sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ihmeen äärellä

Se on aina yhtä suuri ihme, lapsen syntyminen. Se on seitsemäs ihme lapsenlapsina meille. Jumalan taitava uniikkiluomus, Onni poika tulla tupsahti maailmaan.
Ps.139:13. Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
14. Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää. 15. Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä. 16. Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määräty.

Kuuntelin joku aika sitten aborttiin liittyvää keskustelua. Keskustelun pääaihe oli lakialoite (KD.n aloite), jossa lääkäreille ja hoitajille annettaisiin mahdollisuus vakaumuksensa perusteella kieltäytyä suorittamasta aborttia. Siis tappamasta ihmisalkua. Kunnioitan Päivi Räsästä siitä, että hän rohkeasti puolustaa syntymättömän lapsen oikeutta elää ja syntyä elämään.
Keskustelussa kysyttiin, koska elämä alkaa tarkoittaen milloin ihminen on ihminen. Lääkäri oli juuri selittänyt, miten 2,2 mm ihmisalkiossa on kaikki tarvittava "materiaali" pienintä piirtoa myöten tulevasta ihmisestä. Aivan niinkuin Psalmista sanoo, sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Siellä idussa on jo ihminen, jossa on elävä henki. Hän on Jumalan silmäterä.
Minun kävi sääliksi nuorta kansanedustajaa, joka vastasi, että vasta syntymästä elämä alkaa. Kuollut pötkälekö siellä vatsassa potkii ja heiluttaa käsiään odotusaikana vai mikä. Voi ihmisten pimeyttä. Elämän kunnioittaminen on unohtunut, hedelmöittymisestä aina luonnolliseen kuolemaan asti. Toisessa päässä elämää on jo eutanasiaa nostettu esiin.
Kun katselen Onnin pieniä käsiä ja tuhisevaa nenää tai täydellistä otsakaarta. Se on mykistävää. Kiitän Taivaan Isää Onnista ja siunaan kaikkia pieniä ihmisiä, jotka syntyvät tähän maailmaan.   

Ei kommentteja: