Verotus on kylmä ja ahnas

” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava.”

Siitä se lähti. Maailman sosialisointi. Kaikkea kaikille. Onko se paha asia, jos veroilla kustannetaan yleisiä palveluita. Palveluita, joita saat sairastuessa, että saat yleisen ja yhtälaisen perusopetuksen, lapsilisiä maksetaan, vanhukset hoidetaan, vammaisille turvataan apua ja mahdollisuus osallistua tasavertaisena elämään ja monia muita tärkeitä asioita.

Ei suinkaan. Mutta millälailla ja keneltä ja kuinka paljon veroja kerätään. Se on jo isompi kysymys.

Sydäntä riipaisee, kun yrittäjä kertoo aikovansa siirtää yritystoimintansa naapurimaahan verotuksen kohtuuttomuuden vuoksi. Siis pois Suomesta. Ja vero kertymä siltä osin kapenee Suomelta. Eikä vain yksi yrittäjä näin ajattele. Joku yritys joutuu lopettamaan yrittämisensä veroviidakon vuoksi. Mielenkiintoisia ovat monien maatalousyrittäjien tarinat. Yön hiljaisina hetkinä hikoillaan paperihommissa milloin minkin direktiivin nypläämisessä. Pitsin nyplääminenkin on paljon helpompaa tai oliskohan jos alkaisi tuotannon tapaan virkkaamaan. Varmaan määriteltäis tiukka seula sitäkin varten. Takaisin maaseudulle. Possuista ei paljon jää, maitotilit hupenee, mullikat saa ammua huvikseen isäntänsä perään. Isännällä on huoli Eu-tarkastajan vieailusta mittatikkunsa kanssa . Onkohan hän pian tulossa syynäämään maitani ja mantujani tai lanttujeni kokoa. Hui sentään.

Jotain on pahasti pielessä rakkaassa maassamme. Verojen keräämisestä on tullut kuin huuma. Sillä luullaan kaikki pelastettavan, lamakin.

Yksi tekijä Rooman valtakunnan tuhoon oli, jatkuva verojen keräämisen lisääminen ja tuhlaileva elämän tapa.

Verotus on kylmä ja ahnas. Määritelmä sanoo:

Vero-oikeudellisesti verolla tarkoitetaan yksityisen (verovelvollisen) julkiselle vallalle (veronsaajalle) maksamaa julkisyhteisön yksipuolisesti määräämää, pakollista ja lakimääräistä rahasuoritusta, johon julkisen vallan eli veronsaajan puolelta ei liity välitöntä vastasuoritusta. Vero on siis eräänlaista vastikkeetonta pakkoperintää, josta päättää nykyisin yleensä demokratia. Veronsaaja ei suorita maksajalle siitä välitöntä vastiketta, vaan veroilla rahoitetaan julkisyhteisöjen toimintaa niiden hoitaessa keskeisiä palveluita yhteiskunnassa.

Verot eroavat veronluonteisista maksuista siinä, että veronluonteinen maksu on korvausta jonkin edun käyttämisestä. Veron ja maksun välinen raja ei aina kuitenkaan ole selvä. Julkisyhteisöt tarjoavat verovarojen avulla erilaisia merkittäviä palveluita, mutta ne eivät ole suorassa yhteydessä veronmaksuun/maksajaan. Verojen ei siis suoraan voida katsoa olevan korvausta saaduista yhteiskunnan palveluista.

Veronsaajia (fiscus) ovat valtion kassa eli valtio, kunnat tai muut julkisyhteisöt (Suomessa evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, kansaneläkelaitos, metsänhoitoyhdistys tai metsäkeskus ja näiden lisäksi EU).

Mutta samaan aikaan kun keisari pisti maailmansa verolle tapahtui myös vastavoiman, Jumalan maailman suosion osoitus. Tästähän tulee mielenkiintoista. Siitä ehkä seuraavalla kerralla