Kännykkä pärähtää. Mairea miesääni aloittaa. Onko minulla kunnia puhutella rouva Lilja Malkkia. Mumisen jotain vastauksesi ja vuodatus jatkui. Onhan teillä hetki aikaa. Tänään on niin suloinen, ihastuttava ja suurenmoinen syyspäivä. Toivottavasti sinulla on aamu alkanut oikein hyvin. Tähän upeaan aamuun minulla on sinulle hienoja uutisia. Olet hyvä asiakkaamme ja palkinnoksi siitä saatte sen ja sen lehden puoleksi vuodeksi ilmaiseksi. En ole kyllä asiakkaanne, ajattelen. - Kiitos, en tilaa mitään, yritän väliin. Mutta sana tulva vain jatkui. Ettekö ole kiinnostunut tästä upeasta tarjouksesta. Ajatelkaa, saatte ilmaiseksi sitä ja tätä. - Äh, ähkin. En tilaa mitään. Kiitos, kiitos, en tilaa mitään. Vuodatusta riittää ja tunnen kuinka savu alkaa nousta jostakin aivolohkosta.
Suututtaa nämä puhelinmyyjät, jotka ovat sitkeämpiä kuin hirvikärpäset. Uh. Kiitos en tilaa mitään. Nappaan luurin kiinni, ettei sanat vaan ala saeta. Ärsyttää.
Melkoisia maanvaivoja nuo puhelinmyyjät. Kerran olin saanut niin tarpeekseni heistä, että kun eräs oikealla asialla oleva lähestyi minua kaupungin asioissa. Hän aloitti vähän samaan tyyliin kuin puhelinmyyjä. Tokaisin heti alkuun, en osta enkä myy mitään. Siinä tuli lopulta vähän nolo olo, kun puhelu olikin todellinen asia.
Mietin. Kuinka moni jää puhelinmyyjien ansaan ja tilaa jotain sellaista, jota ei välttämättä edes tarvitse tai halua lukea jotain tiettyä lehteä. Monellakaan ei ole sitkeyttä vastustaa kiehtovien sanojen höystämää puhelua saatikka lupauksia voitoista ja ilmaisista tuotteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti