Isäni oli 20 vuotias, kun sota syttyi 1939. Talvisota päättyi 13.3.1940 (71v.sitten) Tuli kuitenkin jatkosota, joka päättyi 19. 9.1944.
Isäni parhaat nuoruusvuodet kuluivat sotatantereella pioneerijoukoissa Karjalan kannaksella ja viimeisimmäksi Lapissa. Hän palasi fyysisesti haavoittumattomana kotiin, mutta sielunmaisema oli riekaleina. Äitini kertoi, että isäni huusi usein öisin kauhukuvien palatessa unien kautta.
Sodan päätyttyä alkoi kansamme uurastus hyvinvointimme eteen.
Olen nähnyt köyhyyden tuomat arvet kansamme syvien rivien keskellä. Mutta myös onnen ja ilon rauhasta, joka on maallemme annettu. Emme saa unohtaa sitä keneltä apu tuli, kun käännyimme kansakuntana rukouksin elävän Jumalan puoleen, johon myös presidentti Kallio aikoinaan kehoitti sodan kauhujen keskellä.
Perintömme on arvokas. Tämän perinnön jakajina saamme edelleen olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti