Tohtori Kankkusen hoivissa

Hyvää huomenta, huikkasi tohtori Kankkusen vastaanottoavustaja. -Täällähän näyttää olevan oikein tiivis tunnelma, jatkoi hän.

Tohtori Kankkusen vastaanoton odotushuone oli täyteen ahtautuneena monenmoisista vaivoista kärsivistä ihmisistä. Oli vyöruusua, hevosepotkaisua, odottavia äitejä, korvakipuisia, lääkärintodistusta hakevia jne..

Tohtori Kankkusen hoivissa oli yli 10000 asukkaan maalaispitäjän ihmiset. Aamulla linja-autot toivat asiakkaat eripuolilta pitäjää kahdeksan yhdeksän tienoilla. Kilpajuoksussa jokainen paineli ovelle päästäkseen sisään ensimmäisenä. Päivä saattoi kulua odotushuoneessa rupatellen, maalaiselämää tuoksuen. Lapsipotilaat otettiin aina enimmäisinä vastaan. Neljän linja-auto vei ihmiset koteihinsa. Apua oli saatu vaivoihin. Tohtori Kankkunen oli luotettava. Kankkunen hoivasi kaikki isällisellä huolenpidolla ja vaikeimmat lähetettiin lähikaupungin keskussairaalaan.

Keski-Uusimaa (22.2.13) kirjoitti, että vain puolet keskiuusimaalaisista käyttää kunnan terveyspalveluja. Artikkelissa aprikoitiin syitä, miksi ihmiset käyttävät yksityispalveluita.

Joskus sitä ihmettelee, että miten nämä nykyajan järjestelmät ovat niin hankalia. Byrokratia jyllää eikä taida tuosta asiakaslähtöisestä prosessimaisesta organisaatiostakaan tulla apua. Meillä on hyvä lääkäri- ja hoitajakoulutus. Koulutetut ihmiset palvelevat voimiensa äärirajoille terveyskeskuksissa. Mikä mättää, että potilaat joutuvat menemään yksityiselle sektorille. Onko liikaa paperihommia tai oikeastaan tietokoneen kanssa muistioiden laatimisia, johon aikaa tuhraantuu. Miten ihmeessä asioiden hoitaminen on saatu näin monimutkaiseksi. Tohtori Kankkunen hoiti maalaispitäjän kymmenen tuhatta asukasta sujuvasti ja väki oli tyytyväistä. Nyt ei riitä mikään, ei lääkärit eikä hoitajat. Kummallista.

Kohtasin tilanteen omalla kohdallani Joulun alla. Sairastuin hurjaan flunssaan. Nenä tukoinen, ääni meni, korvia särki. Sinnitelin aikani taudin kourissa, että kyllä se siitä talttuu. Lopulta päätin soittaa toisen kerran terveyskeskukseen apua saadakseni. Viikkoa aiemmin olin soittanut infoon, jossa ystävällisesti neuvottiin flunssanhoitoon apua. Tein niin. Tauti ei talttunut. Tämän toisen kerran soittaessani päivystykseen päivän kääntyessä iltaan. Hoitaja vastasi, ei sinun kannata nyt tänne tulla. Täällä on ihan hirveä ruuhka tapaturmapotilaita. Soita huomenna omahoitajalle.

En jäänyt odottamaan korvakipuni kanssa, soitin terveyspalveluita tuottavalle yritykselle. Sain ajan ja avun.

Tohtori Kankkusen ajoista on jo kauan ja nyt tuo maalaispitäjä vajaine 4000 asukkaineen on samojen ongelmien kourissa kuin tämä eteläinen ruuhka Suomi. Sairastettiinkohan ennen vähemmän. Varmaan. Sairauskierteethän alkavat jo päiväkodeissa, koska pöpöt tarttuvat lapsesta toiseen nopeasti. On ruuhka Suomen hurjapäät liikenteessä. On alkoholin tuomat ongelmmat. Maailmanmatkaajat tuovat mukaan uudet taudit ja virukset maailmalta. Haasteita on siis toinen toisensa perään.

Tohtori Kankkusen perintö on kantanut pitkään. Kesäasukkaatkin ovat saaneet näihin päiviin asti nopeaa palvelua akuutteihin vaivoihin. Mutta SOTE - uudistuksen peikko pelottelee sielläkin.

Tautivuoteellani minä kaipasin tohtori Kankkusta.