Jeesus oli siellä kuoleman virran toisella puolella rantaa odottamassa. Kerroit nähneesi unta mustasta virrasta, jonka yli sinun piti mennä ihanalle vihreälle niitylle toiselle puolen rantaa. Valkoinen joutsen oli uiskennellut lähelläsi aivankuin odottaen jotakin.

Kiitos isä rakkaudestasi, huolenpidostasi ja hiljaisesta kannustuksestasi elämäntielle.


lauantai 2. marraskuuta 2013

Pyhäinpäivä vai Holloween

 Halloween juhla ?. Tuo pimeyden palvominen kaikkine kummituksineen on peräti outoa, käsittämätöntä raakkumisjuhlaa. En voi käsittää tätä pimeyden esiinmarssia. Jopa koulujen opettajat komeilevat Fb-sivuilla kummitusasuissa. Koulut ovat tainneet unohtaa oikean Pyhäinpäivän vieton merkityksen. Kristillisten juhlapyhien muuttuminen pakanallisiksi juhliksi on surullista. No sitähän on myös joulu joulupukkeineen ja tonttuineen. Harva koulu uskaltaa enää joulujuhlissa antaa lasten esittää jouluevankeliumin sanomaa. Pääsiäisenä taas luutamummot lentää ja kyöpelinvuoren noita akat käkättää. Helluntain merkitystä tuskin tiedetään. Voi meitä !!
 

Juhlan oikea merkitys:  Pyhäinpäivänä hiljennytään haudalla ja kirkossa
Marraskuussa, vuoden pimeimpään aikaan vietettävä pyhäinpäivä on Suomessa hiljainen ja harras päivä, jolloin omaiset vievät edesmenneiden läheistensä haudoille kynttilöitä, seppeleitä ja kukkia.Haudoilla käynti pyhäinpäivänä yleistyi Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Kirkoissa pyhäinpäivä on viidenneksi suosituin kirkkovuoden pyhistä jouluaaton, ensimmäisen adventtisunnuntain, ensimmäisen joulupäivän ja kiirastorstain jälkeen.
Kuolleet ja elävät kristityt liittyvät pyhiin sukupolvien ketjussa
Pyhäinpäivässä yhdistyvät kaikkien pyhien päivä ja kaikkien uskovien vainajien muistopäivä. Alkuaan ne olivat erillisiä juhlia. Muistelun kohteena ovat kristikunnan pyhät ja marttyyrit ja muut uskossa Kristukseen kuolleet.
Pyhyys ei viittaa vain kuolleisiin. Uskova liittyy sukupolvien ketjuun ja Jeesukseen, Kristukseen uskovana myös hän on pyhä.

maanantai 28. lokakuuta 2013

Olisinpa kärpäsenä katossa


Vastausta nim. E (28.10 K-U) En yleensä vastaa nimimerkeille. On tullut myös sitä positiivista palautetta (25.10 K-U) henkilökohtaisesti. Ongelma vain on se, että rivivaltuutetun on sangen vaikea tietää mitä eri toimialojen budjetit lopulta sisältää. Valtuutetun ”tuskavirus” näyttää olevan tänä syksynä erityisen ärhäkkä. On vain yksi könttä summa ja yksi vaihtoehdoton ehdotus jokaiselle sektorille ja siitä päätämme. Valtuuston budjettiriihi on tällä viikolla. Toivon mukaan voimme keskustella siellä syvällisesti taloustilanteen vakavuudesta. Joskus menneinä aikoina tiesimme tarkkaan mitä esim. vaikka nuorisotoimen budjetti sisälsi. Leikataanko nuorisotiloista vai ohjaajista vai sapuskasta vai jätetäänkö jokin korjaamatta. Tai onko vaikkapa vanhainkodin vihannesleikkuri uhattu jättää pois, vaikka se on ensiarvoisen tärkeä.
Järvenpää lisän leikkaaminen on lyhyt näköistä. Entistä pienemmät lapset tulevat olemaan päivähoitojonossa ja ryhmiä tarvitaan lisää. Se on äkkiä syöty, se säästö. Kun pidät lapsistasi huolta, he myös huolehtivat sinusta vanhana. Mitä kylvät, sitä niität.
Vanhusten hoito olkoon kunnia asiamme. Ovathan he hoitaneet meille hyvän Suomen ja kasvattaneet meidät vaikeimmissa oloissa kuin nyt. Nämä asiat eivät ole turhia ”jargoneita”.
Nythän on vain uskottava johtavia virkamiehiä, että tämä on raami ja sen sisällä sitten pitää mennä. Virkamiehet ehdottaa ehdottomasti ja lautakunnat joutuvat kumileimasimina hyväksymään vaihtoehdoitta. Kuka jää ilman ja kuka ei. Eli pitäisi osata virkamiesten ohi tiedoissa, olla kärpäsenä katossa, kun he suunnittelevat budjettia. En syytä heitä. Itsehän olemme antaneet heille vallan. Virkamiesten työtähän ei saa laittaa kysymysmerkin alle. Jokainen tekijä ehdottaa oman arvomaailmansa pohjalta. Se on vaan niin kumma, että säästöleikkuri tulee leikkaamaan niiltä, jotka eivät pysty itse puolustautumaan.
Mistä ottaisin näin graavisti: Seminaari- ja edustusmatkat pois, tarjoilut vähemmälle, etenkin alkoholitarjoilut. Kulttuurin ja urheilun tukeminen tiukkaan seulaan. Onkohan tämä asiakaslähtöinen prosessimainen organisaatio tuottanut sitä mitä piti ? Voisimmekohan valtuutettuina luopua vuoden 2014 valtuuston istuntojen kokouspalkkioista. Olen siihen suostuvainen. Tiukassa paikassa kunnallisveron korotuskin mahdollinen. Ensin lapset, vanhukset, sairaat ja sitten, jos jää muut.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Mustat pilvet Järvenpään talouden taivaalla

Mustat pilvet murahtelevat uhkaavasti Järvenpään talouden taivaan rannalla. Järvenpään kaupunki käynnistää yhteistoimintamenettelyn henkilöstösäästöjen kohdentamiseksi. Vastustan irtisanomisia.

Meitä päättäjiä viedään kuin pässiä narussa. Joko tulet perässä vapaaehtoisesti tai itket ja tulet. Valmistaudu 0,75 % verojenkorotukseen ja tappiin vietyyn kiinteistöveroon. Onko yrittäjä ystävällistä, entäs vanhat isohkot omakotitontit ja niiden iäkkäät omistajat. Purematta en niele näitä ehdotuksia. Näpit irti lastenkotihoidontuen Järvenpää lisän silppuamisesta.

Oikeutetusti järvenpääläiset odottavat ihmisläheistä ja huolehtivaa politiikkaa. Onhan kaupunki lanseerannut asiakaslähtöisen prosessimaisen organisaation.

Tarvitsemme vahvaa arvopohjalta nousevaa talouspoliittista näkemystä Järvenpään kaupungin luotsaamisessa taantuman läpi. Se ei tarkoita pelkkien numeroiden ja lukujen tuijottamista, vaan selkeää arvokeskustelua ja asioiden arvojärjestykseen laittamista.
KD.n arvovalintoja ovat mm henki, terveys ja oppiminen. Henki on yhtäkuin tuvallisuus. Sitä että voit kulkea rauhassa kaduilla roistoja pelkäämättä tai kompastumatta johonkin kuoppaan. Käydä koulua kiusaamatta. Juoda kraanasta tulevaa puhdasta vettä. Yhteiskunnan perusyksikölle, perheelle pesimisrauhaa ja turvaa.
Terveydenhoitopalvelut ovat lähelläsi, vauvasta vaariin elämän kaarellasi. Sote - uudistus pelottaa. Kaiken hyvinvoinnin lähtökohtana on koulutus. Oppiminen ja oppimisen tukeminen on kaiken A&O.
Terveystaloa odotan. Hopeahapsien hoitoon ryhtiä. Kivipuistosotku selväksi. EU-direktiivi älköön sitä sotkeko. Monet valtiovallan asettamat velvoitteet painavat kaupungin hartioita ylen määrin. Paljon hellitään ajatusta korkea kulttuurista. Kokonaisnäkemys ihmisten hyvinvoinnista ( perustarpeet ruoka, vaatteet, asuminen) ei ole vain korkeakulttuuri ja sen ilmentymät tai niiden pois jättäminen.
Tämän mukaan korkeakulttuuri jää viimeiseksi ja arjen kulttuuri nousee etusijalle.





keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Sä surun pyyhit silmistäni pois

Ensimmäiset kuurankukat maassa. Auringon kilo puiden latvoissa. Ääntelit hiljaa kopassasi. Silitin poskeasi, hiuksiasi. Olit siinä suloinen poikani ja niin pieni. Auringon lämpö sulatti kuurankukat. Illan hämy laskeutui sairaalan ylle. Sinä lähdit. Jäi kyyneleet ja tyhjät vaunut. Vain 16 tuntia viivyit luonamme ja muutit Taivaan Isän helmoihin. Ikuiseen kirkkauteen. Olemme täällä varjojen maassa. Sinä Johannes luona Herran. Odotamme näkevämme sinut Johannes, oma poikamme. Tänään 39 vuotta sitten kuljimme kuoleman laakson kautta uuteen aamuun, jossa ei kuulunut vauvan tuhinaa. Vain tyhjät seinät huokuivat hiljaisuuttaan. Sydän särkyneenä lauloin: "Surun laaksohon Herra sä peltosi teit, itkun alhohon lohduttomaan..." Kunnes tuli päivä, jolloin näin sinusta unta. Tulit ihan vierelleni. Katsoit suurilla sinisillä silmilläsi minua, äitiäsi. Vaaleat kiharat otsallasi, hymyilit niin kirkkaasti. Sanoit vain, äiti. 
"Sä surun pyyhit silmistäni pois, kuin totta olla kaunis uni vois.

Mä kesken kiireen hellän hymyn nään, vain siksi vielä uskon elämään. 
(Kirkan laulama)
Istuin hengellisessä kokouksessa surun vallassa. Puhumaan nousi nuori nainen. Hän sanoi, että ei tiedä miksi hänen nyt pitää kertoa oma tarinansa menetetystä vauvastaan. Taivaan Isä oli tuonut lohdutuksen murheeseen. "Hänet oli Taivasta varten luotu." Itkin hiljaa ja tuo sama lohdutus valui sydämeeni. Meidänkin Johannes on Taivasta varten luotu. 
Ilm.21:4. ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."

lauantai 5. lokakuuta 2013

Minua oksetti, itketti ja puistatti

Eteeni osui  9.7.1998  kirjoittamani kolumni Uusimaa lehteen.

Tänään kysyn. onko mikään muuttunut - ei vaan pahentunut

• Äiti, sinähän osaat surfata, kiljui nuoriso innoissaan. En tietenkään surfilaudalla veden päällä. Olisinhan voinut vaikka hukkua kömpelyyttäni. Mutta hukkuahan voi niin monella tavalla ja kadottaa todellisuuden tajunsa. Hurmaantuneena siis surfailin vähäisillä taidoillani tiedon valtatiellä. Opittavaa on paljon tämän nykyajan tiedonvälittäjän kanssa, niin huikaisevat ovat ne mahdollisuudet piipahtaa vaikkapa maapallon toisella puolella ja kaivaa tärkeää tietoa esille.

Hengitykseni salpautui ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni, kun istuin Mannerheimin Lastensuojeluliiton seminaarissa "Lapset ja Internet" norjalaisen luennoitsijan Jeannette Aslon väläyttäessä kuvia lapsipomosta, jotka oli napattu surfatessa Intemetin sivuilta. Äimistelin mielessäni, miten maailmassa pitääkin aina hyvien asioiden ohessa ryöpytä moskaa, joka ylittää tavallisen ihmisen sietokyvyn rajan. Kysehän ei ole pelkästään kuvista vaan kuvien takana on todellisesti hyväksikäytetyt lapset. Minua okseti, itketti sekä puistatti. Ei voi olla totta. Kenen etua tuo palvelee? Onko maailmamme todella niin sairas? Tiedot pedofiileista ja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ovat karmaisevia.

Sähköisessä tiedonvälityksessä on myös muodostumassa ongelma, kun se helppokäyttöisyyden ja lähelle tulevuuden myötä tuo vääryyden ja rikollisuuden yhtälailla kätesi ulottuville. Kaikki se mikä on ennen pitänyt hakea kirjastoista tai jostakin hämäräperäisestä "seksipalvelupaikasta", on ruudun takana kotipöydälläsi. Vaarassa ovat erityisesti lapset pitkine iltapäivineen. Ajallemme ei näköjään riitä, että TV ja videot syytävät ala-arvoista katsottavaa huoneisiimme. Entistä syvemmän saasteen vyöry koteihimme myös ''Netin'' kautta on käsittämätöntä.

YK:n Lapsen Oikeuksien yleissopimuksen alussa, jonka Suomi on ratifioinut, sanotaan: -"että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa suojelua, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden, rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. Lapsi, ruumiillisen ja henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua ja huolenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoito ennen syntymää ja sen jälkeen."

Huolenpito lapsista on kokonaisvaltaista, ruumiista, sielusta "mielestä, ajatusmaailmasta - miten ruokimme sitä ja hengestä. Aikuisen tehtävä on suojella lasta sellaisilta kokemuksilta, joita tämä ei ole vielä kypsä yksin kohtaamaan. Kansainvälisillä markkinoilla on kehitelty erilaisia suodatinohjelmia tietokoneisiin, etteivät lapset pääse katselemaan mitä tahansa. Suunnitteilla on myös luokitteluja, elokuvien tapaan katseluikärajoista. Vastuu on viime kädessä meidän vanhempien. Älkäämme jättäkö heitä yksin iltapäivisin koteihimme epämääräisen tietotulvan keskelle, joka voi vahingoittaa heidän kasvuaan itsetunnoltaan terveiksi kansalaisiksi. Rikotun sielunelämän paikkaaminen on tosi työlästä. Opettakaamme lapsia liikkumaan "Viisaasti Verkossa" kuten Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa hiirimatossa opastetaan.

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Kuuman kesän otsikot

Kuuma kesä on tuottanut myös kuumia keskustelun aiheita mediassa. Valtakunnallinen riepotus kohdistui Päivi Räsäseen. Päivin suoraselkäisyys on ollut puhuttelevaa. Ja siihen samaan "syssyyn" luin kirjan Bonhoefferista. Bonhoeffer oli natsi Saksan aikainen pastori, marttyyri, näkijä, vakooja. Hitler kumppaneineen sai koko kansakunnan lumoihinsa. Bonhoeffer seisoi suoraselkäisesti vakaumuksensa takana sodan hirveyden keskellä. Hän puolusti juutalaisten olemassaolon oikeutusta ja henkilökohtaisen uskonvakaumuksen tärkeyttä; Totella enemmän Jumalaa kuin ihmisiä.
Täällä koto Järvenpäässä kesän kuuma puheenaihe nousi musiikkiluokasta ja musiikin opetuksesta. Puuro alkoi kiehua, kun yläkoulun rehtori ilmoitti keväällä päätöksestä muuttaa musiikkiluokka musiikkipainotteiseksi luokaksi. Syyksi ilmoitettiin pedagoset syyt. Myös oppilaiden jaksamisesta kannetaan huolta. Oppilaiden kesken on vahvaa kilpailuhekeä ja ilmapiiri on ongelmallinen. Uuden jaon toivotaan auttavan, jossa on mukana tasaisemmin tyttöjä ja poikiaa. Musiikin opetuksen määrä säilyy ennallaan. Puuron kiehumisen syyksi on paljastumassa käsitteiden epäselvyys. Erikoista tässä oli, että lautakunta ei saanut tietää päätöksestä. Päätös on nyt syntynyt jälkikäteen. Moitittavaa ?
Enpä tiedä lopultakaan mikä on totuus kaiken tämän hässäkän takana. Sen vain tiedän, että musiikki on ihmeellinen lahja Jumalalta yhtälailla sen tekijöille kuin sen esittäjille tai kuuntelijoille. Taivaallinen musiikki, ylitys on voima, joka muuttaa. Olen kuullut, että jopa lehmätkin lypsää paremmin, kun ne saavat kuulla rauhoittavaa ihanaa musiikkia navetassa. Musiikin voimasta kerrotaan useissa kohdissa Raamatussakin esim. 2Kun.3:15. Mutta tuokaa minulle nyt kanteleensoittaja." Ja kun kanteleensoittaja soitti, niin Herran käsi laskeutui hänen päällensä, 16. ja hän sanoi: "Näin sanoo Herra: Tehkää tämä laakso kuoppia täyteen.  on voima
1Sam.16:22. Ja Saul lähetti sanan Iisaille ja käski sanoa: "Anna Daavidin jäädä minua palvelemaan, sillä hän on saanut armon minun silmieni edessä." 23. Niin usein kuin Jumalan lähettämä henki tuli Sauliin, otti Daavid kanteleen ja soitti sitä; silloin Saulin oli helpompi ja parempi olla, ja paha henki väistyi hänestä.

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kuinka suloista on....

MATKALAULU PYHÄLLÄ MAALLA

KATSO, KUINKA HYVÄÄ JA SULOISTA ON, ETTÄ VELJEKSET SOVUSSA ASUVAT! SE ON NIIN KUIN KALLIS ÖLJY PÄÄN PÄÄLLÄ, JOTA TIUKKUU PARTAAN - AARONIN PARTAAN, JOTA TIUKKUU HÄNEN VIITTANSA LIEPEILLE. SE ON NIIN KUIN HERMONIN KASTE, JOKA TIUKKUU SIIONIN VUORILLE. SILLÄ SINNE ON HERRA SÄÄTÄNYT SIUNAUKSEN, ELÄMÄN, IKUISIKSI AJOIKSI. PS.133:1.

Eräänä iltana - istun raamattuni äärellä, Psalmin sana liimautuu kuin tarralappu sydämeeni. Mietiskelen. Menen nukkumaan. Yöllä herään klo 02.15. Tarralappu alkaa pompottaa sydämessäni. Pyhä Henki kuiskaa. Muistatko missä ja mitä tapahtui, kun viimeksi sait tämän Psalmin 133?
- No, muistan... Ajatukseni lähtevät virtaamaan.
- Kuuma hiekka polttaa jalkojani. Aurinko porottaa täydeltä terältään. Ihmiset istuvat palmujen ja päivänvarjojensa alla, naiset lierihattuineen ja miehet kalastajanhattuineen. On tukalan kuumaa ja hikistä. Missä olemme? Kuolleen meren rannalla Israelissa.

Olemme rukouskonferenssimatkalla mieheni Alpon kanssa. Konferenssiin osallistuu noin 2000 ihmistä eripuolilta maailmaa. Kaikki ovat tulleet rukoilemaan Israelin ja kansojen puolesta, ylistämään elävää Jumalaa ja kuulemaan sanan julistusta. Konferenssin päätteeksi matkaamme busseissa eripuolille Israelia. Me siis olemme bussissa, joka menee kuolleelle merelle.

Sadat ihmiset kokoontuvat rannan tuntumaan. Kansainväliset julistajat, miehet ja naiset puhuvat. Ylistetään lauluin ja rukouksin Israelin Jumalaa. Lavalle nousee messiaaninen juutalainen pastori ja arabipastori. Yhdessä he ylistävät Jumalaa ja siunaavat toisiaan. Arabipastori kehottaa: Rukoilkaa meidän arabien puolesta erityisesti; yhtälailla kuin juutalaistenkin puolesta. Istumme 6-8 henkilön ryhmissä. Kehotuksen saatuamme pitäisi alkaa rukoilla. Tuskailen mielessäni. Voi tätä kuumuutta. Ei vähempää voisi kiinnostaa rukoilla juuri nyt.

Äh. Joku aloittaa rukouksen ja samassa koen kuinka Pyhä Henki lennähtää ylleni. Psalmin 133 sanat tulivat mieleeni. Kyyneleet alkavat virrata. Lysähdän polvilleni maahan ja lopulta olen otsa hiekassa rähmälläni, suukin melkein täynnä kuumaa hiekkaa. Itken ja itken rukouksen noustessa huuliltani Psalmin sanoin. Herra, kuinka suloista on, kun veljekset, juutalaiset ja arabit sovussa asuvat, Aabrahamin perilliset. Herra tulkoon tuo päivä pian, että tuo ihmeellinen sinun öljysi vuotaisi täällä Lähi-Idässä ja aina kansakuntiin asti.

Tuota muistellen, makaan selälläni yöllä klo 2.15 Pyhän Hengen puhuttelussa. Tämän Psalmin sanoma kuuluu Suomellekin, tälle kansalle. Herra, ihanko totta? Rukous alkaa tulvia sydämeeni. Hyppään ylös sängystä ja kirjoitan muistiin:

RUKOUS

Kaikkivaltias Isä, Jeesuksen nimessä murtukoon tuo hirvittävä, erottava väliseinä tässä maassa Suomessa, joka erottaa Jumalan lapset toisistaan. Kaatukoon kaikki se, joka nostetaan Jumalan tuntemista ja Jumalan sanaa vastaan, Jeesus sinun siunatussa Pyhässä nimessäsi, maahan vuotaneen veresi tähden. Tulkoon sopu ja suloisuus veljesten ja siskosten kesken. Vuotakoon tuo suloinen Pyhän Hengen voide, joka on kuin kallis öljy ”aaroneitten” parroissa ja ”estereitten” hiuksissa, aina viittojen ja helmojen liepeisiin asti. Sillä se on suloinen voide Suomen Siionille, joka tulee valumaan koko kansan keskuuteen.
Vihollisen valta on murrettu ristillä, erottava väliseinä on revitty Jumalan ja ihmisen väliltä ja toinen toisemme väliltä. Vuotakoon taivaallinen öljy sulattaen vihollisuuden, kateuden, katkeruuden, kaunan siskosten ja veljesten väliltä. Valukoon se niin vahvana, että muurit kaatuvat ja erottavat väliseinät häviävät, Jeesus sinun nimiisi otettujen keskeltä, että suloisuus ja sopusointu olisivat keskellämme eri seurakunnista huolimatta. Näkisimme veljemme ja siskomme ja yhdessä antaisimme Jumalan sulan hyvyyden ja laupeuden koskettaa kansaamme.
Sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi.”



tiistai 11. kesäkuuta 2013

Puhetta Järvenpään valtuuston tilinpäätöskokouksessa


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Näyttää siltä, että Järvenpään talouden lihavat vuodet ovat takanapäin. Vaikka vuosi 2012 oli vielä jokseenkin siedettävä. Sukellus on kuitenkin alkanut tapahtua. Edessä on laihoja ja vieläkin laihempia vuosia. Kun edellisiä vuosia on sanottu hyviksi vuosiksi, niin miten se on ilmennyt. Tiukkaa taloudenpitoa se on ainakin ollut. Säästöjä ja leikkauksia on tehty koko ajan. Henkilöstön tehokkuutta koetettu lisätä, jopa heidän uupumukseensa asti. Talouden niukkuutta hoettu. On laadittu alimitoitettuja budjetteja tiukoin raamituksin. Kuitenkin on jouduttu huomaamaan varsinkin sosiaali- ja terveyden-, ikääntyneiden - ja toimintarajoitteistenhoito puolella rahoituksen riittämättömyys. Ja entistä tiukemmaksi se tulee Vanhuspalvelulain astuessa voimaan 1.7.2013. No lainoja on voitu maksaa takaisin. Lainan hoito kyky viime vuodeltakin oli 3,7, joka on kuitenkin tullut huikeasti alas edellisvuoden 6,2 .sta. Lisälainan otolta ei kuitenkaan ole vältytty. Sukellus näkyy myös investointien tulorahoitusprosentissa. Edellisenä vuonna se oli 88,6 ja vuonna 2012 36,22 % Koko maan keskiarvo oli 61,7 Vuosikatteen vajoaminen on melkoinen siihen nähden mitä arvioitiin sen olevan budjettia laadittaessa 19,4M€ ja se vajosi 7,7M€ Tulos on alijäämäinen 3,5 M€
Tarkastuslautakunnankertomuksessa on huomioitu muutamia kipupisteitä.
Lasten ja nuortenpalvelualue: Tarkastuslautakunnan mielestä syrjäytymisen ehkäisyyn tähtäävään nuorisotyön tulokset olisi suositeltavaa nostaa selvemmin esiin. Raportti kyseiseltä alueelta kertoo mm lastensuojelun asiakkaat ovat moniongelmaisempia ja tuen tarve on muuttunut vaativammaksi.
Myös terveyspalvelut ja aikuissosiaalityö saa huomautuksen tavoitteitten toteutumattomuudesta. Niinikään Ikääntyneiden ja toimintarajoitteisten palvelualueen talousarvion ylitystä pidetään erityisen huolestuttavana, kun vanhuspalvelulaki tulee voimaan 1.7.13
Tietenkään ei kaikki ole pelkästään negatiivista. Paljon hyvää ja eteenpäin menoa on tapahtunut. Erityisesti iloitsen lasten- ja nuortenpalvelualueen kohdalla, että on lähdetty etsimään keinoja varhaiseen puuttumiseen ennen kuin ongelmat kasautuu liian suuriksi, Perhekeskus Maahisen toiminta, Super-Omppu
Seisommeko kuntataloudessa kuilun partaalla. Odotammeko, että putoamme tai emme johonkin pohjattomaan kuiluun. Vaikka elämme myllerryksen keskellä ja kuntataloutta ravistellaan kohtuuttoman kovasti. Silti en usko kuiluun putoamiseen.
Järvenpää on hieno kaupunki. Sen järven läheisyys ja osin sen maaseutumaisuus rauhoittavat. Unelmani on, että Järvenpää tunnettaisiin paikkana, jossa roskaaminen on saatu kuriin. Säästää siivouskuluja esim tuolla kaukomailla mm. Malesiassa roskaamisesta sakotetaan. Päihteetön elämäntapa nostetaan kunniaan. Onhan tunnustettua, että päihteitten tuomat haitat ja ongelmat ovat yksi sairaanhoidon suurimpia summia. Unelmoin kaupungista, jossa lapsia on mahdollisuus hoitaa vanhempien haluamalla tavalla myös kodeissa ja jossa hopeahiuksille annetaan heille kuuluva arvo. Ihmettelen joskus sitä tapaa, että kaikkien huonokuntoistenkin vanhusten tulisi selvitä kotona ja lapset työnnetään laitoksiin, päiväkoteihin. Unelmoin kaupungista, jossa ihmiset hymyilevät ja välittävät toinen toisistaan suurenmoisella tavalla.
Vain yksimielisesti yhteen hiileen puhaltamalla me selviämme kuiluun putoamiselta.
Näillä ajatuksilla katson tulevaisuuteen. Mennyt on mennyttä ja sen tilastot ovat realiteettina edessämme. Ponnistetaan tästä eteenpäin. Esitän kiitokset ahkerille viranhaltijoille. He ovat tehneet parhaansa. Olette jokainen lomanne ansainneet. ”Sinitaivaan nään, kiireet häviää. Kuljen aurinkoon niin onnellinen oon.” Hyvää kesää

torstai 30. toukokuuta 2013

Onko sotkujensa siivoaminen työrangaistusta

Äimistelin juttua tämän päivän Keski-Uusimaassa (30.5) ja nuorison käytöstä.  Järvenpääläisen koulun "ysiluokkalaiset" oppilaat sotkivat koulunsa käytävät raaoilla kananmunilla, vehnäjauhoilla ja vedellä "ysipäivänsä" päivässä. Entistä hölmistyneemmäksi tulin, kun jutussa luki, että oppilaita ei voi laittaa siivoamaan jälkiään...huh, huh jo on aikoihin eletty. Mikä ihmeen laki sen kieltää ja jos kieltää, niin on aikuisilla aika katsoa peiliin ja lain säätäjät nurkkaan häpeämään. Tai voisi kutsua lainsäätäjät paikalle ja rätti heille kouraan. Lain toteutumaahan se vain on, joten sopiinee tutustua siihen konkreettisesti. 
Eihän tässä elämässä kohta mikään toimi, kun nuoria ei opeteta vastuuseen teoistaan. Koulun siistijöiltä meni päivä näiden sotkujen putsaamiseen.
Vaikka jutussa kerrottiin koulun päätösjuhlaruokailun ja gaalan jälkeisen juhlatarjoilun perumisesta yhdeksäsluokkalaisilta. Se on liian iisi rangaistus siihen verrattuna, että luuttuat lattiat ja jynssäät omin käsin sotkusi pois.

torstai 11. huhtikuuta 2013

Koulujen hätätila

Jos opettajien elämä kouluissa on vähääkään seuraavan suuntaista, on totisesti toimenpiteitten aika. Joitakin kommentteja:
- Kerronpa muutaman minulle sattuneen vaaratilanteen erityisluokanopettajana vuosien varrelta: oppilas tuli raivoissaan sakset kädessä selän takaa, avustaja ehti ottaa kiinni, oppilas otti hiuksista kiinni sakset kädessään ja uhkasi leikata, kaksi kertaa on työnnetty kumoon lattialle, kerran olen ollut kahden ison pojan välissä joilla isot kiven murikat kädessä ja kumpikin uhkaa tappaa toisen... Onneksi näitä ei ole usein!

Niin ja täällä potkuja, lyöntejä, heittelyjä, sylkemistä, vaatteista repimistä eräänkin luokan kanssa lähes joka päivä. Pulpetit lentää, sakset, reput.... ja missä ovat erityisluokat?? Ei missään, kaikki vaan samaan katselemaan tätä hullua menoa.
Niin ja puremiset unohtu... siis opettajaa purraan, lyödään, syljetään, revitään
.

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kuriton sukupolvi

Kuohuttavat otsikot opettajan potkuista ovat velloneet mediaa ja kansalaisten mieliä. Onhan se nyt kertakaikkiaan uskomatonta, että opettajilta on riisuttu melkein kaikki mahdolliset keinot saada kouluissa kuria ja järjestystä aikaan ja opettajat ovat mustelmilla. Oppilaat ovat röyhkeitä ja tietävät oikeutensa, mutta kuka on heille opettanut vastuuta ja toisen ihmisen kunnioittamista. Onpa tainnut jäädä senkaltainen opetus hataralle. Missä toisen ihmisen kunnioittamisen perusopetus tulisi antaa? Kotona.
Kasvatuskonkari Kari Uusikylä toteaa, että törkykäytöksen taustalla on kotien ongelmat.

Julkisuudessa, jossa vahvat kiusaavat heikkoja ja melskataan ja haukutaan muita, kiusaaja on jonkinlainen sankari. Eiväthän oppilaat missään tyhjiössä elä, he näkevät mitä ympärillä tapahtuu, emeritusprofessori Kari Uusikylä sanoo.

Nämä kasvattamattomien vanhempien kasvattamattomat kullannuput saavat temmeltää miten haluavat. Kasvattamattomat vanhemmat ja kasvattamattomat virkamiehet virastoissa vain paijaavat, että hyvä oppilas osasit antaa takaisin opettajalle. Opettajien auktoriteetin alasajosta tämä on vain seurausta. Menneinä aikoina lapset jo kasvatettiin kotona kunnioittamaan opettajia sekä tottelemaan opettajien sanaa. Kouluhäiriköintiä ei ollut eikä tarvinnut käyttää voimakeinoja kurin palauttamiseen. Tämä kurittoman sukupolven esiinmarssi on vain satoa siitä mitä on kylvetty seitsemänkymmentä luvulta lähtien.

Kysyn vaan. Missä mennään tässä maassa. Tuli tietynlainen vihainen olo tästä opettajan erottamisesta.

Odotammeko, että Suomen kouluissa meno alkaa olla samansuuntaista kuin eräällä lähetyskentällä, jossa paikassa lapsia ei hoideta vaan he kasvavat keskenään. Ja jos yrität opettaa ja opetusta järjestää, tulevat villitsemään ja parhaassa tapauksessa vain syömään. Käyttäytymisestä ja kurista ei ole tietoakaan.

Arvostukseni kasvaa kohisten nykypäivän opettajia kohtaan, jotka jaksavat tehdä työtään villikkojen kanssa, näin nätisti sanottuna.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihmeen äärellä

Se on aina yhtä suuri ihme, lapsen syntyminen. Se on seitsemäs ihme lapsenlapsina meille. Jumalan taitava uniikkiluomus, Onni poika tulla tupsahti maailmaan.
Ps.139:13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. 15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. 16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määräty.

Kuuntelin joku aika sitten aborttiin liittyvää keskustelua. Keskustelun pääaihe oli lakialoite (KD.n aloite), jossa lääkäreille ja hoitajille annettaisiin mahdollisuus vakaumuksensa perusteella kieltäytyä suorittamasta aborttia. Siis tappamasta ihmisalkua. Kunnioitan Päivi Räsästä siitä, että hän rohkeasti puolustaa syntymättömän lapsen oikeutta elää ja syntyä elämään.
Keskustelussa kysyttiin, koska elämä alkaa tarkoittaen milloin ihminen on ihminen. Lääkäri oli juuri selittänyt, miten 2,2 mm ihmisalkiossa on kaikki tarvittava "materiaali" pienintä piirtoa myöten tulevasta ihmisestä. Aivan niinkuin Psalmista sanoo, sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Siellä idussa on jo ihminen, jossa on elävä henki. Hän on Jumalan silmäterä.
Minun kävi sääliksi nuorta kansanedustajaa, joka vastasi, että vasta syntymästä elämä alkaa. Kuollut pötkälekö siellä vatsassa potkii ja heiluttaa käsiään odotusaikana vai mikä. Voi ihmisten pimeyttä. Elämän kunnioittaminen on unohtunut, hedelmöittymisestä aina luonnolliseen kuolemaan asti. Toisessa päässä elämää on jo eutanasiaa nostettu esiin.
Kun katselen Onnin pieniä käsiä ja tuhisevaa nenää tai täydellistä otsakaarta. Se on mykistävää. Kiitän Taivaan Isää Onnista ja siunaan kaikkia pieniä ihmisiä, jotka syntyvät tähän maailmaan.   

perjantai 22. helmikuuta 2013

Tohtori Kankkusen hoivissa


Hyvää huomenta, huikkasi tohtori Kankkusen vastaanottoavustaja. -Täällähän näyttää olevan oikein tiivis tunnelma, jatkoi hän.
Tohtori Kankkusen vastaanoton odotushuone oli täyteen ahtautuneena monenmoisista vaivoista kärsivistä ihmisistä. Oli vyöruusua, hevosepotkaisua, odottavia äitejä, korvakipuisia, lääkärintodistusta hakevia jne..
Tohtori Kankkusen hoivissa oli yli 10000 asukkaan maalaispitäjän ihmiset. Aamulla linja-autot toivat asiakkaat eripuolilta pitäjää kahdeksan yhdeksän tienoilla. Kilpajuoksussa jokainen paineli ovelle päästäkseen sisään ensimmäisenä. Päivä saattoi kulua odotushuoneessa rupatellen, maalaiselämää tuoksuen. Lapsipotilaat otettiin aina enimmäisinä vastaan. Neljän linja-auto vei ihmiset koteihinsa. Apua oli saatu vaivoihin. Tohtori Kankkunen oli luotettava. Kankkunen hoivasi kaikki isällisellä huolenpidolla ja vaikeimmat lähetettiin lähikaupungin keskussairaalaan.

Keski-Uusimaa (22.2.13) kirjoitti, että vain puolet keskiuusimaalaisista käyttää kunnan terveyspalveluja. Artikkelissa aprikoitiin syitä, miksi ihmiset käyttävät yksityispalveluita.
Joskus sitä ihmettelee, että miten nämä nykyajan järjestelmät ovat niin hankalia. Byrokratia jyllää eikä taida tuosta asiakaslähtöisestä prosessimaisesta organisaatiostakaan tulla apua. Meillä on hyvä lääkäri- ja hoitajakoulutus. Koulutetut ihmiset palvelevat voimiensa äärirajoille terveyskeskuksissa. Mikä mättää, että potilaat joutuvat menemään yksityiselle sektorille. Onko liikaa paperihommia tai oikeastaan tietokoneen kanssa muistioiden laatimisia, johon aikaa tuhraantuu. Miten ihmeessä asioiden hoitaminen on saatu näin monimutkaiseksi. Tohtori Kankkunen hoiti maalaispitäjän kymmenen tuhatta asukasta sujuvasti ja väki oli tyytyväistä. Nyt ei riitä mikään, ei lääkärit eikä hoitajat. Kummallista.

Kohtasin tilanteen omalla kohdallani Joulun alla. Sairastuin hurjaan flunssaan. Nenä tukoinen, ääni meni, korvia särki. Sinnitelin aikani taudin kourissa, että kyllä se siitä talttuu. Lopulta päätin soittaa toisen kerran terveyskeskukseen apua saadakseni. Viikkoa aiemmin olin soittanut infoon, jossa ystävällisesti neuvottiin flunssanhoitoon apua. Tein niin. Tauti ei talttunut. Tämän toisen kerran soittaessani päivystykseen päivän kääntyessä iltaan. Hoitaja vastasi, ei sinun kannata nyt tänne tulla. Täällä on ihan hirveä ruuhka tapaturmapotilaita. Soita huomenna omahoitajalle.
En jäänyt odottamaan korvakipuni kanssa, soitin terveyspalveluita tuottavalle yritykselle. Sain ajan ja avun.
Tohtori Kankkusen ajoista on jo kauan ja nyt tuo maalaispitäjä vajaine 4000 asukkaineen on samojen ongelmien kourissa kuin tämä eteläinen ruuhka Suomi. Sairastettiinkohan ennen vähemmän. Varmaan. Sairauskierteethän alkavat jo päiväkodeissa, koska pöpöt tarttuvat lapsesta toiseen nopeasti. On ruuhka Suomen hurjapäät liikenteessä. On alkoholin tuomat ongelmmat. Maailmanmatkaajat tuovat mukaan uudet taudit ja virukset maailmalta. Haasteita on siis toinen toisensa perään.
Tohtori Kankkusen perintö on kantanut pitkään. Kesäasukkaatkin ovat saaneet näihin päiviin asti nopeaa palvelua akuutteihin vaivoihin. Mutta SOTE - uudistuksen peikko pelottelee sielläkin.
Tautivuoteellani minä kaipasin tohtori Kankkusta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Taideleirillä

Mitä ihmettä mä täällä teen, ihmettelin itsekseni. Edessäni oli siveltimiä, värejä, pahvinen alusta ja sen päällä tyhjä paperi. Olin tullut taideleirille. En ollut piirtänyt tai maalannut sitten kouluvuosien. Mutta sisällä on aina ollut pikkuinen kutina päästä väreillä kuvaamaan jotain.
Taidekurssin ohjaajat tulivat Englannista. Harmooninen Jumalaa ylistävä musiikki soi taustalla. He antoivat pieniä vinkkejä mistä lähteä liikkeele. Kuvaavia sanoja olivat esim. rauha, rakkaus, kevään tuoksu, vesisade, levollisuus jne...
Minä kuulin sanat, pyydä ilmestystä itsellesi Jumalasta. Mitäh ! (Eivät he sellaista kyllä sanoneet, mutta Pyhä Henki kuiskasi sen minulle) Hölmistyin, että ilmestystä itselleni Jumalasta. Eihän sellaista voi maalata. Miten kummassa. En minä osaa muutenkaan mitään maalata. Nämä edelliset tekeleet ovat ihan surkeita.
Aloitin kuitenkin. Värjäsin yläreunaan sinistä, taivasta. Voi, meni liikaa vettä. Yritin kuivattaa talouspaperilla. Vesi valui ja taivas aivankuin satoi. Vetäisin muutaman pilvenhattaran. Maata tietty pitää olla myös. Alareunaan ruskeaa multaa, jokunen heinän varsi. Hm, mitäs tuohon keskelle. Valkoinen paperi tuijotti kalpeana minua. No, suomalaisen koivun minä osaan maalata. Niinpä tein valkokylkisen koivunrungon hopeanhohtoisin pilkuin. Onkos tämä kesä- vai talvikoivu ? Kesä tietty. Aloin vihreällä tupsutella koivunlehtiä sinne tänne.
Yhtäkkiä koin, että Jumalan Pyhä Henki lennähti päälleni. Kysyt mistä tiesin, että se oli Pyhä Henki. On tapahtunut ennenkin ja silloin alkaa tapahtua. Samassa kyyneleet alkoi valua silmistäni.
- Kuinka monta koivunlehteä on yhdessä koivussa, kuului vieno kysymys sisimmässäni. Pystytkö laskemaan. Mitä. Äh, voi en. 
- Kuinkas monta koivunlehteä on kaikissa suomalaisissa koivuissa yhteensä, kuului jatkokysymys. Kyyneleet vuosivat virtanaan. Tuskin näin enää maalaustani. Tupsuttelin koivunlehtiä joka puolelle.
- Niin paljon minä sinua rakastan kuin on yhteensä koivunlehtiä kaikissa suomalaisissa koivuissa. Nyt repesin totaalisesti. Sulin täydellisesti tuohon Jumalan rakkauden hukuttavaan virtaan. Nyyhkytin kuin pieni tyttö ja tuhersin maalaustani eteenpäin. Lopulta sain kyyneleeni kuivattua. Katsoin maalaustani. Voi, mikä maalaus. Niin epätäydellinen ja kuitenkin täynnä rakkautta. Koivunrungosta oli jäljellä pikku nysä. Mitäs siinä vielä oikein on? Aloin nauraa. Pikku koirahan siihen oli ilmestynyt ja häntäkin vipatti iloisesti. Koivunrungon nysä oli muuttunut koiranpennuksi. Voi elämän kevät tätä maalausta. Nauroin ja nauroin. Jumala yllätti vielä iloisesti. Antoi taitamattoman maalajan siveltimen piirrellä niin, että kuvaan mahtui myös koiranpentu. Jumala mursi ja sulatti hyvyydellään täyttäen ilolla. Sellainen on Jumala, Taivaallinen Isämme. Voisiko enää parempaa ilmestystä saada itselleen Jumalasta.

maanantai 11. helmikuuta 2013

Mistä kaikki alkoi

Kaikki alkoi siitä, kun istuin kaupunginhallituksessa viimeiset kaksi vuotta. Ihmiset alkoivat vihjailla, että sinun on oltava ehdokkaana vuoden 2012 kuntavaaleissa. Olin ehdottomasti sitä mieltä, että olen jo tehtäväni tällä poliittisella saralla tehnyt. Mutta vaatimusten paine voimistui ja niin hellyin lupautumaan ehdokkaaksi. Ja niinhän siinä kävi, että sisälle lipsahdin kaupunginvaltuustoon. Ja nyt sitten ihmettelen. Niin, et varmaan usko tätä ihmetystäni.
Oikeastaan kaikki on alkanut jo kauan sitten. Ollessani noin yksitoista vuotias, kohtasin elävän Jeesuksen ja annoin Hänelle ohjat koko elämääni. Siihen aikaan Suomessa oli "noottikriisi" vuonna 1960. Meitä pieniä tyttöjä kokoontui viikottaiseen Raamattupiiriin seurakuntatalolle. Noottikriisi saavutti myös meidän sydämet. Olimme polvillamme seurakuntakodin alttarilla, itkimme ja rukoilimme. Jumala Kaikkivaltias, älä anna tulla Suomeen sotaa, ettei isiemme tarvitse lähteä sotimaan. Sen verran ymmärsimme, että sota on kauheaa. Tiesin oman isäni olleen sodassa viisi vuotta. Uskokaa tai älkää. Jumala kuuli pienten tyttöjen rukoukset. Näin minä koen. Sotaa ei tullut ja saimme rauhassa käydä koulua. Isämme ja äitimme saivat turvallisin mielin tehdä työtä kotimaamme hyvinvoinnin eteen.
Vastuunsiemen oman maan puolesta kylvettiin jo silloin sydämeeni, ei ainoastaan rukousta vaan myös työtä yhteistenasioiden hoitamiseen panostamalla siis politiikkaan mukaan.
Eikä tuo kutsu ole himmentynyt vaikka itse luulee sen jo riittäneen. Ihmetys ja kiitollisuus on aitoa. Teen koko sydämestäni työtä Järvenpään kaupungin ja kaupunkilaisten hyväksi. Haasteet ovat valtavat kuntarakenne muutoksen kourissa.  On huoli, miten SOTE-aluetta järjestellään Uudellamaalla. Nouseeko Järvenpäähän kauan odotettu uusi Terveystalo takkuisesta alustaan huolimatta. Kestääkö kaupungintalous taantuman. Ja paljon muita suuria asioita, jotka myllertävät kaupungin sisällä. Onko minulla pääättäjänä mitään mahdollisuuksia oikeasti vaikuttaa vai vyöryykö kaikki vaan vääjäämättömästi ylitseni.
Rukoile ja työtä tee.