Kävimme läpi vuosien kokemuksia. Kertasimme ammattiemme huonoja ja hyviä puolia, joista jo kumpikin olemme siirtyneet sivusta seuraajiksi. Hän on ammatiltaan vanhanajan kodinhoitaja. Oli työssään tunnollinen ja pidetty. Lasiperheet tulivat tutuiksi ja heidän elämän arkensa. Nyt hän on saanut palautetta, että olisitpa vielä hommissa niin tulisi nenät niistettyä ja lihapullat tehtyä, verrattuna näihin uusiin koulutettuihin sosiaalialan työntekijöihin. Heille pitää kuulema väsyneen äidin mm ruoka tehdä valmiiksi. He vain keskittyvät lasten leikittämiseen ja raporttien tekoon, että kuinka voitte. Ällistelimme siinä moista menoa.
Nykyään tavallinen lapsiperhe ei juuri saa apua. Työ on muuttunut kovin erilaiseksi. Lapsuuskaverini kertoi kuinka hänenkin työnsä juuri ennen siirtymistä seniorivaiheeseen muuttui täysin. Ei olisi saanut enää pestä pyykkiä, siivota, laittaa ruokaa ja huoltaa monia muita asioita, joihin hän ammatillisen koulutuksen oli saanut. Se oli myös se kipein tarve monella perheellä, kun tuli sairautta tai lapsiluku kasvoi. Mutta hänpä oli tomerasti todennut, että hänet on koulutettu konkreettisesti auttamaan ja sillä siisti. Se tepsi. Tulimme tulokseen, että kodinhoitajat takaisin perustyöhön lapsiperheiden avuksi ja konttorihommat vähemmälle.
Aivankuin vahvistuksena luin sitten Iltalehden uutisen, 3.7.2012 - Kunnilla vaikeuksia järjestää
kotipalvelua lapsiperheille
Suurin osa kotipalveluista menee
lastensuojelun asiakkaille.
Monella kunnalla ei ole tarpeeksi
voimavaroja ennaltaehkäisevän perhetyön kuten kotipalvelujen
järjestämiseen lapsiperheille. Kun apua arkeen ei löydy, unettomat
yöt, loputtomat pyykkivuoret ja vanhempien välien kiristyminen
voivat pahimmillaan kaataa koko perheen..
Vaikka uutinen kertoo halusta hoitaa lapsiperheiden arkea, niin käytännössä se ei onnistu. Ja eräs epäkohta siinä on, että vanhanajan koulutus on heitetty romukoppaan. Kodinhoitajia ei enää kouluteta pesemään pyykkiä, siivoamaan, laittamaan ruokaa, ompelemaan ja vaikka parsimaan perheen risoja vaatteita.
Olisikohan aika kaivaa naftaliinista jotain, joka on hyväksi todettu (ainakin me totesimme) ja toimivaa koulutuksen saralla sosiaalipuolen ammateissa.
2 kommenttia:
Rauhaa! Löysin blogisi ihan vahingossa ja en voi olla laittamatta kommenttia. Olen kodinhoitaja vm 1984. En ole vuosiin tehnyt alan töitä, vain kuullut entisiltä työkavereilta kuinka työnkuva on muuttunut. Ja huonompaan suuntaan. Olen samaa mieltä ystäväsi kanssa, kodinhoitajan työ on saatava takaisin. Silloin kohdataan ihmiset ihmisenä ja ollaan tukemassa arkea. Herra armahda Suomen maata, ettei raha määräisi kaikkea. Uuditukset ovat paikallaan, mutta ihmisten kohtaaminen ei muutu. Rakastammeko me lähimmäistä niin kuin itseämme. Siunausta sinulle!
Jälleen kerran viikonlopun hirvittävä liikenneonnettomuus tuo kysymyksen eteen kodinhoijan ammatista. Kaikilla ei ole isovanhempia tai muita sukulaisia lähellään auttamassa, kun uupumus uhkaa perheitä, joissa on useita pieniä lapsia
Lähetä kommentti