perjantai 9. marraskuuta 2012

Onnellisuuden viikko

Vaalien jälkeen nämä pari viikkoa ovat viuhuen menneet ohitse. Heti alkoivat neuvottelut, mitä kukin puolue saa. Järvenpään kaupungin organisaatio uudistuu myös luottamushenkilöpaikkojen suhteen. Vaalin tulos oli aika erikoinen. Tuli kolme keskisuurta puoluetta ja se aiheuttaa väristyksiä asetelmissa. KD sai yhden paikan valtuustossa ja niin alkaa jälleen yksi yksinäinen taival. Tukkaputkella silti on saanut juosta neuvotteluissa ja samaan saumaan kaupunginhallituksessa väännetään tulevan vuoden 2013 budjettia. On ollut suurenmoista olla tällä näköala paikalla hallituksessa.
Viikko on herättänyt itsessäkin monia mietteitä. Kyselin taannoin itseltäni. Miks mä en oo missään isossa puolueessa, jossa voisi vaan hyristä beesissä? Vastauskin löytyi - yllätys, yllätys. No, siks kun mä rakastan tätä omaa KD.ni ja hyrisen sit yksin etunenässä ;)
Kaupunginhallituksen talousarvioseminaarin aikana nousi ihan hassu tunne. Juuri kun on päässyt jyvälle asioista niin sitten se loppuunkin. Kaksivuotiskauteni päättyy vuoden lopussa.
Olenko sitten onnellinen tästä kaikesta ? Hyvä kysymys. Tällä viikollahan vietetään Onnellisuuden viikkoa.
Kulunutta viikkoa 45 on teemoitettu onnellisuuden viikoksi. Tarkoittaa ennalta ehkäisevää päihdetyön viikkoa. Viikon kampanja haastaa jokaista pohtimaan mistä koostuu oman arjen onnellisuus ja millaista on omannäköinen hyvä elämä. Teema haastaa. Ala Onnelliseksi. Päihdetyötä tekevät järjestöt korostavat yhdessä ehkäisevän paihdetyön merkitystä. Raittius on rakkaus ja elämän pakkaus. Meidän on valinnat, särjemmekö jo alkuunsa onnen sirpaleiden löytymisen avaimet alkoholin huuruihin.
Onnellisuutta voi pohtia myös syvemmin. Mitä enemmän onnellisuutta miettii, sitä selvemmältä näyttää, että se on seurausta omasta asennoitumisesta elämään. Ei onni tule etsien, se tulee eläen. Ei onni tule ulkoa, se nousee rinnasta. Onnellisuus liitetään usein ihmissuhteisiin. Niissä koettu onni on onnen hienoimpia ja koskettavimpia muotoja. Mikä on onnen salaisuus? Ei elämä ole suinkaan aina leijumista jossain pilven hattaralla tai ruusuilla tanssimista. Elämä voi olla myrskyisää, pettymyksiä ja koettelemuksia täynnä. Mistä silloin löytyy onnellisuus ja taspaino.
 Daavidin psalmi 23 antaa syvän vastauksen. 1. Daavidin virsi. Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. 2. Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään; virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa. 3. Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. 4. Vaikka minä vaeltaisin pimeässä laaksossa, en minä pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani; sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat. 5. Sinä valmistat minulle pöydän minun vihollisteni silmien eteen. Sinä voitelet minun pääni öljyllä; minun maljani on ylitsevuotavainen. 6. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti. 
Mikä oli Daavidin onnen salaisuus. Se, että Jumala oli hänelle kaikki kaikessa.  Olkoon se myös minun onneni salaisuus, vaikka olisin yksin kaupunginvaltuustossa tai missä tahansa.




Ei kommentteja: