Eteeni osui 9.7.1998 kirjoittamani kolumni Uusimaa lehteen.
Tänään kysyn. onko mikään muuttunut - ei vaan pahentunut
• Äiti, sinähän
osaat surfata, kiljui nuoriso innoissaan. En tietenkään
surfilaudalla veden päällä. Olisinhan voinut vaikka hukkua
kömpelyyttäni. Mutta hukkuahan voi niin monella tavalla ja kadottaa
todellisuuden tajunsa. Hurmaantuneena siis surfailin vähäisillä
taidoillani tiedon valtatiellä. Opittavaa on paljon tämän nykyajan
tiedonvälittäjän kanssa, niin huikaisevat ovat ne mahdollisuudet
piipahtaa vaikkapa maapallon toisella puolella ja kaivaa tärkeää
tietoa esille.
Hengitykseni
salpautui ja kyyneleet alkoivat valua silmistäni, kun istuin
Mannerheimin Lastensuojeluliiton seminaarissa "Lapset ja
Internet" norjalaisen luennoitsijan Jeannette Aslon väläyttäessä
kuvia lapsipomosta, jotka oli napattu surfatessa Intemetin sivuilta.
Äimistelin mielessäni, miten maailmassa pitääkin aina hyvien
asioiden ohessa ryöpytä moskaa, joka ylittää tavallisen ihmisen
sietokyvyn rajan. Kysehän ei ole pelkästään kuvista vaan kuvien
takana on todellisesti hyväksikäytetyt lapset. Minua okseti,
itketti sekä puistatti. Ei voi olla totta. Kenen etua tuo palvelee?
Onko maailmamme todella niin sairas? Tiedot pedofiileista ja lapsiin
kohdistuvasta väkivallasta ovat karmaisevia.
Sähköisessä
tiedonvälityksessä on myös muodostumassa ongelma, kun se
helppokäyttöisyyden ja lähelle tulevuuden myötä tuo vääryyden
ja rikollisuuden yhtälailla kätesi ulottuville. Kaikki se mikä on
ennen pitänyt hakea kirjastoista tai jostakin hämäräperäisestä
"seksipalvelupaikasta", on ruudun takana kotipöydälläsi.
Vaarassa ovat erityisesti lapset pitkine iltapäivineen. Ajallemme ei
näköjään riitä, että TV ja videot syytävät ala-arvoista
katsottavaa huoneisiimme. Entistä syvemmän saasteen vyöry
koteihimme myös ''Netin'' kautta on käsittämätöntä.
YK:n Lapsen
Oikeuksien yleissopimuksen alussa, jonka Suomi on ratifioinut,
sanotaan: -"että perheellä, joka on yhteiskunnan perusryhmä
ja sen kaikkien jäsenten ja erityisesti lasten hyvinvoinnin ja
kasvun luonnollinen ympäristö, on oikeus saada tarvittavaa
suojelua, että lapsen tulisi persoonallisuutensa täysipainoisen ja
sopusointuisen kehityksen vuoksi kasvaa perheessä onnellisuuden,
rakkauden ja ymmärtämyksen ilmapiirissä. Lapsi, ruumiillisen ja
henkisen kypsymättömyytensä vuoksi tarvitsee erityistä suojelua
ja huolenpitoa, siihen luettuna asianmukainen hoito ennen syntymää
ja sen jälkeen."
Huolenpito lapsista
on kokonaisvaltaista, ruumiista, sielusta "mielestä,
ajatusmaailmasta - miten ruokimme sitä ja hengestä. Aikuisen
tehtävä on suojella lasta sellaisilta kokemuksilta, joita tämä ei
ole vielä kypsä yksin kohtaamaan. Kansainvälisillä markkinoilla
on kehitelty erilaisia suodatinohjelmia tietokoneisiin, etteivät
lapset pääse katselemaan mitä tahansa. Suunnitteilla on myös
luokitteluja, elokuvien tapaan katseluikärajoista. Vastuu on viime
kädessä meidän vanhempien. Älkäämme jättäkö heitä yksin
iltapäivisin koteihimme epämääräisen tietotulvan keskelle, joka
voi vahingoittaa heidän kasvuaan itsetunnoltaan terveiksi
kansalaisiksi. Rikotun sielunelämän paikkaaminen on tosi työlästä.
Opettakaamme lapsia liikkumaan "Viisaasti Verkossa" kuten
Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisemassa hiirimatossa
opastetaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti