keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Pattitilanne

Se on sitten pattitilanne. Siinä sitä silmät ymmyrkäisinä ällistellään. Miten se on mahdollista. Miten se on päässyt syntymään. Lamaannus pyyhkäisee yli. Sehän on yhtä kuin ettei tilanteelle voida tehdä yhtään mitään. Kukaan ei tiedä miten tähän on tultu ja mistä kaikki alkoi. Hankalinta on selvitä patin kanssa eteenpäin, tuskin ollenkaan. Voikohan sitä edes puhkaista?

Tämä patti yllättää mitä uskomattomimmissa tilanteissa, tapahtumissa ja asioissa. Se voi kohdata yhteisöjä, työpaikkoja, perheitä tai mitä tahansa, jossa kaksi tai useampi osapuoli yrittää sovittaa näkemyksiään yhteen. Tietä vain ei löydy tyydyttävään ratkaisuun. Patti vain jököttää paikallaan kuin mustekala, joka on lonkeronsa nielaissut sisälleen. Kukaan ei uskalla koskea jälkiseurausten pelossa. Pattitilanne on paha juttu.

Tuntuu joskus siltä, että tämä hirvittävä työttömyyskin on pattitilanne, jos mikä. Kyllä sille patille "mustekalalle" on yritetty jotain tehdä mutta patti ei ole pienentynyt. Valtion velkaantumisen patti kasvaa yhtälailla eikä sille saada kunnon kuria. Työmarkkinoilla vaikuttava patti nielee lonkeroihinsa mitä mielettömämpiä asioita lakkoineen päivineen. Siinä menee nokiat, stx.t, metsot,stora ensot, talvivaarat. Pattitilanteita voi syntyä mitä arkisimpien asioiden keskellä. Monesti patti kasvaa mittaamattomiin suhteisiin mm. uuden ja vanhan kohdatessa. Vanha pitää lujasti kiinni menneisyydestä. Näin on aina ollut ja näin se vastakin tapahtuu. Uusi puolestaan yrittää myrskytuulen lailla puskea eteenpäin. Tässä kieputuksessa syntyy tosi pattitilanne. No, helpotushan se on. Syntipukki löytyi, pattitilannetta tuosta kaikesta voi syyttää.Pahat on patit kuntien budjetien väännöissä ja suorastaan "iilimatomaiset" valtionvelan kasvussa. Ollaan kiikissä. Olemme kaikki yhtä suurta perhettä "EU.a" Euroopassa. Et voi kansalliselle hädällesi tehdä mitään. Suomen markan aikaan devalvointiin, kun hätä tuli. Nyt et voi.

Mistä ainekset moisen pattitilanteen syntymiselle. Siemenet patille lähtevät jo hyvin kaukaa. Itsekkyys ja katkeruus niin yksilöiden kuin yhteisöidenkin keskellä antaa suotuisan maaperän pattitilanteen syntymiselle. Siihen kun höystetään vielä "perisuomalainen" kateus mukaan, niin kyllähän patteja löytyy joka nurkasta. Itsesäälissäkin pattitilanteen synnyttyä on niin mukava kieriskellä. Ja periksi en anna, kun minä, minä, minä, minun oikeus jne. Niin vaikkapa, minulla on oikeus istua bussipysäkin odotuspenkin selkänojalla ja kurata istuinosa niin, ettei väsynyt kulkija voi siihen istua sotkematta vaatteitaan. Tai työttömän pitää lojua kotona eikä hän saa mennä työttömyyskorvaustaan vastaan töihin johonkin, jossa tarvittaisiin kipeästi apua. Joku voi mokomasta rikastua. Mieluummin lähetetään vaikkapa erilaisille kursseille kurssikeskuksiin "aikuisten päivähoitoon". Siihen kyllä rahoja löytyy.

Olisikohan mitään keinoa välttää noita inhottavia pattitilanteita. Muutamia ajatuksia ihmissuhdekursseilta, sopivat suurempiinkin ympyröihin Myönnä virheesi, että olen väärässä. Kiitos Sinulle, hoidit homman todella hyvin. Kysy, mitä mieltä sinä olet. Kuule vastaus, äläkä vain kuuntele. Voitko auttaa ja huolehtia. Tärkeä sana on ME = sinä ja minä. Ja vähemmän tärkeä sana on minä. Ajatelkaa toinen toisenne parasta. Se miten toivot itseäsi kohdeltavan, kohtele samoin toista ja pattitilanteita ei pääse syntymään. Mitähän se Sarasvuo oikein saarnasi. Jotain lähimmäisen huomioimisesta ja rakastamisesta. Hmm....

Ei kommentteja: