Minä tykkään pakkasesta, tuiskusta ja tuulestakin. Olenhan pikkukoululaisena taivaltanut kouluun 8 kilometrin matkaa. Ei auttanut jäädä pois koulusta, vaikka pakkasta oli -30 astetta. Sukset vaan jalkaan ja suihkimaan metsien läpi opinahjoon. Siitä varmaan on peräisin tälläkin hetkellä oleva kohtuullisen hyvä kunto. Liikunnasta ei tullut puutetta
Mutta on tämä pakkanen koetellut tänä talvena erityisen paljon. Ja tykkääminen alkaa hiipua. Aamulla töihin lähtiessä voi vain todeta, että menenpä katsomaan mikä juna vie. Siinä sitten on seisoskeltu aamutuimaan pakkashuurun kietoutuessa hiuksiin ja silmäripsiin. Johonkin aikaan sitten on päässyt perille. Eräänä aamuna jopa Pendoliino noukki hytisevät matkustajat kyytiinsä.
Keski-Uudellamaalla joukkoliikenteen järjestelyjen mietintä on meneillään. Ja sietääkin olla. Vaihtoehtoja tarvitaan, kuinka tulevaisuudessa enenevät määrät työmatkalaisia (Järvenpäänkin n.10 000 ihmistä) pääsee liikkumaan kitkatta työpaikoilleen pääkaupunkiseudulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti